Takakansi:

"Viisitoista vuotta sitten berliiniläinen Wolfram Eilenberger seurasi opiskelijarakkauttaan pohjoiseen. Oli tammikuun toinen päivä ja lämpömittari Turun asemalla näytti -37 astetta.

Hykerryttävällä huumorillaan ja itseironiallaan Eilenberger havainnoi Suomea, suomalaisia - ja etenkin lähes kaksimetristä suomalaista vaimoaan. Ilman vaimoaan ei mies, ainakaan ulkomaalainen mies, selviäsi metsässä päivääkään, hän totetaa.

Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvät yleisesti tunnetut 'tosiasiat' saavat uuden, syvällisen ulottuvuuden, kun kulttuurihistorian saralta tohtoriksi väitellyt Eilenberger paneutuu pohtimaan muun muassa Marimekon raitapaitojen, urheilun, kesämökkien pihoilla tönöttävien pömpeleiden ja pakkasen vaikutusta ihailemansa pohjoisen kansan perimmäiseen olemukseen."


Tämä on jo toinen kappale tätä kirjaa, jonka rekisteröin BC-sivustolle. Päiväkirjamerkintöjen mukaan monet ovat pitäneet ihan valtavasti, minä itse muistan vähän pettyneeni, kun olisin halunnut nauraa tätä lukiessani enemmän!

Vein tarjolle iltapäivän BC-tapaamiseen, löysi ilmeisesti uuden lukijan...

Nappasin kirjan miitistä mukaani. Katsotaan milloin ehdin lukemaan... :)

Takakannen tekstin perusteella odotin humoristisempaa kirjaa. Leppoisana lomalukemisena kirja toimi oivallisesti.

BC-hyllyyn.

Minun piti ehdottomasti tänään (so. heinäkuussa) vapauttaa Dorian Grayn muotokuva ja halusin viedä sen Pikku Peikon hyllyyn. Kuten sitten teinkin. Ja nappasin samalla itselleni tämän. Kiitos, skuolfi! Ja lukutuoli: sinä juhlit tänään, onnittelut!

Alkuosan luin ääneen sairaalassa silloin lojuvalle äidilleni, ja hyvinhän Eilenbergerin teksti taipui sitenkin luettavaksi. Kun lukemiseen tuli sitten tauko ja kannoin kirjan sairaalasta pois, jatkoin lukemista itsekseni. Meni se niinkin.
Minun suomalainen vaimoni on minun luennassani sellainen pikkumukava kirja: ei mitenkään elähdyttävä kokemus muttei harmittavakaan. Omassa genressään – vieraaseen maahan (ja tässä nimenomaisessa tapauksessa Suomeen) muuttaneen ulkomaanelävän kertomuksia – se on aika lailla tyypillinen tapaus. Tyylilajiin kuuluvat kliseiden niputtaminen (vaikka voihan niissä joskus piillä totuuskin), ja rankka yleistäminen (jos tosielämän yksi naapuri on jollain tavalla outo, kirjallisuudessa sellaista on koko kantaväestö). Ylipäätään paikalliset ovat pikkuisen hölmöjä/omituisia/ikäviä mutta loppujen lopuksi enimmäkseen harmittomia tallaajia. Joskus olisi kiva lukea tähän genreen kuuluva toisenlainen kirja.
Toki kirjassa on viihdyttävätkin kohtansa. Alkuosa on jo unohtunut, mutta loppupuolella nautin ainakin suomen kieltä ja vieheitä koskevista pohdiskeluista.
Kiitos, kierrättäjät!

Miittiin

Nappasin suosituksesta.