Atena 2013. 268 s.

OSTIN TAAS kirjan.

Tartuin eturivin spefikirjoittajamme Anne Leinosen ensimmäiseen aikuisille suunnattuun romaaniin kohtalaisin odotuksin. Odotukset eivät valitettavasti aivan täyttyneet.

Spefissä mennään edelleen ja sen Leinonen hallitsee. Viivamaalarin maailma on lähtökohtaisesti reaalimaailma, johon ujuttuu fantasiaa ja maagisia elementtejä.

Turvallisuushakuinen päähenkilö Mia pelkää muun muassa parvekekaiteen pettämistä ja kahvinkeittimen jäämistä päälle, mutta elää yhteiskunnassa jossa työpaikat arvotaan kompetenssia kysymättä ja puolisonkin voi saada randomina. Ja entä kun Mian pihan vaahtera lähtee vaeltamaan ja lähistön kerrostalo on tekeytynyt eräänlaiseksi mustaksi aukoksi?

Mialle arpoutuu käsitetaiteilijan työ, ja hän lähtee tutkimaan mitä se merkitsee. Hän tapaa Ursulan, joka maalaa loputonta valkoista viivaa katukiveykseen ja asvalttiin. Ursulan matkassa Mia kulkee yhä dystooppisemmaksi muuttuvaan maailmaan. Viivan merkitys selviää lopulta, ja tarina päättyy oikeaoppiseen hyvän ja pahan taisteluun.

Tarinassa oli hyvät ainekset, se on kehityskertomus ja siinä on yhteiskunnallista retoriikkaa ja rohkeaakin kommentointia – onko esimerkiksi tällaisia enkeleitä ennen nähty?!
Toteutuksessa oli kuitenkin toivomisen varaa. Noin puolivälissä kirjaa aloin odottaa, milloin loputon viivan veto loppuu. Toki se loppui hyvin johdonmukaisesti (ja kannatti ehdottomasti lukea loppuun), mutta kerronta ehti välillä tuntua turhan venytetyltä. Lukemista häiritsi myös epävarmuus, jota päähenkilön esiintyminen useana kertojana aiheutti, vaikka kyllä kertojaratkaisu sai lopussa perustellun selityksen. –Muutamakin kielen kömpelyys olisi kaivannut korjaamista.

-ruzena

Viivamaalari lähtee nyt toivelistautuneelle ja on sen jälkeen hänen vallassaan, mutta kun kirja on upouusi ja kulkee nätisti uittaen mm. pienessä Helposti-kuoressa, toivon sille mahdollisuuksien mukaan menestystä ja pitkiä lukijoita :-p

Täältä tullaan!

Kirja on vastaanottajan toivelistalla, ja osallistun tällä vapautuksella MINKULAn toivekirjahaasteeseen.

Olipa mukava kotiin tullessa löytää eteisestä toivelistakirja. Kiitos paljon, ruzena!

Kirja oli mielenkiintoinen, mutten kuitenkaan varauksettomasti ihastunut siihen. Pidin ehdottomasti kirjan enkeleistä - tuli vähän Doctor Whon vaaralliset Itkevät enkelit mieleen - ja lisäksi siitä, mihin Ursulan viivaa lopulta tarvittiin sekä "monihenkilöllisyydestä". Selitys työtoimiston systeemeistä oli myös ihan tätä päivää: käyt jonottamassa, jotta voit varata vastaanottoajan jne. Kirja toi mieleen jotkut Maarit Verrosen ja Leena Krohnin teokset, kirjoitustyyli ehkä enemmän edellisen ja juoni jälkimmäisen, jos nyt osaan erotella. Kirjassa oli minunkin mielestäni hieman turhaa jankkausta, kun ei päästy oikein mitenkään eteenpäin juonessa, ja aluksi useat kertojanäänet hämäsivät. Silti kirja kannatti lukea, Suomi-kumma on hyvä juttu kaiken kaikkiaan.
Kirja lähti jo eteenpäin illan miitissä.

Klassinen miittinappaus, jolle jo naureskeltiinkiin. Ensin miittiin mennessään lupaa itselleen, että tällä kertaa ei nappaa mitään. Sitten iskee heti silmänsä takakansitekstinsä puolesta kiehtovaan kirjaan, mutta antaa muillekin tilaisuuden... Miitistä lähtiessä kirja seilaa edelleen pöydällä, jolloin sen voi sitten muka noin vaan napata selitellen, että jos ei kerran kukaan muu, niin...

Kiitokset, Kemppu ja ruzena! :)

Pidin kirjan ensimmäisestä virkkeestä paljon. Kirjan alku oli muutenkin mielenkiintoinen. Verronen oli myös minulla vahvasti - positiivisella latauksella - mielessä tarinan yhteiskuntajärjestelmästä lukiessani ja muutenkin teksti toi hiljattain lukemani Verrosen tekstin mieleen. Tarinassa oli mahtavat ainekset ja kirjailijalla kyky kuljettaa realistiselta tuntuvaa tarinaa maagiselle, surrealistiselle puolelle. Harmi, että kirjan keskivaiheilla raahustin jossain muualla ja en oikein osannut mennä tarinan vietävänä. Loppu onneksi palkitsi.

Kiitokset uudenkarheasta kirjasta, ruzena ja Kemppu!

Ruzenaa lainaten toivon tälle uutuuskirjalle "mahdollisuuksien mukaan menestystä ja pitkiä lukijoita :-p". Kirja lähti vihdoin ja viimein viikon x yllärikirjana, Annimannille! Lukuiloa!

No tämä lukija ei kyllä ole pituudella pilattu, mutta lupaa silti pitää kirjan liikkeessä :) Kiitos kiinnostavalta kuulostavasta kirjasta, kierrättäjät!

Hups, Viivamaalari jumittui sittenkin viideksi (!) vuodeksi Mankkaalle. Pahoittelut!

En ole kovin harjaantunut spefin lukija, ja tämänkin kanssa olin enimmäkseen yhtä hukassa kuin päähenkilö itse. Kiinnostuneena kääntelin sivuja kuitenkin, vaikken oikein henkilöistä saanut otetta ja tarinakin laahasi ja jankkasi välillä turhautumiseen asti. Loppu pelasti paljon ja jätti asioita mukavasti auki ja lukijan tulkittavaksi. Jotenkin kliininen olo tästä kuitenkin jäi.

***
Varattu em64:lle Lauseen mitalla -kirjana.

Kuriirikyydillä kohti Tamperetta!

Kiitokset Lauseen mitalla -kirjasta, Annimanni! Ja lukutuolille kiitokset monen kirjan kuriroinnista.

Spefi on minulle aika tuntematon kirjallisuuden laji ja olinkin tämän kanssa aluksi ihan pihalla. Jopa niin pihalla, että vakavasti harkitsin jättäväni kirjan kesken, kun tuntui ettei tarina vaan aukea ollenkaan. Jatkoin lukemista ja jotenkin tarina vähän sai muotoa ja jossain vaiheessa rupesi kiinnostamaan, miten tarina päättyy. Harmittavasti vaan tarina jäi välillä jumittamaan ja intensiteetti katosi. Loppu oli varsin onnistunut.

Vapautuu vaihtohyllyyn.