Marsipaanisotilas
by Ulla-Lena Lundberg | Literature & Fiction | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
ISBN: Global Overview for this book
4 journalers for this copy...
Ruotsinkielinen alkuteos Marsipansoldaten ilmestyi 2001. Suomentanut Leena Vallisaari. Gummerus, 2014. 640 s.
Ulla-Lena Lundbergin upea romaani kertoo talvi- ja jatkosodasta Kummelin perheen näkökulmasta. Sota tömähtää arjen keskelle, ja Kummelin opettajaperheelle koittavat vakavat ajat. Leonard-isä ei joudu sotaan, mutta vakavamielinen Frej ja kaikkien rakastama kultapoika Göran joutuvat rintamalle. Veljekset lähtevät sotaan kuin seikkailuun: he ovat nuoria, ja sota merkitsee heille vapautumista perheen tiukasta syleilystä. Vanhin pojista, papiksi opiskeleva Petter Kummel, jää sairautensa takia kotirintamalle. Mutta sota muuttaa kaikkia.
Ulla-Lena Lundberg kuvaa lämmöllä ja harvinaisella taidolla ihmisiä sodan keskellä. Petter Kummelin myöhemmistä vuosista kertoo Lundbergin Finlandia-palkittu teos Jää.
”Lundbergin teksti on täynnä kielellistä ilottelua, mutta kerronnan jäljittelemätön sydämellisyys ei kuitenkaan hämärrä sodan omaa tragediaa."
– Finlandia-raadin perusteluista
Tämän kirjan perusteella voisi päätellä, että suomalaiset ja suomenruotsalaiset ovat kokeneet talvi- ja jatkosodan melskeet ja kauhut aivan eri tavalla. Näin ei tietenkään ole. Näin huumorilla ja ilolla sodasta kirjoitettua kirjaa en ole aikaisemmin lukenut. Kummelin perheen kaksi nuorinta poikaa lähtee sotimaan "rinta rottingilla" ja ovat onnellisia siitä, että pääsevät pois kodin vaikutuksen piiristä. Sodassa heille aukeaa uusi huikea maailma. Iloisuudesta ja huumorista huolimatta tekstistä välittyy kuitenkin myös sodan ahdistavuus ja kauheudet.
Päähenkilöt eli Kummelin ( ja mitä perheen nimestä jo tuleekaan mieleen ) perheen jäsenet ovat mielenkiintoisia jokainen omalla tavallaan. Onkin mukava tietää, että hyllystäni löytyy Jää. Pääsen siis jatkamaan tulevaisuudessa Kummeleiden parissa tai ainakin Petter Kummelin.
Ulla-Lena Lundbergin upea romaani kertoo talvi- ja jatkosodasta Kummelin perheen näkökulmasta. Sota tömähtää arjen keskelle, ja Kummelin opettajaperheelle koittavat vakavat ajat. Leonard-isä ei joudu sotaan, mutta vakavamielinen Frej ja kaikkien rakastama kultapoika Göran joutuvat rintamalle. Veljekset lähtevät sotaan kuin seikkailuun: he ovat nuoria, ja sota merkitsee heille vapautumista perheen tiukasta syleilystä. Vanhin pojista, papiksi opiskeleva Petter Kummel, jää sairautensa takia kotirintamalle. Mutta sota muuttaa kaikkia.
Ulla-Lena Lundberg kuvaa lämmöllä ja harvinaisella taidolla ihmisiä sodan keskellä. Petter Kummelin myöhemmistä vuosista kertoo Lundbergin Finlandia-palkittu teos Jää.
”Lundbergin teksti on täynnä kielellistä ilottelua, mutta kerronnan jäljittelemätön sydämellisyys ei kuitenkaan hämärrä sodan omaa tragediaa."
– Finlandia-raadin perusteluista
Tämän kirjan perusteella voisi päätellä, että suomalaiset ja suomenruotsalaiset ovat kokeneet talvi- ja jatkosodan melskeet ja kauhut aivan eri tavalla. Näin ei tietenkään ole. Näin huumorilla ja ilolla sodasta kirjoitettua kirjaa en ole aikaisemmin lukenut. Kummelin perheen kaksi nuorinta poikaa lähtee sotimaan "rinta rottingilla" ja ovat onnellisia siitä, että pääsevät pois kodin vaikutuksen piiristä. Sodassa heille aukeaa uusi huikea maailma. Iloisuudesta ja huumorista huolimatta tekstistä välittyy kuitenkin myös sodan ahdistavuus ja kauheudet.
Päähenkilöt eli Kummelin ( ja mitä perheen nimestä jo tuleekaan mieleen ) perheen jäsenet ovat mielenkiintoisia jokainen omalla tavallaan. Onkin mukava tietää, että hyllystäni löytyy Jää. Pääsen siis jatkamaan tulevaisuudessa Kummeleiden parissa tai ainakin Petter Kummelin.
Kuriiri Niksu vie kirjan ystävällisesti Annimannille. Kiitos kuriirille! :)
Kuriiri ojentaa Marsipaanisotilaan pykälän eteenpäin tänään vakiotapaamisessa. Annimanni taitaa saada tämän sunnuntaina pikkujoulumiitissä.
Marsipaanisotilas löysi perille. Kiitos, myrtillus ja kuriirit!
Hieno kirja. Lundberg on lahjakas tarinankertoja ja onnistuu kirjoittamaan tuttuakin tutummasta ja raskaasta aiheesta jotenkin keveästi ja iloisesti. Ei tämä mestarillisen Jään tasolle sentään yllä, mutta nautinnollinen lukukokemus yhtä kaikki.
Toivelistahippakirjana Flower78:lle. Lukuiloa!
Kiitokset kirjasta, Annimanni! Olitkin ehtinyt jo tehdä päiväkirjamerkinnän. Luettuani Jään, joka oli todella hyvä kirja, kiinnostuin muistakin Ulla-Lena Lundbergin kirjoista.
