Takakannesta: Bill Clinton saapuu Osloon. Harry Hole on turvallisuustehtävissä ja juuri, kun saattue lähestyy, hän huomaa aseistetun miehen kielletyllä alueella. Ampumistapauksen seurauksena Hole siirretään väkivaltaosastolta valvontaosastolle ja ylennetään samalla apulaispoliisipäälliköksi. Vaikka hän on Yhdysvaltain salaisen palvelun agenttia. Uudessa suojatyöpaikassaan Hole törmää salakuljetettuun, erittäin tehokkaaseen ja kiellettyyn aseeseen. Kollegat vähättelevät asiaa, mutta vähättely loppuu äkisti, kun asetta käytetään ensimmäisen kerran... Tutkimukset johtavat lopulta kauas menneisyyteen, aina Leningradin piiritykseen ja siellä sotineisiin norjalaisiin vapaaehtoisiin SS-miehiin asti.

Tämä tupla jatkaa matkaansa jonnekin muualle...:)

Kirja on matkalla uudelle lukijalle osana modifioitua hippaa! Lukemisen iloa!:)

Kiitos Soozreader! Tämä kirja todellakin halusi päästä luettavakseni, sillä kesäpäivillä sitä tuotiin minulle kaksin kappalein ja molemmista sitten kieltäydyin kun oli jo tämän yksilön saapuminen tiedossa. Yritän lukea kirja mahd. pian, mutta voi olla, etten ihan modifioidun hipan säännöissä mainittuun kahteen viikkoon ehdi..

Kirja pakattu postia ja dotdotia varten.

Punarinta perillä. Kiitos hippaajille!

Kolmas Harry Hole -dekkarini ja ehdoton suosikkini toistaiseksi. Syitä on monta. Yksi on se, että keskeisissä hahmoissa on vanhuksia aktiivisina toimijoina. Toinen on tarinan kytkös Norjan ja II maailmansodan historiaan. Kolmas on se, että tarinan jännittävimmät vaiheet olivat tapahtuneet jo vuosikymmeniä ennen kuin tapahtumat tulevat Harry Holen eteen. Neljäs on muistutus siitä, että uusnatsit eivät ole putkahtaneet tyhjästä, vaan on olemassa jatkumo vanhoista natseista. Viides syy on se, että Punarinnan tarinat kantoivat mielestäni paremmin kuin Lepakkomiehen ja Torakoiden, vaikka olivat mielikuvituksellisempia ja uskomattomampia.