Alkuteos: The Chinese Gold Murders,1956
Suomennos: Panu Pekkanen 1971
SAPO 128


”Tang-dynastian aikana muinaisessa Kiinassa elänyt tuomari Dee, viisas ja charmikas salapoliisi, on tässä romaanissa uransa alussa. Hänen työpaikkanaan on Peng-lain syrjäinen ja sumuinen satamakaupunki, kuin ärhäkkä ampiaispesä, jossa kuolleiden haamut kummittelevat ja ihmistiikerit pitävät kansaa kauhun vallassa, jossa keisarillisen tuomarin ensimmäisenä tehtävänä on edeltäjänsä murhan tutkiminen. Tuomarin murhaa seuraavat uudet murhat, veriset tappelut ja petokset, nuoren naisen ryöstö ja raiskaus, rikoksia tukuittain. Mistä oikein on kysymys? Kuka on nerokas paha henki kaiken takana: jompikumpi rikkaista laivanvarustajista tai heidän liikkeenjohtajistaan, pitkäpartainen filosofi vai kaistapäisesti käyttäytyvät kirjurit? Onko ratkaisu löydettävissä uivista bordelleista vai buddhalaisesta temppelistä? Onneksi tuomari Deen hurjat apulaiset eivät pelkää mitään, onneksi hänen uskottu palvelijansa ja yksityissihteerinsä on hullaantunut teatteriesityksiin.”

Gulikin tuomari Dee –kirjat ovat yleensä helppolukuisia ja mielenkiintoisia. Tässä kirjassa on mielestäni kuitenkin liikaa inhottavaa väkivaltaa. Alun perin Deen apulaisena on ollut vain perheen vanha palvelija Hoong Liang, joka toimii hänen sihteerinään ja uskottuna neuvonantajanaan. Tässä kertomuksessa kaksi 'vihreiden metsien miestä' eli maantierosvoa hyökkää tuomarin kimppuun yksinäisellä tiellä, mutta hänen peloton ja urhea olemuksensa tekee heppuihin niin syvän vaikutuksen, että he pyytävät päästä tuomarin palvelukseen. He ovat Ma Joong ja Chiao Tai, leveäharteisia ja paksuniskaisia kokeneita nyrkkeilijöitä. Tuomari ottaa heidät palvelukseensa ja heistä onkin suurta hyötyä jatkossa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1972: ” Sapo-sarjan valitsijoiden kestävässä suosiossa oleva ja historiallisia kiinalaisia rikostarinalähteitä hyväkseen käyttävä tekijä sijoittaa tässä vakiosankarinsa tuomari Deen kaupunkipiirikunnan tuomariksi syrjäiseen satamakaupunkiin, missä hänen ensimmäisenä tehtävänään on selvittää edeltäjänsä mystinen murha. Monien lukijaa hämäävien ja itse pääasiaan vaikuttamattomien rikosten samanaikaisesti etsiessä ratkaisuaan selviää pala palalta myös pääjuonne, kullan salakuljetus siihen liittyvine murhineen. Mukana on runsaasti muinaiskiinalaista tarpeistoa aaveista ihmissusiin ja aikakauden tapojen luonnehdintaan yleensä, joten onhan vaihteeksi dekkarieksotiikkaa.”

Minusta nämä Gulikin dekkarit ovat niin eksoottisia ja miellyttäviä. Onneksi vielä on monta lukematta. Oli elämä muinaisessa Kiinassa hyvin erilaista kuin nykyään ja sekin on erilaista kuin Euroopassa. Ihme että noissa mielivaltaisen vallankäytön oloissa säilyi ihmisiä elossa ja vieläpä lisääntyi.

Kirja lähti kerallani miittiin, mutta hylkäsi seurani sittemmin.
Lukuiloa!

Luin joskus vuonna yks ja kaks (eli muinaisessa nuoruudessani) van Gulikin Kummitusluostarin. Jostain syystä en silloin hakenut käsiini muita hänen kirjojaan. Viimeisen vuoden aikana olen sattumalta törmännyt kierrätyshyllyissä sekä Kummitusluostariin että Temppelin aaveeseen ja napannut ne sieltä itselleni. Tämä taitaakin olla aikajärjestyksessä ensimmäinen Tuomari Dee -dekkareista. Pitänee laittaa ne muutkin toivelistalle. Kiitos, Annelis!

Luettu on. Taisinpa saada tästä itselleni uuden dekkarisuosikin. Erityisesti ilahduttaa se, että kirjailija on miespuolinen. Yleensä kun suosikkikirjailijani ovat olleet naisia.

Vaikka tässä väkivaltaa tosiaan oli aika paljon, ei sitä mielestäni ollut liian tarkasti kuvailtu. Erityisesti pidin kulttuuriympäristöstä, vaikka välillä jotkut ilmaukset tuntuivat kyllä hieman länsimaalaisilta. Esimerkkinä nyt vaikka se, että ravintolassa syötiin makaroneja. Mikäli kirja suomennettaisiin tänään, ruokalistalla olisi luultavammin nuudeleita.

Laitoin kirjan Arvoitusarkkuun, muttei se ainakaan vielä ole käynyt kaupaksi. Katsotaan, miten käy, kun seuraava kierros alkaa. Kontrolloituun vapautukseen tähtään, jos päästän kirjan liikkeelle. Voi toki olla myös niin, että jemmaan kirjan pysyvään kokoelmaan ja alan kerätä tätä sarjaa.

Edit. 30.12.14 Seuraavia lukijoita varten tämä pikku huomautus: Minulle aiheutti hämminkiä ensimmäisessä luvussa se, että tarinassa mainitaan sekä sihteeri Liang että Hoong Liang. Pidin näitä ensin yhtenä henkilönä ja tuntui oudolta, että kolme ihmistä oli mainittu, mutta henkilöitä olikin ikään kuin neljä. Sain tankata ensimmäistä lukua useampaan kertaan, ennen kuin asian laita selvisi.

Kirja napattiin vihdoin Arvoitusarkusta. Hyviä lukuhetkiä ja kirjallista uutta vuotta 2015!

Arvoitusarkusta putkahti vanha tuttavuus, kuten vähän arvelinkin. En olekaan pitkään aikaan lukenut tuomari Dee -tarinoita, joten tämä oli oikein kiva yllätys. Kiitos, minkula!

Niinhän siinä sitten taas kävi, etten malttanut olla tätä heti lukematta. Tuomari Dee -kirjat ovat vähän erilaisia dekkareita, sijoittuvathan ne Tang-dynastian aikaiseen Kiinaan. Mielenkiintoista luettavaa ne ovat. Sitä olen aina näissä Dee-kirjoissa ihmetellyt, miten tunteettomasti ja alistuneesti naiset suhtautuvat niissä raiskauksiin.

Kirja jatkoi jo eilen matkaansa Postin hellässä huomassa.

Kiitos nopeasti toimitetusta arvoitusarkku kirjasta.Tämä onkin minulle ihan uusi tuttavuus.

Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!