Julkaisuvuosi 1930

Otava
Neljäs painos, 1962

Kirja varattu Flower78:lle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa.

Ehdin vihdoin lukea tämän loppuun eilen, tai no aamuyön puoltahan se jo oli. Heti alussa kävi ilmi, ettei tämä olekaan samanlainen kepeä hyvän tuulen viihdekirja kuin muut Valtoselta aiemmin lukemani. Kyllähän tässä viihdettäkin riitti, lukijalle siis, mutta melkoisen onnettomia olivat kaikki päähenkilöt..

Vaikka tarina ei ollut valtosmaisen hilpeä, 90 vuoden takaisessa juonessa on sellaista patinaa, että mielellään tämän luki, ja kyllähän pieni aikamatka noin kauas senaikaiseen yhteiskuntaan toi myös hupia :) Hauska yksityiskohta oli muun muassa se, kun 38-vuotiaan Ingan todettiin saavuttaneen iän, jolloin järki on tunteen herra :P

Tämä seuraava pisti myös silmään: "Akkavalta - maailmanlopun merkki." Minulla kun on samaan aikaan kesken Kaisa Niemen kirja vuodelta 1992, jossa heti alkuun todetaan "Siis mies. No, sen melkein olisi voinut arvata. Naisjohto pistäisi työntekijöiden hihat heilumaan eikä sallisi tämänkaltaista velttoilua." :D

Solkkusanko oli terminä uusi, vaikka onhan meilläkin mökillä sellainen ollut viime vuosiin saakka (nykyisin ruoantähteet menevät tietysti erilliseen kompostiin ja solkkusankoon menee vain pesu- ja keitinvesiä, enää niitä ei sekoiteta). Sen sijaan pyykkäysajankohtaa ihmettelin, miten muka sateella pyykättiin??

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen 2019 (kohta 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa).

Edit: Kuvassa vapaapäivän lukuhetki kauppareissulla 18.2.2019 :)

Edit 2: Wikipediassa kerrotaan Valtosesta näin:
""Painosten herrattareksi" kutsuttu Valtonen oli 1920- ja 1930-lukujen suosituimpia suomalaisia kirjailijoita, jonka viihderomaaneista otetaan yhä uusintapainoksia. Kirjailijana Valtosen pyrkimyksenä oli ajaa naisasiaa eteenpäin ja hän toi suomalaiseen kirjallisuuteen modernin, itsenäisen naistyypin.
Valtosen esikoisromaani Nuoren opettajattaren varaventtiili oli heti ilmestyessään menestys. Sitä kirjoittaessaan Valtonen kertoo olleensa närkästynyt miesopettajien paremmasta palkasta ja vaatimattomammista velvollisuuksista. Kirjailijana hän tahtoi ajaa tarmolla naisasiaa eteenpäin. Aikalaisarvosteluissa hämmästys oli suuri, sillä Valtosen kirjoitustyyli oli totutun vastainen sen suhteen mitä naiskirjailijalta saattoi odottaa.
Valtosen naishahmot ajoivat autoa ja toimivat ammateissa. 1920-luvulla Valtosen kirjoittaessa ensimmäisiä kirjojaan taloudellisen nousun ja vapaampien tapojen myötä alettiin kirjoittaa entistä vapaammin. Hänen kirjoissaan on eroottista virettä, jota säätelee silti siveellinen moraali. Naispäähenkilöt ovat pirteitä ja uhmakkaita villikkoja, mutta siveellisyys pysyy kuitenkin mukana ja tavoitteena on usein sosiaalisesti edullinen avioliitto. Myöhemmässä tuotannossa naiset eivät kuitenkaan välttämättä ota aviomiestä. Aikoinaan jopa epäiltiin, että joku mies on salanimellä kirjoittanut Valtosen romaanit, sillä nainen tuskin voisi kirjoittaa niin taitavasti ja hauskasti."

Justiina_81 lupautui kuriroimaan tämän Flower78:lle, joten otan kirjan mukaani tämän illan hiihtolomamiittiin Roasbergille.

Kiitokset kuriirille ja hyviä lukuhetkiä saajalle!

Sain tämän kirjan eilen Järvenpäässä, kun olin justiinan kanssa konsertissa. Kiitokset toivelistakirjasta, Tarya, ja kiitokset kuriirille!