Suomen Ateenan-instituutti, Ateena 2000. Nidottu, 208 sivua.

Vaihtohyllylöytö.

Takakansi:
Näkymätön ja näkyvä esittelee kymmenen nykykreikkalaista kirjailijaa ja 25 novellia. Kirjailijat ovat syntyneet vuosien 1851 ja 1951 välillä ja näin kirjassa on edustettuna kokonainen vuosisata Kreikan kirjallisuuden historiaa.

Kun olin saanut kannet aukaistua, hienoisesti huvituin ja/tai hämmästyin: nykykreikkalaisten novellien vanhin kirjoittaja on kuollut jo yli 100 vuotta sitten, 1910! Aika pian kyllä sitten tajusin, että kreikkalainen perspektiivi on hieman toinen kuin suomalainen; varmasti mekin ajattelisimme nykysuomalaista toisin, jos meillä olisi tunnettuja tekstejä jo ajalta satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Maria Martzoukoun jälkisanat selvensivät nykykreikkalaiskäsitettä entisestään.
Pidin kovasti näistä novelleista, oikeastaan ihan kaikista. Pari lempitarinoistani löytyy kirjan alkupuolelta — valitettavasti vain unohdin opuksen kotiin enkä muista kirjailijoiden nimiä. Kaikkein eniten tykästyin kuitenkin joukon nuorimpaan kirjailijaan, Ziranna Zateliin ja hänen Viime vuoden morsiameensa. Olisin tosin poistanut siitä viimeisen lauseen (siis lauseen, en virkettä), koska uskon lukijan ymmärtävän jutun juonen selityksettäkin. Minulla oli pitkään parikin Zyranna (nimeä kirjoitetaan ainakin kahdella tavalla) Zatelin teosta toivelistallani, mutta poistin jokin aika sitten listaa vähän lyhentääkseni. Nyt tuntuu siltä, että saattaisin nostaa Zatelin listalle takaisin. Ihastuin myös R(h)ea Galanakiin. Pitääkin jossain vaiheessa tarkistaa, onko hänen muita töitään käännetty jollekin osaamalleni kielelle.
Suurkiitos Suomen Ateenan-instituutille tämän kirjan julkaisemisesta. Se on aito ja tärkeä kulttuuriteko; kreikkalainen kirjallisuus ei ole meillä turhan paljon esillä, emmekä me tunne sitä kovinkaan hyvin. En minä ainakaan.
Seuraavaksi Näkymätön ja näkyvä matkaa kreikkalaista kirjallisuutta paremmin tuntevan krossaajan eli eijukan luo.

Käytin kansissa teippiä ja pilasin sillä kirjan kauniin ulkoasun. Olen niin pahoillani.
Siitäkin huolimatta: LUKUILOA, EIJUKKA!

Kiitos Tarna! Kirja jäi aikoinaan multa kesken, niin kreikkahöpsö kuin olenkin/olinkin? Mutta nyt aion lukea kirjan kokonaan, jotta voin osallistua sillä Vapautusten vuosi 2015-haasteeseen tammikuussa. Onhan tässä vielä aikaa :-)! Tai siis eihän tässä haasteessa edes tarvitse lukea kirjaa, muttak yllä minä ainakin yhden novellin aion lukea lisää!
Vapautan kirjan varmaan kontrolloidusti meidän seuraavassa kreikkatapaamisessamme, joka on luultavasti ensi viikolla.

En minäkään kreikkalaista nykykirjallisuutta sen paremmin tunne, koska sitä ei tosiaankaan ole julkaistu suomen kielellä enkä hallitse kreikan kieltä niin hyvin että pystyisin tekstiä noin vain lukemaan. Suomessa ei oheisen kirjan kääntäjien lisäksi liene montaakaan kääntäjää, jotka pystyvät kääntämään kreikasta suomen kieleen. Runoja on kyllä käännetty nykyrunoilijoiltakin, mm antologia "Kourallinen valoa", mutta sekin on jo vuodelta -97 (Nihil Interit ry). Raija Tanninen siinäkin toisena kääntäjänä.

Pidän kyllä kovasti näistä novelleista, niin erilaisia kuin ne ovatkin. Jotain perikreikkalaista on kuitenkin jokaisessa, ehkä vaikuttavin tunnelmaltaan oli Venezisin "Lokit", se liikutti todella. Myös Ziranna Zatelin novellit (hänen teoksiaan on käännetty ainakin saksaksi ja ranskaksi) ovat hienoja, ehkä mulle hieman liiankin maagisia, tulisko niistä se "Näkymätön" vai siitä, että novelleissa liikutaan usein temppelien ja raunioiden vanhoilla paikoilla.

- Mikä on sielu, Ahmed? Mitä sinä muhamettilaisena tiedät sielusta?" Ahmed vastasi:
- Sielu on tuolla, hän sanoi ja näytti taivasta. - Sielu on tuolla, hän jatkoi ja osoitti maata Afroditen temppelin lähellä. - Sielu on täällä, hän sanoi ja koksetti suonia käsissään. - On yhdentekevää onko ihminen muhamettilainen vai kristitty. Hänellä joko on sielu tai sitten hänellä ei sitä ole." (Venezis: Asklepionin yö)
Kunpa ihminen tämän ymmärtäisi!

"Näkyvän" voi paremmin ymmärtää. Marius Hakkasin "Nysähäntä"-novelli on niin elävää tekstiä, että lukija näkee silmillään tämän omapäisen aasin touhut. Kuten tästäkin journalista näkee, eläimiä kuvaavat tarinat näyttävät olevan mulle mieluisia, paitsi jos niissä kuvataan brutaalia eläinrääkkäystä. Silloin verenpaineeni nousevat huomattaviin lukemiin :D!

Kreikassa on varmasti useita hienoja nykykirjailijoita, mutta haastavan alkukielen takia heidän teoksiaan on valitettavan vähän käännetty ainakaan harvinaisemmille kielille kuten suomi, samoin kuin on mm kreikkalaisten elokuvien kanssa. Angelopoulos lienee ollut ennen kuolemaansa ainoa ohjaaja, jonka muutama upea elokuva on ollut Suomessakin yleisessä levityksessä, mulla on hyllyllä lahjaksi saatuina kaikki hänen elokuvansa dvd:nä, mutta englanniksi tai ruotsiksi tekstitettyinä.

Kirja vapautui kontrolloidusti yhdelle kreikanystävälle luettavaksi.
Tunnelmallisia lukuhetkiä!

PS. Kirja palautui minulle. Lukija oli kovasti pitänyt novelleista!

Villi vapautus Vanhan Kirjan Talvessa.
Lukuiloa!

Ei napannut Vanhan Kirjan Talvessa, joten kirja palautui hyllylleni ja tarjoan sitä kontrolloidusti miitissämme. En raaskisi villinäkään maailmalle kadottaa tätä kirjaa, sillä onhan meillä Kreikan vaikeuksista huolimatta paljon kreikkalaisuudesta kiinnostuneita lukijoita.

Kontrolloitu vapautus.
Kiinnostavia lukuhetkiä!

Kiitos miittiseurasta ja kirjasta!

Vapautuu Raahen kirjamessuille. Lukuiloa!

Nappasin kirjamessuilta, en itselleni mutta bookcrossaaja-ystävälle joka puhuu kreikkaa, käy vuosittain Kreikassa ja voi olla tästä kirjasta kiinnostunut.

Kirja vapautetaan Densouleolle, tapaamispäivä on tiedossa joten voin laittaa vapautustiedon näin etukäteen.