Viisitoistavuotias Jacob on kasvanut kuunnellen erikoisen isoisänsä kummitusjuttuja eriskummallisista orpolapsista ja hirviöistä. Jacob lähtee hirvittävän perhetragedian seurauksena isoisän tarinoissa esiintyneelle kaukaiselle saarelle Walesin edustalla. Hän löytää saarelta Neiti Peregrinen lastenkodin rauniot.

Jacob tutkii merkillisen talon hylättyjä makuuhuoneita ja käytäviä, ja vähitellen käy selväksi, että taloon aikoinaan majoitetut lapset olivat vähintäänkin eriskummallisia: he saattoivat olla myös vaarallisia. Lapset oli ehkä viety kaukaiselle saarelle karanteeniin, mutta miksi? Ja jotenkin – niin mahdotonta kuin se onkin – lapset tuntuvat olevan yhä elossa…

Goottisävyinen fantasiaromaani yhdistää unohtumattomalla tavalla aitoja vintage-valokuvia kihelmöivän jännittävään kerrontaan. Hyytävä lukuelämys ei jätä kylmäksi ketään.

Miittiin mukaan.

Anteeksi, tämän journalointi unohtui. Kirja siis Vammalassa nyt! :)

Lukaisin tämän juuri loppuun, ja jäi vähän epätyytyväinen olo. Luulin napanneeni mukaan kauhukirjan, mutta se paljastuikin nuorten fantasiaromaaniksi. Ei sellaiseksi, mitä olisin halunnut lukea.

Jakobin alituisesti näsäviisas asenne kaikkeen ärsytti. Osa taisi olla suomennoksen vika, sillä törmäsin vähän väliä outoihin, liian tehdyn oloisiin lauseisiin. Löysin tällaisenkin lauseen: "Ai kai vai?". Ehkä liian sana sanalta käännettyä? En tiedä.

Toinen asia, minkä takia olin pettynyt, oli tarinan rakennustyyli. Tarina oli suunniteltu kuvien mukaan, eikä kuvat tarinan mukaan. Välillä se teki juonesta hiukan katkonaista. Lisäksi löytyy joitain kuvia, jonka hahmot eivät esiinny tarinassa, kutten poika, jolla on kaksi suuta, tyttö joka peilaa itseään rannalta, ja vedessä näkyy toinen kuvajainen, ja omituiset kaksoset, jotka syöttävät toisilleen lankaa. Miksi laittaa kuvat kirjaan, jos koko hahmot eivät edes esiinny tarinassa? Oli miten oli, kuvat ovat kyllä hienoja.

Kirja loppuu sellaisii merkkeihin, että tästä on jatko-osa tuloillaan. En tiedä haluanko lukea sitä, mutta Burtonin ohjaaman elokuvan voisin katsoa. Se tosin ei ole vielä ilmestynyt, joten odottelen kiltisti.

Kiitos joka tapauksessa tästä lukukokemuksesta, Nadezda!

EDIT: Kävin netissä vähän tutkimassa, ja kirjasta on jo tullut jatko-osa, jota ei ole (vielä?) suomennettu. Lisäsin sen sitten alkuperäiskielellään toivelistalleni, joka voi olla aivan erilainen lukukokemus.

*Kirja on varattu toivelistahipassa adepasille.*

Hippa! :)

Kirjan visuaalinen ilme ja tarina houkuttivat. Olen kuullut ja lukenut kirjasta paljon hyvää sekä negatiivista. Katsotaan iskeekö minuun.