Takakannesta:

"Juha Vuorinen ja hänen menneisyyden tietolaarinsa Mikael Wöller raottavat yhteisvoimin historian raskaita verhoja ja valottavat meille salaisuutta: Jumalan ja Pirun taivaallisen vedonlyönnin seurauksena Adolf Hitlerillä onkin poika. Eikä mikä tahansa natiainen vaan kaksipäinen nappisilmä, jolla on häkellyttävä vaikutusvalta isänsä päätöksiin. Ettei peräti kosminen.

Tummahipiäisemmässä Otossa on jotain kovin suloisen humaania ja rakastettavaa, kun taas arjalaisnupin haltija Lothar harjoittaa päällekäyvää ja ilkeääkin tyyliä. Tarinan käänteet saavat kylmät väreet juoksemaan välillä jopa Pirunkin selkäpiitä pitkin. Mutta onneksi Jumalalla on pirullisen hyvä huumorintaju, vaikka se välillä tutkimaton onkin.

Kaksipäisen vekaran varjossa on suuri kertomus hyvästä ja pahasta, ja siitä, voiko näitä kahta ikinä selvästi erottaa toisistaan. Diktaattorin historiasarjan avauksessa paljastetaan, kuinka pelottavat hahmot olivat aikanaan päättämässä Euroopan kohtalosta. Todellisuus on tarua ihmeellisempää, ja kaikki luettava totista totta, joskin salattua totuutta. "

Valitettavasti aika on ajanut ohi, että jaksaisin lukea Juha Vuorista. Tämä oli paljon vähemmän roisia tekstiä kuin juoppikset, mutta kirjan imu ei riittänyt ja jätin lopulta suosiolla kesken.

Kuopion syysloma-BC-miittiin mukaan - löytyi henu 223:n toivelistalta!

Kiitos toivekirjasta! Mukavaa saada tämä kirja viimeinkin lukupinon jatkoksi :)

En ole mikään ekspertti II MM suhteen. Ehkä siitä syystä osa tapahtumista meni hieman ohi. Itse "kaksipäinen vekara" oli mielenkiintoisin hahmo. Puolen vuoden jälkeen kirja saatettu päätökseen. Ainakin tällä oli omalla tavallaan onnellinen loppu.

Nappasin kirjan tän päivän miitistä mukaani. Arvelin et mun mies ehkä tahtois lukee tän.