Kiinan vanhan johtajan ja vallankumousveteraanin elämäntarina.
Värikäs vaellus Kiinan tämän vuosisadan historiassa.

Deng Maomao kertoo isänsä lapsuudesta vuosisadan alun kiinalaisella maaseudulla, koulunkäynnistä ja opiskelusta ensin Kiinassa ja sitten 1920-luvun Ranskassa, jossa nuori Deng liittyi Mao Zedongin johtamiin vallankumouksellisiin.

Palattuaan Moskovan kautta Kiinaan 1926 alkoi Dengin toiminta kommunistisessa puolueessa ja uudessa Puna-armeijassa. Edessä oli yli 30 vuotta taistelua, milloin feodaaliherroja, milloin kuomingtanin joukkoja tai oman puolueen oppositioryhmittymiä vastaan. Huikean Pitkän marssin jälkeen Mao ja Deng johtivat armeijansa taisteluun japanilaisia maahantunkeutujia vastaan vuosina 1937-45 ja Japanin antauduttua jatkuivat taistelut amerikkalaisten tukemaa kuomingtania vastaan aina vuoteen 1949, jolloin kuomingtanin armeijan rippeet pakenivat Formosan saarelle ja Kiinan Kansantasavalta perustettiin.

Satojen miljoonien ihmisten jättiläismaan värikästä ja veristä historiaa vasten elää ihminen Deng myös omaa elämäänsä, menee naimisiin, menettää vaimonsa ja lapsensa, menee uusiin naimisiin, eroaa, löytää uuden elämänkumppanin, saa lapsia. Kaikkien omien tunteiden edellä on kuitenkin aina työ, jolle Deng Xiaoping on omistanut elämänsä.

Kiinankielinen alkuteos: Wo de fuqin Deng Xiaoping (1993)
Tekijän luvalla lyhentäen suomennettu
Suomentanut: Marja Peltomaa

WSOY 1995, 603 s.

Tammelan kunnankirjaston poistokirja

Tämä on X-kirjani Aakkosten lukuhaasteessa 2017-2018 ja vähän tuntuu siltä, että luen tätä tiiliskiveä pikkuhiljaa muiden kirjojen ohessa. Ainakaan matkalukemisena tätä ei viitsi kanniskella. Nyt on kuitenkin hyvä päivä aloittaa lukeminen, sillä tänään Pekingissä alkoi Kiinan kommunistisen puolueen viiden vuoden välein pidettävä puoluekokous. Aamu-tv:ssä mainittiin myös Deng Xiaoping ;)

"- Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokous on maan tärkein poliittinen tapahtuma.
- Puoluekokoukseen osallistuu 2 280 kommunistisen puolueen riveistä valittua edustajaa.
- Kiinan valtiollinen uutistoimisto Xinhua kertoi puoluekokouksen alla, että osallistujien joukossa on nyt aiempaa enemmän naisia – silti heitä on vain 24,1 prosenttia.
- Puoluekokouksessa valitaan Kiinan kommunistisen puolueen – ja siten koko maan – tärkeimmät päättäjät. Se kiinnostaa myös kansainvälistä mediaa: ulkomaisia toimittajia on ilmoittautunut paikalle noin 1 800.
- Puoluekokouksen jäsenet valitsevat kommunistisen puolueen keskuskomiteaan noin 200 jäsentä. Keskuskomitea nimittää heti puoluekokouksen jälkeen noin 25 henkilöä puolueen johtavaan elimeen, politbyrooseen.
- Politbyroo puolestaan noukkii keskuudestaan maan tärkeimmät päättäjät eli politbyroon pysyväiskomitean jäsenet. Pysyväiskomiteassa eli Kiinan de facto hallituksessa on nyt seitsemän jäsentä, mutta jäsenten määrä voi vaihdella hiukan.
- Vuonna 2012 korkeimmalle pallille noussut Xi Jinping on jatkamassa pääsihteerinä toisen viisivuotiskauden.
- Nykytavan mukaan pääsihteeri istuu virassaan vuosikymmenen ja toimii sen ohessa presidenttinä. Presidentin nimittää Kiinan kansankongressi eli parlamentti, mutta se käytännössä vain sinetöi kommunistisen puolueen tekemiä päätöksiä."
Lähde: yle.fi

Nyt alkaa jo olla loppukirin aika, Aakkosten lukuhaaste 2017-2018 päättyy 15.3.2018. Tämä on viimeinen puuttuva aakkonen, muut olen lukenut.

Olen kirjassa vasta sivulla 42/603, ensimmäisellä lukukerralla jaksoin yhteen putkeen 18 sivua. Kirjan alussa on paljon luetteloita eikä Ming-, Qing- ja Tang-dynastioissa pysy länsimaalainen oikein perässä, semminkään, kun henkilöillä on monia nimiä. Esimerkiksi: "Deng Hanlin, nimeltään Deng Shimin, toiselta nimeltään Deng Xunzhai tai Den Mengyan, oli Guang'anin kunnan aikakirjojen mukaan.." Etunimen vaihtaminen oli tavallista, Deng Xiaoping teki sen monta kertaa.

Kiinalainen ajatuksenkulku on välillä vähän kummallista, mutta eipä tässä ole oikein varaa valittaa, kun ajattelee, että Kiinassa on perustettu alkeiskouluja noin 100 vuotta eKr.. Kirjailijan mukaan hänen esi-isänsä tuskin olivat tehneet mitään merkittävää ennen 1300-lukua, koska muutoinhan suvun historialliset vaiheet olisi kirjattu muistiin. Khöm, niin siis kyllähän Suomessakin sitten 1800-luvun alussa puolet kansasta osasi lukea, mutta harva osasi kirjoittaa. 1880-luvulla kirjoitustaitoisia oli 13 prosenttia suomalaisista. Niin että aikamoiselta takamatkalta sitä on täällä lähdetty.

Viime aikoina olen lukenut Kiinan yhden lapsen politiikkaa käsitteleviä kirjoja ja osin senkin vuoksi tämä historiaan ja ajan käsityksiin liittyvä fakta pisti silmään: "Deng Shimin kuoli 66 vuoden iässä Guang'anissa. Koska hänellä oli poikia, mutta ei pojanpoikia, hänellä ei ole myöhempiä jälkeläisiä." Kyllä olisi historiankirjoittajilla nyt helppoa ja aika moni suku sammunut, jos samaa sääntöä noudatettaisiin yhä ;)

Jo näin kirjan alussa on tullut esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi se, että puupulan takia riisinkorsia käytettiin polttopuun asemesta ja että myöhemmin oli varaa käyttää liesisssä kivihiiltä. Liesissä kivihiiltä?? Ei ihme, että ilma on siellä saastunutta..

Hiukan minua häiritsee se, että Kiinan pääkaupungista ei käytetä nimeä Peking vaan kansainvälistä, ns. pinyin-transkription mukaista kirjoitusasua Beijing. Kirja on kuitenkin ilmestynyt vuonna 1995, eikö ainakin tuolloin 23 vuotta sitten käytetty Pekingiä?

Vielä on urakkaa jäljellä, en ole pariin päivään ehtinyt lukea. Nyt sivulla 194. Kirja on sinänsä mielenkiintoinen mutta armottoman hidas luettava, kun jokaisesta henkilöstä on tärkeää mainita hänen monet eri nimensä, tittelinsä ja asemansa puolueessa. Jokaisen puolue-elimen - joita on todella paljon - kaikki henkilöt mainitaan aina, samoin kuin useimmiten heidän vastuualueensa, joten listoja kirjassa edelleen riittää.

Mitenkään neutraali kirja ei tietenkään ole, eihän sitä kirjoittaja huomioon ottaen voi odottaakaan, mutta on hiukan koomista lukea, miten vastapuoli teurastaa puolueen loistavia johtajia, joiden veri värjää vesistöt, kun taas he itse pyrkivät muutokseen ja saavat sen aikaan allekirjoittamalla julkisia sähkeitä (1920-luku).

Nimen vaihtamiseen lienee ollut useampia syitä, mutta useimmiten Deng Xiaoping kai teki sen salaisten tehtäviensä vuoksi. Minusta on erikoista, että pelkkä etunimen vaihtaminen riittää salaamaan henkilöllisyyden..

Kiina on taas ollut viime päivinä uutisissa, sillä presidentin toimikausien rajoituksia ollaan poistamassa. Xi Jinping voi siis jatkaa kahden kauden jälkeenkin.

Tavoitteena on ehtiä lukea tämän haasteaikana, tarkempi journalointi saa jäädä myöhemmäksi :)

Puoliväli ohitettu, nyt sivulla 365 :) Työ haittaa ikävästi tätä loppukiriprojektia, huomennakin menee epäilemättä myöhälle..

Jo tässä kohtaa voin kyllä todeta, että olen varmaankin Suomessa ainoa, joka tämän lukee pilkuntarkasti, sanasta sanaan. Tai ehkä jollakulla sotahistorioitsijalla on mielenkiintoa asiaan, mutta epäilenpä, että kukaan muu jaksaisi lukea tarkkaan kaikkia näitä puuduttavia listauksia henkilöistä ja taisteluista..

Mietin myös sitä, kenelle kirja mahtaa olla tarkoitettu ja miksi se on käännetty eri kielille, myös suomeksi. Toki kyseessä on kissanhännännosto Dengille ja puolueelle - kysyä voi, onko sellainen tarpeen - mutta ainakin ulkomaalaiselle Kiinan historiaan juurikaan perehtymättömälle moni asia jää avautumatta eikä niitä koeta tarpeelliseksi selittää. Esimerkiksi Zunyin kokouksen kohdalla todetaan, että siitä on kirjoitettu jo niin paljon, että tässä ei ole tarpeen kerrata kokouksen kulkua. Google kertoo tämän:
"Puna-armeijan pitkän marssin jälkeen vuonna 1935 Guomindangille raskaan tappion kärsittyään kommunistipuolue piti kaupungissa kolmipäiväisen kokouksen. Kokouksessa puolue muutti periaatteitaan luoden edellytykset Mao Zedongin valtaannousulle."

Missähän vaiheessa tosiaan kiinalaisten nimien kirjoitusasu muutettiin Suomessa? Minun kouluaikoinani puhuttiin vielä Mao Tse-tungista.

Puolueen ja vallankumoustyön merkitystä Deng Xiaopingille kuvaa hyvin se, että kun hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli pian esikoisen synnyttämisen jälkeen ja vastasyntynyt tytär kuoli pian sen jälkeen, häneltä ei liiennyt aikaa hautajaisten järjestämiseen ja niihin osallistumiseen. Deng piti velvollisuutenaan lähteä toiseen kaupunkiin tekemään vallankumousta - jossa ei juuri silloin muistaakseni edes ollut meneillään mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

Sellainenkin yksityiskohta pisti lukiessa silmään, että puolueen jäseneltä odotettiin sisua - sellaista sisua, että kestää sähkötuolikidutuksen.

Miltähän murrealueelta suomentaja mahtaa olla? Ainakin minun korvaani särähtää hänen tapansa taivuttaa sana "alue": merialueihin, valta-alueihin, toimilupa-alueihin. Parempi (ainoa oikea?) taivutus on kyllä alueisiin. Samaten hän taivuttaa sanan "usea" useihin eikä useisiin.

Tässä vaiheessa onkin sitten kiva huomata, että sivusto lyö kolmatta päivää putkeen lähes pelkkää erroria ja pitkät journaalit katoavat bittiavaruuteen. Murr.

No johan oli rautaisannos Kiinan historiaa, toki punaisten silmälasien läpi katsottuna ja melkoisella propagandalla höystettynä ;) Miten muuten Kiinassakin sisällissodan vastapuolten värit olivat valkoinen ja punainen :)

Tosissaan otti myös Dengin kolmas vaimo Zhuo Lin vallankumousaatteen ja sotimisen:
"Syyskuussa 1941 vanhin sisareni Deng Lin syntyi Chi'anissä. Koska taistelut olivat kiivaita ja armeija liikkui koko ajan, äiti joutui jättämään ensimmäisen lapsensa heti synnytyksen jälkeen erääseen Lichengin kunnassa asuvaan talonpoikaisperheeseen kasvatettavaksi. Taakseen katsomatta äiti lähti talosta ja kiiruhti armeijan joukkojen matkaan."
Ja sitten lokakuussa 1943:
"Äiti haki vanhimman sisareni pois talonpoikaisperheen hoivista ja lähetti hänet Cai Shufanin vaimon Chen Shulianin mukana Yan'aniin. Elämä eturintamalla oli kovaa eikä siellä ollut sijaa lapsille. Yan'anissä sisareni pantiin lastenkotiin [- - -]"
Oman lapsen hoitaminen jossain kauempana eturintamasta ei tainnut käydä edes mielessä?

Kiinan kartta olisi ollut kiva, niin olisi pysynyt paremmin kärryillä tapahtumista. On kirjassa Pitkän marssin kartta, mutta sen merkinnöistä ei ole juurikaan apua. En hahmottanut siitä edes sitä, että marssin pituus oli jopa 9 600 kilometriä :O Matkaa ei kirjassa mainittu, ehkä sen tietäminen oli taas itsestäänselvyys. Kirjassa muuten ilmoitettiin hieman ärsyttävästi pituusmatkat välillä kilometreissä, välillä li-yksiköissä jopa peräkkäisisä virkkeissä. Googlen mukaan lǐ on 500 metriä sekä englanninpeninkulma.

Ev.lut.-kirkkomme alkoi lukiessa tuntua hiukan tylsältä: "Kuixinglou oli paikka, jossa aikaisemmin oli uhrattu kirjallisuuden jumala Kuixingille" :)

Osallistun kirjalla siis lii5an Aakkosten lukuhaasteeseen 2017-2018. Se jää pysyvään hyllyyni ainakin toistaiseksi, vaikka tuskinpa luen sitä uudelleen ainakaan lähivuosina.