"Sveitsiläinen Corinne Hofmann muistelee neljää vuotta, jotka hän vietti Keniassa masaisoturin kumppanina. Seuratessaan suurta rakkautta hän koki taivaan ja helvetin. Rehellinen, hauska, jännittävä ja tervettä itseluottamusta uhkuva tarina kaikkien aikojen eloonjäämisseikkailusta."

Kirja oli äärimmäisen kiinnostava, koska se perustui tositapahtumiin. Corinnen elämää Keniassa piti lukea ahmien ja jännittäen.

Kirjan takakannen tekstiin voi yhtyä: "Se mikä erottaa tarinan muista samanaiheisista, on kirjailijan vilpittömyys. Corinne Hofmannilla ei ole ollut poliittisia intressejä eikä hän ole halunnut tehdä tapauksestaan varoittavaa esimerkkiä." Corinne analysoi ja ottaa kantaa niin vähän, että sitä oikein ihmettelee. Tarinassa tapahtuu koko ajan jotain eikä kirja todellakaan ole tylsää luettavaa, mutta kirjan loppupuolella olisin jo tapahtumien lataamisen sijasta kaivannut vähän analysointiakin tai jonkinlaista kommentointia.

Kirja kertoi jonkin verran masaiden tavoista, siitä, mitä he syövät ja miten he asuvat. Ympärileikkauksia ei välttämättä tehty vielä ihan pienille lapsille vaan viimeistään ennen avioliittoa. Koska islamilaisiin kulttuureihin sijoittuvia kirjoja tulee paljon esille, oli nämä heimokulttuurit ja -uskonnot kiinnostavampia ja tuoreempia luettavia itselleni.

En voi käsittää, miten Hofmann pystyi kaikkeen kirjassa kerrottuun, miten rakkaus masaisoturiin oli niin suurta, että sveitsiläinen nainen muutti lehmänlannasta tehtyyn majaan ja pärjäsi niin vaatimattomissa oloissa ja niin vaatimattomalla ravinnolla. Useinhan karujen olojen kuvaukset saa lukijan tai katsojan arvostamaan omaa elämäänsä enemmän. Tämän kirjan voima oli mielestäni siinä, että kaikesta voi selvitä. Hofmann selätti niin malarian kuin hepatiitinkin.

Hurja tarina, jonka kirjallisia ominaisuuksia on turha arvioida.

Nappasin BC-tapaamisesta, koska useampi crossaaja kehui tätä minulle aiemmin tuntematonta kirjaa. Hassu sattuma, että tätä kirjaa oli illan miitissä tarjolla parikin kappaletta.

Tätä kirjaa luki jotenkin ällistyneenä ja järkyttyneenä, jostain syystä kenialaisten syrjäseutujen oloja enemmän järkytyin sveitsiläisnaisesta ja hänen elämänratkaisuistaan. On jotenkin käsittämätöntä, että Hofmann salamarakkauden nimissä elää kirjassa kuvatulla tavalla monta vuotta - ollen hengenvaarassa malarian ja hepatiitin - ja ehkä myös psykoottisen miehensä taholta. Molemmat päähenkilöt herättivät paljon ärsyynnyksen tunteita, sympaattisimpana henkilönä kuvautuu masaisoturin äiti.
Tarina oli mielenkiintoinen ja suorastaan koukuttava, mukavan arkipäiväisellä tavalla kenialaista maailmaa kuvaava.

EDIT 201016
Vein miittiin tarjolle, kirja vapautui siellä Afrikka-haasteen osana kontrolloidusti.

EDIT:
Lisään rahaa Roosa keräykseen, mukana Roosa nauha -haasteessa :)

KTMC 2016 # 73

Valkoinen masai on kirja, jota monesti olen ajatellut luettavaksi, kun sen käsiini vaan saan. ja nyt se sitten on minulla. Toivottavasti pääsen lukemaan sen ihan lähiaikoina. Kiitos.