Vanha Nalle-kirppari tänään, Seven-pokkari, Otava Keuruu 2011, suomentanut Hanna Tarkka.
Koskettava romaani onnellisuudesta, menettämisestä, naiseudesta ja hyvyydestä.

Onnea kirjan saajalle :)

Kirja on perillä. Kaunis kiitos kirjasta, näyttää kertakaikkisen mukavalta luettavalta ;)

Wau! Oli mukavaa, mukaansatempaavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa. Yksi tämän vuoden ehdottomia lukuhelmiä.

Oli joitain juttuja, jotka pienesti hämäsivätkin, lähinnä henkilöhahmoissa, esim. siinä kuinka päähenkilö Reta ajattelee kirjassa kerrottua päässään. Siis esim. kun hän tekee listaa kirjoittamisistaan ja ajattelee näin: "En tee tätä listaa tietokoneen ruudulle vaan mieleeni..." (s.11). Minua hämäsi, että se sanottiin kirjassa noin. Jos ei olisi sanottu, en olisi erityisesti ajatellut, miten hän tuota listaa tekee. Mutta kun ajatusta seuraa monisivuinen selostus noista kirjoituksista, eikä teksti ole mitään tajunnanvirtaa, niin minulle tulee ristiriitainen olo. Tämä on varmaan enemmänkin tyyliseikka ja joku toinen taas pitää juuri tämäntyylisestä. Mutta nämä ovat pikkujuttuja kokonaisuuteen suhteutettuna.

Ja siitä taas pidin kovasti, kun kesken näiden kirjoittamisiensa listauksen Retan ajatus harhailee nykyhetkeen ja meneillään oleva kriisi livahtaa ikäänkuin sivureittiä sanotuksi. Totuus alkaa viattoman kuuloisena, kunnes paljastuu sen kriisimäinen olemus. Ja sitten tulee lause: "Miten kertomuksen tämä osa pääsikin tapahtumaan?" Tekstin rakenne ja lauseiden ajoitus tuovat hienoa syvyyttä tarinaan.

Yksi pysäyttäneistä ajatuksista oli Daniellen kommentti Norahista. "Sillä että ei tee mitään hän vaatii kaiken." (s.110) Samoin Retan pohdinta, onko muu perhe "vain näyttelijöitä Norahin varjonäytelmässä..." (s. 237-238).

Kirja onnistui myös yllättämään hyvin, kun teema kääntyi naisen aseman pohdintaan.

Ja taas kerran huomasin, etten muista lukea väliotsikoita ajatuksella (herää myös kysymys, saatanko jättää ne kokonaan lukemattakin). Vasta väliotsikon Ellei (s. 226) kohdalla huomasin otsikoiden jujun. Ja silloinkin ehkä vaan siksi, että samalla aukeamalla pohditiin tuota sanaa. Voi minua.

Tarjolla Kuopion bc-tapaamisessa.

Yksi Shields lisää lukupinooni. Kiitos!

Hyllyntyhjennysmerkeissä vapaa uudelle lukijalle.

Lukuiloa!

Kirja on nyt minun hyllyssäni.

En ainakaan muista aiemmin lukeneeni mitään Carol Shieldsiltä, joten en tiennyt, mitä tältä odottaa. Ei ollut ihan minun makuuni, vaan ehkä turhan "hidasta" ja jahkaavaa kerrontaa. Johtui ehkä siitä, että kirjailija kuljetti -sinänsä taitavasti- useita toisiinsa kietoutuvia "ajatelmia"samanaikaisesti.

Kirja tarjolla tänään Kuopion BC-tapaamisessa Coffee Housessa.