Olen joskus poiminut lentokentän Book Swap Loungesta matkaani, mutta en ole saanut luetuksi. Näkyy olevan toukokuun toivelistalla, pannaanpa etiäpäin.

Anneliksen mukana Stinappi-miittiin.

Kiitos tästäkin toivekirjasta! Hienoa saada lentokentältä löytynyt kirja haltuunsa.

Aloitin eilen lukemaan tätä. Varattu sakirmolle, joka heppasi kirjan käänteisessä toivelistahipassa. Aiheeltaan hieman raskaampaa luettavaa, nälkää vankileirillä. Mutta kerrottu kiinnostavalla tavalla. Hyvä, että inspiroiduin tätä vihdoin lukemaan, on ollut hyllyssä jo tarpeeksi pitkään. Kirjailija on voittanut Nobelin, joten tällä pääsen täydentämään Helmet-haasteeseen yhden kohdan.

Kirja pohjautuu kirjailiijan runoilija Oskar Pastiorin kanssa käymiin keskusteluihin tämän nuoruuden kokemuksista pakkotyöleirillä. Runoilija kuoli ennen kuin he pystyivät kirjoittamaan kirjan yhdessä. Mietinkin jossain vaiheessa lukemista, ennen kuin törmäsin tähän taustatietoon, miten kirjailija on pystynyt eläytymään leirielämän pitkäveteisyyteen ja sekopäisyyteen niin hyvin.

Kirja on erikoinen ja puuduttavaakin luettavaa kuvauksissaan sementistä tai kivihiilestä. Leo pyrkii pitämään nälkäänsä ja koti-ikäväänsä kurissa ja keskittyy havaintoihin ja hengissä selviytymiseen. "Koti-ikävä. Ikään kuin tarvitsisin sitä" onkin yhden luvun otsikko. Lukujen otsikot ovat juuri tuollaisia tai sitten lyhyesti "Sementti" tai "Hiilestä" tai "Päivänvalomyrkytyksestä" tai "Kuonasta".

Vasta lopussa oivalsin, mikä oli Leon häpeällinen salaisuus, johon hän tarvitsi siviilissä peitenimiä. Olin ajatellut hänen olleen poliittisesti aktiivinen, mutta pakkotyöleirille vietiin kaikki Romanian 17 - 45 -vuotiaat saksalaiset Neuvostoliiton vallattua Romanian toisen maailmansodan jälkeen. Myös kirjailijan äiti on kokenut sen. Kirjan Leo lähtee leirille mielellään, päästäkseen pois.

"Me emme ymmärtäneet komentojen sisältöä, mutta niissä olevan halveksunnan tunsimme. Halveksuntaan tottuu. Ajan myötä komennot alkoivat kuulostaa samalta kuin jatkuva köhinä, yskintä, aivastelu, tuhina, räkiminen - samalta kuin syljeskely. Trudi Pelikan sanoi: Venäjä on vilustunut kieli."

"Mikäli minulla ei ollut mitään mitä keittää, savu kiemurteli suussani. Vedin kieltä sisääpäin ja pureskelin tyhjää. Söin sylkeä iltasavun kera ja ajattelin bratwurstia."

"Olin oppinut syömään hitaasti, nielaisemaan jokaisen keittolusikallisen jälkeen sylkeä. Nälkäenkeli sanoi: Sylki pidentää keittoa, ja varhainen nukkumaanmeno lyhentää nälkää."

"Ihmisestä saattaa tulla hirviö, ellei hän enää itke. Se mikä pidättelee minua muuttumasta hirviöksi, ellen sitten ole jo pitkään ollut sellainen, on jotain hyvin vähäistä, korkeintaan lause: Minä tiedän että sinä tulet takaisin."

Kirja lähtee Tarya-kuriirin ystävällisessä huomassa Porin miittiin, jonne Sakirmon pitäisi olla tulossa. Käänteisen toivelistahipan heppaus, ole hyvä!

Kirja perillä, monet kiitokset!! :) En ole itsekään lukenut Müllerilta vielä mitään, mutta nytpähän sekin asia korjaantuu.

Upeasti kirjoitettu kirja, mutta myös todella raskas. Sekä aiheeltaan että kerronnaltaan. Elämä leirillä oli tietysti kirjan pääaihe, mutta kun siitä oli aikansa lukenut niin huomasin, että Leon kotiinpaluu ja kotioloihin sopeutuminen kiinnostikin itseäni enemmän. Siltä kantilta aihetta ei kuitenkaan käsitelty kuin pari-kolmekymmentä sivua. No joka tapauksessa hieno kirja, ei siitä sen enempää.

Pastioriin liittyen, törmäsin muuten tähän artikkeliin joka saattaa kiinnostaa muitakin kirjan lukeneita...

https://shigekuni.wordpress.com/2010/09/20/herta-mueller-and-oskar-pastior/

Mukaan miittiin

Nappasin kirjan iltapäivän Columbus-miitistä ollenkaan huomaamatta/tietämättä, että olin tämän kuskannut maaliskuussa Poriin :D Täytyy tunnustaa, etten ole yhtäkään nobelisti-Müllerin kirjaa lukenut, vaikka olen ainakin kaksi ostanutkin - vieläpä aika lailla täydellä hinnalla :O No, kaipa sekin aika vielä tulee, että otan näitä lukuun ;) Kiitos siis kirjasta, kierrättäjät!

Tmarju kyseli tätä Müllerin kirjaa pari päivää sitten Haloo, onko kellään -ketjussa, joten piti sitten kaivella kirja esiin - se olikin aivan yllättäen kirjahyllyssä eikä komeroiden piiloissa tai laatikoissa jemmassa - ja nostaa lukupinoon. Eiköhän kirja tässä kesän aikana pääse pohjoiseen :)

* * * * *
Edit 16.6.2019: Aloitin kirjan tänään täällä mökillä, piha- ja puutarhatöiden lomassa ehdin lukea sitä sivulle 148/295. Tähän mennessä lukemani perusteella vaikuttaa siltä, että hirveä tarina kerrotaan lukijan kannalta lempeästi - jokainen saa pohtia kirjan tapahtumia syvällisemmin, jos haluaa, mutta kirjan voi lukea myös ahdistumatta.

Luin tätä ennen juhannusta sivulle 278/295, mutta juhannusviikonloppuna ei ollut aikaa lukea, joten tuo loppu odottaa vieläkin lukemista..

Edit: Kuva on viime keskiviikolta (19.6.) Tapiolasta :)

No niin, ehdin lukea ne viimeiset vajaat parikymmentä sivua vasta eilen, kaiken reissuamisen jälkeen, joten hiukan irralleenhan se loppu jäi. Toisaalta tämä on kyllä sellainen tarina, että kokonaisuus oli hyvin muistissa näin kuukausi lukemisen jälkeen, mitä ei suinkaan voi sanoa kaikista kirjoista.

Ei ole mitään kevyttä lomalukemista tämä kirja, mutta hyvä ja mielenkiintoinen opus kyllä. Suomikin kirjassa mainittiin ohimennen.

Osallistun kirjalla Saksa-haasteeseen, Romaniassa syntynyt Herta Müller asuu nykyisin Saksassa. Wikipedian mukaan Müller on romaniansaksalainen kirjailija.

Postittelen kirjan 20. päivän jälkeen Tmarjulle :)

SmartPost-paketissa matkaan kohti saajaansa :) Hyviä lukuhetkiä ja ihanaa kesän jatkoa!

Kiitos kirjasta, Tarya!
Luin kirjan esittelyn ja kiinnostuin välittömästi....niin vaikka ei pitäisi heppailla mitään kirjoja vähään aikaan. Mutta olisihan se kamalaa jonain päivänä todeta, että mulla ei ole mitään luettavaa. Tai ainakaan mitään kiinnostavaa!

Toukokuu on omassa kommentissaan kirjoittanut todella hyvin tästä kirjasta. Mä en jaksanut keskittyä tähän riittävästi, joten kirja jäi vähän tylsäksi. Mutta tärkeä asia. Että emme unohtaisi.
Otan kirjan mukaan Ouluun.

Otin mukaani viime perjantain miitistä. Kiitos kirjasta tämä vaikuttaa kiinnostavalta.

Kierrätyskärryssä.