Adlibris.com:

"Tekniikan voittokulku, amerikkalainen unelma, usko tulevaisuuteen - niistä on tehty elektroniikkakauppias Esko Vuoren maailma. Tie on auki, kun vain itse yrittää, ja laitekehityksen aurinko nousee Japanista.

Puoliso Liisa herää etsimään itseään ja elämäänsä uudelleen viisikymppisenä. Mitkä unelmat lopulta olivat hänen omiaan, mitkä Eskon. Vain kaipuu on varmuudella Liisan oma.

Perhekuvaa piirtää Esa, vanhin pojista. Siipeensä saanut toimittaja, särkyneiden unelmien sukupolven ääni, jonka oma elämä tuntuu menneen enemmän etsimisessä kuin löytämisessä. Hän yrittää ymmärtää vanhempiaan, yhteiskuntaa, maailmaa, mutta ennen kaikkea tavoittaa tyttärensä Miian, teatteriohjaajan, joka on halunnut lentää vielä kauemmas pois: irti perheestä, suvusta, omasta maastaan.

Kun Esa alkaa kelata perheen vaiheita auki, sotkuisilta VHS-nauhoilta löytyy paljon muutakin kuin Lake Placidin olympialaisten kohokohtia."

Viihdyn yleensä hyvin Itkosen seurassa ja viihdyin nytkin, enimmäkseen. Ihailen Itkosta monesta syystä. Hän kirjoittaa jotenkin hyvin vakavamielisesti ja paneutuneesti, tämäkin järkäle oli vaatinut aikamoisen taustatyön. Ihailen myös hänen taitoaan kirjoittaa tunteista jotenkin autenttisen tuntuisesti. Myös tarina kulkee eivätkä monet kertojat ja aikatasohyppelyt ainakaan minua vaivanneet. Kaikesta tästä huolimatta tämä kirja olisi minusta kaivannut tiivistämistä, puutumus uhkasi moneen kertaan etenkin kirjan loppupuolella. Kokonaisarvioni on kuitenkin kiittävä ja suosittelen tätäkin Itkosta muille lukijoille.

Löytyisikö loppiaismiitistä uusi lukija?

Ei löytynyt miitistä lukijaa, joten valo jäi hohtamaan Robert's Coffee Jugendin eteiseen. Hyviä lukuhetkiä!

Osallistun kirjalla pippiksen Talvituristi-haasteeseen.