Kaikkialla oli vain pimeyttä ja pelkoa...
Helena ei jaksanut enää taistella. Hän antoi kylmän veden vetää hänet syvemmälle, antautui sen vietäväksi. Hän ei kuullut enääkumppaneidensa avunhuutoja, ei tuntenut tuskaa ja kauhua...
Ja sitten hän näki edessään enkelin. Tummatukkaisen, komean enkelin, jolla oli jäänsiniset silmät. Hän tunsi olevansa vihdoinkin turvassa.
Helena heräsi hätkähtäen suuressa, lämpimässäs sängyssä. tuttu pakokauhu täytti hänet. Hän ei voisi jäädä tänne, hänen täytyi jatkaa epätoivoista pakoaan. Paholainen oli hänen kintereillään, eikä edes pelastava enkelinsä, Lordi Guy Varington pysytisi syojelemaan häntä mieheltä, joka ei ilman taistelua luopuisi siitä, mitä piti omanaan...

Kirja vapaana taajama-alueella