Inho ilmestyi 1938 toisen maailmansodan aattona 33-vuotiaan filosofianopettajan Jean-Paul Sartren esikoisteoksena. Siinä on idullaan eksistentiaalifilosofia, jota Sartre kehitteli 40-luvun teoksissaan ja josta muodostui Länsi-Euroopan sodanjälkeisen älymystönuorison katsomuksellinen valtavirtaus. Samalla teos kirjaa vaikuttavasti ilmestymishetkensä ja lähitulevaisuuden ihmisen määrittelemättömän ahdistuksen.

Inho on ulkonaisesti vauhditon minämuotoinen päiväkirjaromaani, jonka päähenkilö Antoine Roquentin kamppailee sisäsessä murroksessa. Hän on asettunut hiljaiseen pikkukaupunkiin valmistelemaan historiallista tutkimusta, ja ulkonaisesti katsoen hänen elämänsä on köyhää. Mutta sisäisesti tapahtuu sitäkin enemmän. Hänen sielullista kehitystään, havahtumista eksistentiaaliseen peruskokemukseen, joka on itse olemassaolon havaitseminen paljaana, riisuttuna kaikista näennäismerkityksistä, Sartre valottaa miltei kammottavan kirkkaasti.

Eksistenssi on hyväksyttävä sellaisenaan. Ihminen havaitsee olevansa yksin sekä sosiaalisessa että universaalisessa kentässä. Kaiken pohjalle jää perustunnoksi olemassaolon mielettömyys, inho.

Ankaraa teemaansa Sartre toteuttaa muunnellen romaanin muissakin henkilöissä. Roquentinin entinen rakastajatar Amy ei liioin tyydy elämään elämäänsä itsestään selvänä ja haluaa ratkaista ongelmat omalta kohdaltaan. Hän etsii eheitä hetkiä mutta pettyy kerran toisensa jälkeen. Kokemuksista on aina seurauksena päätyminen negaatioon, kaiken turhuuden tunnustamiseen.

Kaiken keskeytyminen, tyhjiöön jääminen ja aloittaminen uudelleen tyhjältä ja autiolta pohjalta tulee myös romaanin vahvasti parodioidun humanistihahmon, 'Itseoppineen' osaksi. Hänen unelmansa romahtavat ja hänen on pakko jättää opintonsa ja ihanteelliset haaveensa ja kaikkien pilkkaamana aloittaa 'tulevan yksinäisyytensä oppiaika'.

Inho antaa selkeän kuvan eksistentialismin perusolemuksesta. Syvälleluotaava ihmiskuvaus ja vivahteikas, hienovireinen tyyli tekevät siitä modernin kirjallisuuden kestävän klassikon.

Ranskalainen alkuteos: La nausée (1938)
Suomentanut: Juha Mannerkorpi
Tammen Keltainen kirjasto, 5. painos, 1981

- Vantaan kaupunginkirjaston poistokirja

Kirjoja on raivattava remontin tieltä, joten käyn taas viemässä opuksia Kampin kirjankierrätyshyllyyn. Käy nappaamassa itsellesi luettavaa!

Hyviä lukuhetkiä ja tsemppiä tähän korona-aikaan!