Otavan nettisivuilta:

"Salakapakoita, elokuvateattereita, pimeitä sivukujia, yhteiskunnallisia jännitteitä - historiallisen dekkarisarjan avausosa herättää eloon 1920-luvun kuohuvan Helsingin

Keväällä 1921 helsinkiläisten juomavesisäiliöstä Vesi linnasta löytyy kuollut mies. Todisteet viittaavat siihen, että entinen punavanki olisi tappanut jääkäriupseerin kostaakseen kärsimänsä vääryyden. Sisäasiainministeriössä työskentelevää Karl Axel Björkiä selitys ei kuitenkaan tyydytä.

Murhatutkimukset vievät Björkin öisille retkille kaupungin kaduille, työläiskortteleihin ja salaliittolaisten ja vakoojien suosimiin hotelleihin ja ravintoloihin - sekä muotisalonkiin, jonka omistaja on kenties muutakin kuin bolsevikkeja paennut aatelisnainen."

Otava, 2014, kovakant., 348s.

Voihan pettymys! Olen pitänyt useistakin Hämeen-Anttilan kirjoista ja dekkarien ystäväkin olen, mutta tämä oli kyllä suorastaan tylsää luettavaa. Kirjoittaja oli varmaankin huolellisesti perehtynyt -20-luvun Helsinkiin ja maamme historiaan, ja uskon, että kaikki faktat olivat oikeita, mutta minuun tämä ei uponnut. Takakannen mukaan tämä on avaus historialliselle dekkarisarjalle, onpahan yksi sarja, jota ei tarvitse kahmia loppuun saakka :)

Jatkaa matkaansa toivelistayllärinä. Ehkäpä seuraava lukija pitää enemmän?

Kiitos kirjasta! Ensimmäiseksi tarkistin kartalta kaikki entiset, nykyisen ja ehkä tulevan asuinpaikkani. Eli eiköhän minulle Helsinki-teema jossain määrin ns. putoa, vaikka kirja olikin sinulle pettymys. Kitos myös hienosta museokortista.

Helsinki ja mennyt maailma viehättivät tässä tarinassa. Rikostarinakin kelpasi minulle. Päähenkilö Kalle Björk naisineen ja sukuineen sen sijaan ei vakuuttanut minua ollenkaan. Yhteiskunnalliset jännitteet eivät tässä romaanissa tuntuneet jännitteiltä, vaan kuvitukselta.

Helsinki, virkamies- ja sanomalehtimaailma ja Helsingin huvitukset jaksavat kuitenkin kiinnostaa minua sarjan verran, jos jatkoa on tulossa. Monet niihin liittyvät yksityiskohdat ilahduttivat minua. Erityisesti minua riemastutti Valtioneuvoston virkamiesyhdistyksen mainitseminen, koska olen itse järjestänyt ko. yhdistyksen arkiston. Kirjan kökkö lopetus lupaa jatkoa, mutta jos ei romaani menesty, niin ehkä jatkoakaan ei tule.

SmartPostissa Appelsiinille, jonka tovelistalta tämä löytyi

Kiitos toivelistakirjasta! :)

Olisin halunnut tykätä kirjasta, mutta tarina oli hidastempoinen. Ei tämä kuitenkaan mitään pakkopullaa ollut, hyvin kirjoitettu ja henkilöiden kemiat olivat onnistuneet. Pidin Björkin tyylisstä tehdä tutkimuksiaan, mutta vähän olisin kaivannut lisätempoa. Toki, tuona aikana lienee turha hötkyily ollut moukkamaista eikä siksikään sovi herrasmiessalapoliisin pirtaan. Vanha sanasto viehätti ja jäin monesti makustelemaan pidennettyjä vokaaleja.

Kirjalle on seuraava etappi katsottuna.

Kirja lähtee vihdoinkin seuraavalle lukijalle! Oikein hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta! Olen huomannut että Hämeen-Anttilan kirjoissa juonet eivät ole aina niin loistavia, mutta olen tykännyt hänen hahmoistaan todella paljon. Katsotaan mitä mieltä tästä olen.

Luen vähän väärässä järjestyksessä näitä, aloitin tokasta kun se lähti lahjaksi ja tämän luin nyt. Pidin toisesta ehkä vähän enemmän, vaikka sekään ei mielestäni mikään mestariteos ollut. En oikein osaa sanoa haluanko lukea lisää näitä. Tavallaan kiinnostaa mitä hahmoille tulee tapahtumaan, mutta toisaalta juoni ei ole tähän mennessä ollut kamalan koukuttava.

Ajattelin vihdoinkin saada lähetettyä tämän arvoitusarkku-kirjan, sori että kesti!

Apua, olen tämän jättänyt muutama vuosi sitten kesken jo alussa, kun ei oikein tuntunut lähtevän käyntiin :D ja nämä aiemmat journalit eivät erityisemmin luo uskoa kirjaan, mutta annan tälle kyllä uuden mahdollisuuden :)

Vapautin kirjan pääkirjaston kirjanvaihtohyllyyn.

Lukuiloa löytäjälle!