Kalervo oli katselevinaan ravintolasalissa niihin muutamiin pöytiin, joissa oli asiakkaita. Hänen kysymyksensä ei kuitenkaan koskenut asiakkaiden tilauksia vaan Erjan jäämistä työajan jälkeen.
- Uskoivatko ne teillä kotona?

Erja viivytteli vastaustaan. Kalervo oli ehdottanut, että hän kertoisi jäävänsä Liisan, työtoverinsa, luokse yöksi ja huomispäiväksi. Mies oli varannut heille huomiseen asti hotellin omista lomamökeistä kauimmaisen, pikku niemekkeen suojaan jäävän.
- Minä en ole soittanutkaan vielä, Erja valehteli.

Kalervon olemuksesta katosi hotellinjohtajan sliipattu varmuus. Mies käännähti häneen päin olemuksessaan kipinöivä kiukku.
- Miten niin? hän puuskahti.
Erjankin sisimmässä kuohahti. - Miten niin "miten niin"? hän kivahti.

Kalervo kalpeni. Voimakkaalla itsehillinnällä mies säilytti kuitenkin roolinsa ja alensi ääntään entisestäänkin.
- Tämä on viimeinen mahdollisuus olla yhdessä pitkään aikaan. Tuo mies, jolle Liisa kaataa parhaillaan olutta, on vuokrannut jokaisen mökin helmikuun loppuun saakka.

Kyllähän tämä kirja häviää Polvan loistoteoksille, mutta mukavan leppoisaa lukemista se on ja lopputulema on perinteiseen tapaan selvä heti kirjan alussa :) Pienen kunnan poliittisella elämällä on melkoisen suuri osa kirjassa ja se oli hauskaa vaihtelua verrattuna muihin tämäntyyppisiin kirjoihin.

Meikätyttö lähti tänään postitse ilahduttamaan sen Rantakassi 2013:sta napannutta kanssacrossaria :) Kesäisen rentouttavia lukuhetkiä!

Kirja on täällä. Lomaan on vielä matkaa, mutta eiköhän tämätulekin jo luettua heinäkuun helteillä. Kiitos Tarya!

Noniin, tämä tulikin luettua heti samana päivänä kun sain sen. Juoni oli tosiaan ennalta-arvattava, mutta ihan mukava 80-luvun kotimainen chick lit siitä huolimatta. Tai ehkä juuri siksi :)

Kirja löytyy tuulikaapin kierrätyspisteestä.

Kevyttä lukemista, mukavaa ajanvietettä.