Takakannesta:


"Arvoituksia, joiden ratkaisuna on koordinaatteja... Rasioita, joihin on pakattu ruumiinosia... Todistajia, jotka katoavat pian kuulemisen jälkeen...Murhaaja on luonut verisen version geokätköilystä, jota ryhtyy selvittämään Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary. Tapaus tuntuu mahdottomalta ratkaista, ja Kaspary alkaa epäillä olevansa itsekin jahdattavana."

Pokkaripainos heräteostoksena Vanhan kirjallisuuden päiviltä!

Juu, tämä oli oikein minun tyyppiseni dekkari, mainiota kesälukemista! Loppua kohti tiivistyvä tarina johti taas kerran siihen, etten malttanut mennä nukkumaan :)

Muutama asia minua häiritsi, niistä päällimmäisenä 'opettavainen' ja jotenkin alleviivaava tyyli kertoa geokätköilystä. Oppikirjamainen sävy ei sopinut muuten varsin raakaankin kerrontaan. Toisekseen minua häiritsi päähenkilön elämäntilanteen samankaltaisuus verrattuna moniin pohjoismaisiin dekkareihin - työhönsä uppoutunut naispoliisi, joka kipuilee eron jälkeisten lastenhoito-ongelmien/syyllisyyden kanssa on jo nähty. Pieni, mutta häiritsevä yksityiskohta oli se, että rikosselvittelyssä avustava Kossar esiteltiin aluksi psykologina, mutta kirjan loppuosassa puhuttiin samasta henkilöstä psykiatrina.

Beatrice Kasparysta kertova jatko-osa Sokeat linnut siirtyi joka tapauksessa oitis toivelistalle!

Toivelistalukemista Bookgeolle. Jännittäviä lukuhetkiä!

Supersuuret kiitokset tästä kirjasta yhdeltä kätköaddiktilta! Olen kuullut tästä kirjasta aika paljon, odotan mielenkiinnolla, mitä se pitää sisällään. Kirjalle on hurjasti muitakin toivojia, täytyy yrittää olla sukkela tämän kanssa!

No, sukkela en harmikseni onnistunut olemaan, mutta isoksi onneksi kirjalle löytyy yhä muitakin toivojia!

Minulle tämän lukeminen eteni odotettua hitaammin, ehkä sinänsä vetävässä juonessa oli paikoin vähän liikaa ns. hidastavaa välitäytettä. Loppua kohti tarinan vauhti ja imu kyllä kasvoivat hyvin ja ratkaisua oikein odotti ”vesi kielellä”.

Kätköilystä tässä tosiaan puhuttiin kovinkin luennoivasti välillä ja kätkötermejä availtiin hyvin teoreettisestikin, mikä vanhaa harrastajaa hieman hymyilytti. Noin yleisesti kätkötouhu sopii kyllä taipumaan jännärin viitekehykseksi oikein hyvin.

Suomentajan apuna näyttää toimineen kätköpiireistä tuttu nimimerkki.

Kiitos lukutuoli, nyt kirja liikkeelle kohti uusia seutuja.

Osallistun tällä kirjalla Alejandan Luetaan numeroita -haasteeseen.

Toivelistalukemista, ole hyvä! Värikästä syksyä!

Kiitos toivelistakirjasta!
Geokätköily on harrastuksena täälläkin niin mielenkiintoista lukea.