Pieni elintila
2 journalers for this copy...
Takakannesta:
" 'Tunsin omituista riemua tuosta kaikesta: tavasta olla ja elää, liikkua ja majoittua. Se oli minun maailmani. Pienet rakoset, joihin mahtui sopivasti tällainen ihminen.'
Kun Natalia matkaa lomailemaan Scillysaarille, hänellä on mukanaan vain kaikkein välttämättömin. Hän on tottunut elämään niin vaatimattomasti, että telttakin tuntuu ylellisyydeltä. Piirroksillaan itsensä elättävän naisen matkakertomus lomittuu terävillä muistumilla eletystä. Suvaitsemattoman perheen lapsesta on kasvanut nainen, jonka on vaikea haluta itselleen mitään. Matkalla Natalia päättää opetella elämään itselleen. Saarilla patikoidessaan Natalia tutustuu ylimieliseen pariskuntaan. Hän alkaa piirtää riitelevän pariskunnan, Dorothyn ja Trevorin, matkaa ja kuvitella heidän elämäänsä. Kun Dorothy ripustautuu ongelmineen Nataliaan, ei Natalialla ole muuta mahdollisuutta kuin piirtää naisen tragikoominen elämä sarjaksi häpeällisiä sattumuksia.
Pieni elintila kertoo naisesta, joka vaatii olosuhteilta vähän. Hänellä on piirustusvälineensä, ja lahjoista paras: kyky kuvitella. Maarit Verronen kirjoittaa tuoreesti ja tarkkanäköisesti ihmisen elämän perusasioista: miten vähän me tarvitsemme tullaksemme toimeen, ja kuinka paljon ollaksemme onnellisia."
" 'Tunsin omituista riemua tuosta kaikesta: tavasta olla ja elää, liikkua ja majoittua. Se oli minun maailmani. Pienet rakoset, joihin mahtui sopivasti tällainen ihminen.'
Kun Natalia matkaa lomailemaan Scillysaarille, hänellä on mukanaan vain kaikkein välttämättömin. Hän on tottunut elämään niin vaatimattomasti, että telttakin tuntuu ylellisyydeltä. Piirroksillaan itsensä elättävän naisen matkakertomus lomittuu terävillä muistumilla eletystä. Suvaitsemattoman perheen lapsesta on kasvanut nainen, jonka on vaikea haluta itselleen mitään. Matkalla Natalia päättää opetella elämään itselleen. Saarilla patikoidessaan Natalia tutustuu ylimieliseen pariskuntaan. Hän alkaa piirtää riitelevän pariskunnan, Dorothyn ja Trevorin, matkaa ja kuvitella heidän elämäänsä. Kun Dorothy ripustautuu ongelmineen Nataliaan, ei Natalialla ole muuta mahdollisuutta kuin piirtää naisen tragikoominen elämä sarjaksi häpeällisiä sattumuksia.
Pieni elintila kertoo naisesta, joka vaatii olosuhteilta vähän. Hänellä on piirustusvälineensä, ja lahjoista paras: kyky kuvitella. Maarit Verronen kirjoittaa tuoreesti ja tarkkanäköisesti ihmisen elämän perusasioista: miten vähän me tarvitsemme tullaksemme toimeen, ja kuinka paljon ollaksemme onnellisia."
Löysin tämän kirjan kirpparilta 1 euron hintaan ja täytyypä sanoa, että harvemmin näin nappiostosta tekee!
Tämä oli ensimmäinen lukemani Maarit Verrosen kirjan ja tämän perusteella ehdottomasti halua lukea muitakin hänen kirjoittamiaan kirjoja. Positiivinen yllätys siis! Kirjassa käytetty Ennen- ja Matkalla-rakenne tuntui todella hyvältä ratkaisulta ja teki lukemisesta vielä tavallista mielekkäämpää. Lukiessa tuli mietittyä miten paljon turhaa tavaraa itselläkin on. Pidin Nataliasta henkilönä ja joiltain osin pystyin myös samaistumaan häneen. Dorothy ja Trevor taas olivat todella kamalia, melkein revin hiukset päästäni lukiessa. ;)
Tämä oli ensimmäinen lukemani Maarit Verrosen kirjan ja tämän perusteella ehdottomasti halua lukea muitakin hänen kirjoittamiaan kirjoja. Positiivinen yllätys siis! Kirjassa käytetty Ennen- ja Matkalla-rakenne tuntui todella hyvältä ratkaisulta ja teki lukemisesta vielä tavallista mielekkäämpää. Lukiessa tuli mietittyä miten paljon turhaa tavaraa itselläkin on. Pidin Nataliasta henkilönä ja joiltain osin pystyin myös samaistumaan häneen. Dorothy ja Trevor taas olivat todella kamalia, melkein revin hiukset päästäni lukiessa. ;)
Valitsin tämän kirjan Sikasäkistä. Hyviä lukuhetkiä!
Kiitos Flower78! Sikasäkistä tulikin napattua sellainen kirja, mitä en välttämättä muuten kyllä lukisi. Mielenkiintoista katsoa, mitä tykkään :)
