Vintillä oli rautalankaverkossa reikiä, niin että pääsi toisten ihmisten vinttikomeroihin sisään. Väliseiniä ei talon vintissä ollut, niin että yhdeltä vintiltä näki toisen rapun vintille. Koska sinne ei saanut koskaan mennä, piti aina katsella sinnepäin. Mutta siellä näkyi olevan ihan samanlaisia tavaroita. Samoin pinoihin laitettuina.

Tuuli alas rappuja. Ylimmässä kerroksessa asui iloinen ihminen. Seuraavassa vihainen. Sitä seuraavassa asui tyttöjä. Ja kellariin pääsi ulko-oven vierestä. Siellä olivat perunakellarit ja polkupyöräsuoja.

Piha muistutti kenttää; sen reunoilla oli sementtirenkaat. Autot ajoivat aina pyöränsä niiden päälle niin että nurmikko kellertyi. Katselin aina kun autot peruuttivat tallista, aurinko paistoi, oli kesä.

Otava 1979

- Vaasan kaupunginkirjaston - maakuntakirjaston poistokirja

Tämä Pellisen kirja tuli kirjalaatikkoja ja -hyllyjä penkoessani vastaan ja samalla tuli hämärä muistikuva, että joku olisi tätä joskus toivonut. Ja oikeassa olin :) Vinha_E oli toivonut tätä Pikkuleijonille MM-kultaa -arvonnassani tammikuussa 2014 :D Voi olla, ettei kirja ole enää ajankohtainen, mutta kun kerran olen menossa ensi viikolla Poriin ja mulla on mukana Vinha_E:lle vähän tuoreempikin toivelistakirja, otan tämänkin mukaan. Kirjan saa toki vapauttaa vaikka saman tien, ei paineita lukemisesta ;)

Kirja lähtee nyt kohti Poria ja lankalauantain BC-miittiä Petras Caféssa :) Osallistun sillä Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Lukuiloa Vinha_E:lle!



Edit 29.3.2016: Ja kiitokset kuriirille!

Kuriirikirja on minulla.

Kiitos kirjan kierrättäjille! Jennynen antoi sen nyt minulle tänään Porin pääkirjaston kahvilassa. En yhtään muista, minkä takia olen tätä toivonut. Saa nähdä luenko tätä.

Tässä kirjan kirjoittaja kertoo omasta elämästään pikkupoikana. Tuntui jotenkin sekavalta.

Haasteet:
Suomalainen lukuhaaste
Helmet-lukuhaaste: kirjan nimessä vähintään neljä sanaa

Kirja jäi torille seuraavan lukijan löydettäväksi.