"Jotkut sanovat, että kun tipahtaa korkealta, koko elämä vilahtaa silmien edestä.

Kun 79-vuotias Antti Vallas putoaa katolta, hänen silmiensä edestä ei vilahda mitään. Silloin palvelusvuodet vapaaehtoisena natsi-Saksan Waffen SS:ssä lävistävät nykyisyyden.

Siinä ne taas ovat, yhtenä pyörteenä kaikki ne muistot ja ihmiset, joista ei pääse eroon, jotka ovat kai aina olleet läsnä. Takaisin palaavat rintamalta tutut Erkit - Laitinen, Luttinen ja Kiviperä - ja yritykset elää sodan jälkeen normaalia elämää. Puhumattakaan itse sodasta, lähdön idealismista ja karmeuksista, jotka eivät tapahdu yksinomaan taistelussa.

Jenni Linturin esikoisteos ei ole aivan tyypillinen sotakirja. Toisessa maailmansodassa Suomesta Saksaan lähteneistä joukoista ja sodasta palanneiden muistojen riivaamasta elämästä kertova isänmaan tähden ravistelee sankarimyyttejä ja näyttää ihmiset sellaisina kuin he ovat lähes mahdottomissa olosuhteissa.

Kumpi on järkyttävämpää, kammottavat teot vai niiden elinikäinen taakka?"

Siivoilen kirjahyllyäni ja huomasin tämän kirjan olevan duskiskan toivelistalla. Lii5a on lupautunut kuriroimaan kohtuullisen määrän kirjoja Turkuun. Toivottavasti tämä mahtuu kohtuulliseen määrään...

Kiitokset lii5alle ja hyviä lukuhetkiä duskiskalle! :)

Kaunis kiitos toivelistakirjasta! :) Pahoitteluni journaloinnin myöhästymisestä.

Olipas kiva lukea pitkästä aikaa oikein hyvä kirja! Edellinen olikin niin huono, etten meinannut millään saada sitä luetuksi loppuun. Tämä kuitenkin piti otteessaan ja oikein harmitti etukäteen, kun tämäkin tulee loppumaan. Miinuspuolena täytyy sanoa, että meinasin mennä hiukan henkilöistä sekaisin, ja lopun yllätyspaljastus oli mielestäni jo vähän turha.

Kierrätysmiittiin mukaan.

Porilaiset vierailivat Kierrätysmiitissä. Kiitos tästäkin kirjasta!

Vapautui miitin jälkeen.

Eilen miitin jälkeen poikkesimme Beckyn kanssa kirjaston vaihtohyllyllä. Huomasin, että tämä oli jäämässä sinne. Otin mukaani, koska Löysin Linturin hiljattain kun luin hänen kirjansa
Mullojoki, 1950.

Kiitos, kun tulit vielä yhtä matkaa kirjastoon. Vaihtohyllyltä en sitten muuta löytänytkään. Hyvä niin, oli tarpeeksi kantamista jo muutenkin. :)