Ahti ja Meeri Bergmanin avioero ei tule kenellekään yllätyksenä. Vieläkö ne olivat naimisissa, moni hämmästelee. Onneksi lapset ovat jo aikuisia. Onneksi kaikki sujuu tyylikkäästi. Vai sujuuko?

Ahdille ja hänen oljenvaalealle laborantilleen jää perheen rivitalo, Meerille vastuu tyttärenpojasta ja iäkkäistä vanhemmistaan.

Sitten Meeri tapaa pienen koiran, joka ei hauku, ja taiteilijan, joka maalaa freskoa loistoristeilijän kattoon. Kahvimainokseen tarvitaan koira ja Buster Keatonin näköinen nainen.

Meerin elämä muuttuu kertaheitolla, ja se jos mikä on perheelle ja suvulle liikaa. Sillä nuori onni kuuluu miehille, ei keski-ikäisille äideille.

Suuri Suomalainen Kirjakerho 2003

Mukaan tarjolle Mustiala-miittiin GC5ADMW :)

Mä olen melko varma, että olen lukenut tämän kirjan aiemmin... Otetaanpa selvää.

25.6.2012 olen journaloinut tämän teoksen sanoilla:
"Molekyylibiologia-osiot hyppäsin suosilla yli, naisen orgasmin syntypereä ei ole _niin_ kiinnostava... Koiran tulutua kuvioihin alkoi lukeminenkin sujua paremmin ja jaksoin loppuun asti (ei ollut alussa niin selvä juttu)."

Jätetään jonkun muun luettavaksi Meilahden sairaalaan, ensimmäiseen kerrokseen.