Takakannesta:

"Martti Huttusen päässä on yksi ainoa tavoite: Suomen kestävyysjuoksumaineen palauttaminen

Lahjakkaan pojan mystinen katoaminen jättää valmentajaisän tyhjän päälle, joten teini-ikäinen tytär Heidi päättää juosta isänsä ylös masennuksesta. Kun Martti alkaa koulia tytöstä huippu-urheilijaa, tavallinen arki saa jäädä. Heidi käy koulua painoliiveissä, nukkuu yönsä magneettirummussa – ja juoksee.

Harjoitukset saavat yhä absurdimpia sävyjä, ja pian äidinkin on aika avata Lomakouhero-romantiikan sumentamat silmänsä. Voiko Huttusen perhettä enää pelastaa vai vaatiko isän pakkomielle jo veronsa – korkojen kanssa?"

Seven-pokkari 2010

Tämä toivelistakirja pääsee toivojalleen sunnuntain kirjamessumiitissä.

Kiitos tästä toivekirjastani, ilahdutti kovasti!

Hotkin tämän kirjan bussimatkoilla lapsuudenkotiin ja takaisin. Mielestäni sopiva hetki lukea kirja. Kirjan isähahmossa oli jotain tunnistettavaa omasta isästäni ja varmaan monesta suomalaisesta sen ikäisestä miehestä äärimmäisen kärjistetysti. Liian helppoa ei saisi olla ja urheilun arvostaminen ja juuri tuollaisen alkukantaisen, ei mitään sellaista, että hissi vie ylös ja painovoima tuo alas. Kirja kosketti syvästi ja se oli mielestäni onnistunut. Nousiainen osaa kuvata suomalaista sielunmaisemaa hienosti. Ja kirjoittaa tarinan, jolle toivoo onnellista loppua katastrofin aineksista huolimatta. Surutyöstä ja sen välttelemisestä kirja kertoo myös ja isän ja tyttären suhteesta, isän ja tyttären kertojaäänin. Jotenkin isän nahoissa kirjailija tuntui viihtyvän vahvemmin, vaikka ei tyttären ääni epäuskottavaksi sekään jäänyt, sen rooli oli ehkä tuoda näkyviin Martin toiminnan heijastukset ympäristöön. Martti oli kirjan päähenkilö, vaikka Heidin tuntemuksiin samaistui vahvimmin. Martti ei kaikessa hulluudessaan herättänyt minussa silkkaa raivoa vaan myös sääliä ja sympatiaa. Hieno lause kirjan lopussa: "Tiedän, että isä selviää. Tiedän, koska hän ei enää esitä vahvaa." Tekisi mieleni verrata tätä kirjailijan muihin teoksiin, mutta jääköön. Paitsi että tämä on paras.

Muiden krossareiden ajatuksia kirjasta:
http://www.bookcrossing.com/journal/7468055/
http://www.bookcrossing.com/journal/11376609/

Kirja aloittaa vuoden Helmet-lukuhaasteen 2016. Kirja kävisi moneenkin kohtaan, mutta parhaiten kohtaan 45 eli suomalaisesta miehestä kertova kirja.

Kirja löytyi kolmelta toivelistalta ja tutkailtuani muiden rekisteröityjen kappaleiden liikkeitä ja sijainteja, ajattelen, että tämä kirja voisi suunnata Pohjois-Pohjanmaalle Mergylienille StinaP:n matkassa.

StinaPin matkassa pohjoiseen Mergylienille.

Kuriiri kuittaa! Pitänee alkaa organisoda miittiä että saa kuriroitavat eteeenpäin :)

Kiitos Helsingin-miitistä, oli mukava nähdä!

Toimitin kirjan eilen Mergylienin ovelle :)

Kiitos kirjasta. Pidän Miika Nousiaisen tyylistä ja Maaninkavaara tulee ehdottomasti seuraavaksi lukupinossa.

Olin vähän pettynyt, koska odotin aika paljon tältä kirjalta. Juoni oli hyvä ja eteni, mutta kirja kokonaisuudessaan oli liian melankolinen minun makuuni. Harmitti perheen isän puolesta, kun hän melkein pääsi yli pojan kuolemasta. Tytär juoksuvalmennus suunnitelmallaan pysäytti suruprosessin. Sittenhän isältä lähti ihan homma lapasesta. Onnellinen loppu kirjassa oli kuitenkin.

Kirja jää Pyhäjärven kirjaston kirjanvaihtolaatikkoon. Hyviä lukuhetkiä!