Otavan sivuilta:

"Mitä tapahtui suomalaisnuorille, jotka uskoivat vapauden lupaukseen? Vastasiko Neuvostoliitto veljesvainoa itään paenneiden toiveisiin?

Ilja, Klara ja Lavr ovat lähteneet kotimaastaan vapauden valtakuntaan vannoen etteivät koskaan palaa. He ovat vaihtaneet nimeä ja kieltä; he ovat jättäneet kaiken.

Petrogradissa ihminen on se, joka hän väittää olevansa. Kaikki on muutoksessa, ja kaiken muuttuminen on korkein päämäärä. Valtakunnan kaduilla ja maanteillä harhaavat kodittomat lapset.

Nuoret rakentavat tovereista itselleen perheen ja suvun. He kiintyvät kaupunkiin, joka ei kiintymykseen vastaa.

Kun Petrogradista tulee Leningrad, alkaa vaikea elämä."

Huikea kirja. Niin huikea itse asiassa, että omat ajatukset tuntuvat vähän latteilta. Kähkönen kirjoittaa upeasti. Kieli on hienovaraista ja herkkää, mutta samalla väkevää. Henkilöhahmot ja miljöö irtautuvat kirjan sivuilta ja alkavat elää omaa elämäänsä. Yksilöiden kautta rakentuu ihmeen kokonainen kuva yhdestä aikakaudesta. Huh.

Tehdään kirjasta rinki! Normisäännöt.

Mukana:
duffeli (Helsinki)
eijukka (Jyväskylä)
Oikku (Kuopio)
Tmarju (Rovaniemi)
lii5a (Tampere)
He_Ri (Raisio)
sigyn22 (Piikkiö)
Tyrnimarja (Helsinki)

Rinki starttaa huomenna Kahvi Charlotassa ja aloitusvuorossa on duffeli. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos hyvästä seurasta ja tietysti myös kirjasta, Annimanni! Aloin jo metrossa lukemaan, hyvältä Kähkönen vaikuttaa (nimestään huolimatta ;) ).

Hieno kirja todellakin. Paljon jää lukijan ajateltavaksi ja rivien välistä luettavaksi. Kiitos Annimanni ringin järjestämisestä, hienoa että sain tilaisuuden lukea tämän näin melko tuoreeltaan!

Postitse eijukalle. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kiva yllätys postilootassa jo tänään! Kiitos duffeli! Uskon että luen kirjan ahmien, sillä olen pitänyt Kähkösen kirjoista kovasti. Oikku voi sitten ootella pakettia lähiaikoina, ellen sitten innostu Kuopion reissuun :-)!

Graniittimiehestä on kirjoitettu kirjablogeissa ja lehdissä niin monia hienoja, ylistäviä analyysejä ja arviointeja, etten halua edes yrittää, voin vain täydestä sydämestäni yhtyä niihin.
Kirja on tyyliltään ja sisällöltään yksinkertaisesti upea. En muista, koska olisin itkenyt niin monta kertaa jotakin kirjaa lukiessani (ehkä lukeminen yöllä herkisti ylen määrin) sekä ilon kyyneleitä kuin myös murheen, vanhan Fima-koiran kohtaloa, hevosta, karhua, joka karkaa ja vaeltaa rautakettinki kaulassa, mutta kuono vapaana metsässä, pientä jäniksenpoikaa: "Jokin eli siellä, varjo, korvien liikahdus, hiljainen, tiheä hengitys, vikinä. Onnen ääni, etäinen muisto. Lapsen ääni, kun se vajosi rinnan autuuteen, imi maitoa sydämensä kyllyydestä...Pensaston vikinä, möyrintä. Nöyrän emon rauhoittava puputus, syö lapsi, syö. "Sen äiti tuli takaisin, pientä ei haukka vienyt", Jekaterina sanoi kiihtyneen onnellisella äänellä. "Tuli takaisin, tuli! Nyt se saa syödä."

Eli paitsi kuvatessaan rankkoja, vaihtelevia ihmiskohtaloita, utopioita ja tragedioita, Kähkönen osaa myös taidon liikuttaa lukijaa hyvin tarkkaan punnituilla sanoilla ja lauseilla kertoessaan muusta elollisesta maailmasta. Kieli on välillä kuin runoa. Myös vähemmän elämältä lahjoja saaneita hän kuvaa lempeydellä: "Sipulien kultaisia kupoleita katsellen Dunja yhä hengitti lasipurkin tuoksua. Se puhui äidin metsä-äänellä: jos mitä suruja on, metsässä ne haihtuvat. Kun vain metsään pääsee, ei muulla väliä. Muista se Dunja-tyttö, pidä mielessä. Metsä on ystävä joka ei petä. Ja tuoksu nauroi isän nuotioäänellä: heti kun tapasin, tiesin, että tässä se on, josta kerrottiin satuja. Puuneito. Meidän äiti on oikeasti puu, Dunja. Usko pois."

Kähkönen on tehnyt valtavasti taustatyötä tutkiessaan asioita ja se näkyy kirjassa. Tunnelma on usein raskas eikä niistä tunnelmista ole vapautusta. Ihanteellisuus, jonka vallassa nuoret suomalaiset lähtivät hiihtäen Petrogradiin tavoitellakseen jotain parempaa, törmää pian karmeaan todellisuuteen. Ja paljon he joutuvat uhraamaan itsestään, ihanteitaan, rakkaitaan. Kirjan loppu kuitenkin herättää toivoa. Nuori Jekaterina alkaa kertoa samaa tarinaa uudelleen, jonka Klara-täti kerran kertoi ja siirtää siten historiaa tuleville, rohkeiden, voimakkaiden naisten historiaa.

Tarinan katulapsista, ehkä hieman erilaisen mutta yhtä rankan voisi varmaan kirjoittaa myös tämän päivän Pietarista, Piterin kaupungista, ja on varmaan kirjoitettukin. Tänäkin päivänä kaupungissa katoaa ihmisiä ja terrorin mekanismi toimii. Mahtaako ihmiskunta oppia mitään historiastaan, sitä voi lukija miettiä.

Kirja jatkaa matkaansa ringissä Oikulle.
Hyviä lukuhetkiä!

Graniittimies löytyi tänään postilaatikosta. Kiitos kirjasta ja Eijukalle erityiskiitos hauskasta -ja kannustavasta- tarrapostikortista kirjan välissä!

Monikerroksista, jotenkin erilaista kerrontaa kuin Kähkösen Kuopioon paikantuvissa sota-ajan romaaneissa. Tykkäsin kyllä. Henkilöitä kirjan sivuilla vilisi niin, että välillä ihan hengästytti, mutta mielenkiintoista oli seurata, miten alkujaan hyvin erilaisten ihmisten kohtalot kietoutuivat toisiinsa muuttuvan yhteiskunnan pyörteissä.

Graniittimies on täällä.
Edellinen rinkikirja on kesken, eli luen sen ensin loppuun ja sitten vasta tämä.

No niin, luettu.
Minuun ei tehnyt niin suurta vaikutusta, luultavasti tämän lukemiseen ja sulattelemiseen olis tarvittun enemmän aikaa ja keskittymistä.
Tuosta ajan ja yhteiskunnan kuvauksesta pidin, samoin siitä, miten henkilöiden kohtalot kietoutuvat (ja eroavat) toisiinsa. Tyylillisesti hyvin kirjoitettu, mutta kuten sanottu, olen tällä hetkellä liian levoton kyetäkseni nauttimaan tästä niin paljon kuin voisi.

Graniittimies lähti postin kyydillä Lii5an luo.

Kakkospostina lähetin ja vielä erikseen kakkospostin laatikkoon laitoin.

Kirja tuli tänään, kiitos. (Ja taas kakkosposti tuli päivässä!)

Tekisi mieli aloittaa heti, mutta taidan hillitä itseni ja odottaa torstaihin. Tänään ja huomenna on niin vähän aikaa lukea, enkä tahdo lukea tätä kirjaa muutaman sivun jaksoissa.

Kirja on jaettu viiteen numeroin merkittyyn osaan - kolme pitkää ja kaksi viimeistä lyhyttä. Pidin kovasti kahdesta ensimmäisestä osasta (215 sivua). Toisen ja kolmannen osan välissä oli noin 10 vuotta ja jotenkin minulta katosi jotakin - ehkä ne 10 vuotta - siinä vaiheessa.

Kuulostelen nyt, onko kirjalle kurirointimahdollisuutta ihan lähipäivinä. Jos ei, panen postiin alkuviikosta.

Kirja lähti postitse He_Rille isossa Helposti-kuoressa.

Kirja on ollut perillä jo muutaman päivän. Oli jäänyt synttäripakettien sekaan, siksi avasin vasta eilen. Yksi kirja on kesken, mutta sen jälkeen pääsen tämän kimppuun.

Luin kirjan loppuun eilen illalla. Tykkäsin kovasti kahdesta ensimmäisestä osasta, sitten kirja jotenkin alkoi toistaa itseään. Ajankuva oli vahva, idealistisuus hämmentävän voimakasta. Jälkiviisaus on tietenkin parasta, mutta en olisi ikinä voinut kuvitellakaan lähteväni Neuvostoliittoon tai ainakaan jääväni sinne, jos sinne päästyäni olisin totuuden havainnut. Klarakin näki karun arjen, mutta ei silti luovuttanut, uskoi utopiaan.

Vahva lukukokemus, joka olisi ollut vielä parempi ilman sataa viimeistä sivua.

Rinkikirja lähtee postitse seuraavalle lukijalle.

Kirja oli saapunut tänään.Kiitos!
Mulla on ollutkin takkuamis vaihe lukemisessa,toivottavasti se loppuu tämän kirjan myötä!

Olipa huikea lukukokemus.
Kirjan alkuosa elikä Klaran kertoma osuus oli todentuntuinen ja hieno kuvaus ihmisistä ja ihanteista ja myös niiden romahtamisesta mutta loppupuolella näkökulma ja myös kirjoitustyyli muuttuu ja tämä jotenkin kyllä hämmensi ,mutta oli omalla tavallaan kiehtova loppu kirjalle.

Kirja lähtee huomenna Tyrnimarjalle.

Kirja on nyt minulla, kiitti!

Kaikki oleellinen on jo kirjasta sanottu aiemmissa journaleissa. Ei lisättävää. Hieno lukukokemus!

Palautuu postitse Annimannille. Kiitos ringistä!

Graniittimies on kotona, kiitos!

Nyt on niin hurja hyllyntyhjennysurakka menossa, että Graniittimieskin saa jatkaa matkaa toivelistahippakirjana :D Lähtee kuriirikyydillä kohti Varsinais-Suomea.

Graniittimies on täällä, kiitos Annimanni!

Tätä kirjaa on kovasti kehuttu (tässäkin ketjussa), mutta minulle se ei nyt oikein auennut. Alku oli mielenkiintoinen, mutta pakko myöntää että muutamat kymmenet viimeiset sivut kirjan lopussa tuntuivat vähän pakkopullalta. Kieli kyllä oli mukavalla tavalla vanhanaikaista, kaunista ja paikoitellen miltei runollista. Mutta joku tässä nyt tökki, valitettavasti.

Graniittimies lähtee seuraavaksi Flower78:lle, kiitos Annimanni ja kierrättäjät.

Graniittimies saapui Keravalle, kiitokset Piiku ja muut kirjan kierrättäjät!