Tammi 2002. 139 s.

Riitta Jalonen on aikuiseksi aika hyvä kuvaamaan lasta, lapsen mielikuvitusta ja maagista ajattelua, lapsen tapaa toimia ja lapsen kykyä nähdä. Aivan ihana kirja!
Kirjailijalla on muuten mielenkiintoisena tapana kuvata henkilöidensä ulkomuodosta erityisesti hiukset. (Aika komea punainen harja hänellä on itselläänkin :)

-ruzena

Edit. 12.2.2019 Toivelistayllätys, ole hyvä!

Kiitos toivelistayllätyksestä. Olen pari Jalosen teosta lukenut ja niistä tykännyt. Toivottavasti tämäkin on hyvä.

Olipa ihana kirja! Flunssani äityi niin pahaksi, että jouduin jäämään kotiin. Sairastamisessa on yksi hyvä puoli: pystyin lukemaan tämän kirjan kerralla ja pääsin uppoutumaan Hellän elämään keskeytyksettä. Hellän elämä on itse asiassa melko ankeaa: paljon yksinäisyyttä, ahdistusta ja ilottomuutta ja vain hulavanteen pyöritys tarjoaa positiivista huomiota vanhemmilta. Hellän elämän Jalonen kuvaa kuitenkin todella kauniisti. Jalonen onnistuu kirja toisensa jälkeen. Ihailen hänen tapaansa kirjoittaa ja luoda kirjoihinsa oikeanlainen tunnelma.

Valitsit kirjan ensimmäisen virkkeen perusteella. Mukavia lukuhetkiä!

Vau, tämä kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Tekisi mieli ruveta lukemaan heti. Varmaan rupeankin, kun saan nuo tämän hetkiset kirjat sellaiseen vaiheeseen, että kehtaan aloitella. (3 nyt kesken)

Tykkäsin kirjasta. Olen lukenut Jaloselta "Kuvittele itsellesi mies" ja "Hyvää yötä Irma Noora" teokset.

Tässä oli mielestäni paljon samaa mitä niissäkin. Eli kirjailijan kirjoitustyyli on kyllä ihan tunnistettavaa ja sellaista tekstiä mitä tykkään lukea. Minua ei haittaa, vaikka kirjassa käsiteltävät aiheet ovatkin rankkoja. Juuri sellaisesta tykkään lukea. En tiedä miksi, mutta yleensä lempi kirjani ovat sellaisia missä ei ole pelkkää iloista höttöä kokoajan.

Kiitoksia kirjasta. Katsotaan vienkö seuraavaksi kirjan johonkin miittiin. Ei kerennyt eiliseen JKL-miittiimme, mutta katsotaan josko seuraavaan tai sitten Sastamalaan asti jemmaan kirjaa.

Kirja lähtee Sastamala-miittiin.

Otin miitistä mukaan. Jaloselta olen yhden kirjan aiemmin lukenut. En nyt muista nimeä, mutta se ei vakuuttanut. Kuitenkin kirjailijaa on niin paljon kehuttu, että tämä kiinnostaa. Kiitos Liskolle miittiseurasta, kiva kun kävit!

Kovin surumielinen kirja. Jalonen kuvaa kauniin viiltävästi lapsen maailmaa, johon on helppo samaistua. Kirjan päähenkilö on lapsuuden ja nuoruuden rajalla. Pitäisi ottaa vastuuta, mutta saada olla silti lapsi. Hellä kantaakin paljon huolta myös lähipiiristään. Komero on turvapaikka, jonne paetaan ahdistusta. Aikuiset elävät omassa maailmassaan ja lapsi jää heidän omien vaikeuksiensa takia taka-alalle.
Luin tämän yhdeltä istumalta.

Takakansiteksti oli suunniteltu huonosti. Valkoinen fontti hukkuu kellertävään taustaan.

Löysi miitistä uuden lukijan.

Tämä on kiertävä kirja, joka etsii uusia lukijoita. Voit pitää kirjan, antaa sen jollekin tai jättää jonnekin löydettäväksi.
Teethän pienen merkinnän löydöstäsi, niin tiedän kirjan olevan tallessa. Olisi kiva kuulla myös mitä pidit kirjasta, jos päätät lukea sen. Voit tehdä merkinnän anonyymisti tai rekisteröidä itsellesi nimimerkin osoitteessa: www.bookcrossing.com
Lukuiloa!

Päätin ottaa koska suositeltiin. Eli kirja on mulla nyt