258 sivua

Rikoksia Turun Kakolan katveessa

Totti Karpelan päähenkilö on salapoliisi, yksityisetsivä Allan Karve. Hänellä on yhdistetty asunto ja toimisto erään turkulaisen talon pohjakerroksessa. Karve on keski-ikäinen, yksikseen asuva mies, joka tupakoi koko ajan.

Oikeastaan Karve muistuttaa kotimaisten dekkareiden salapoliiseista eniten perinteistä amerikkalaista salapoliisia. Esimerkiksi Chandlerin Philip Marlowessa ja Hammetin Samuel Spadessa on jotain samaa.

Allan Karve saa toimeksiannon turkulaiselta aristokratialta. Rouva Carla Sadetmaa on kadonnut, joten aviomies palkkaa yksityisetsivän. Sadetmaat ovat merkittävä turkulainen suku. Rouva Carla on kuitenkin melko uusi tulokas sukuun, huomattavasti miestään nuorempikin.

Karve tarkkailee taustalta miten tilanteet kehittyvät. Vähitellen hän saa selville, että rouva ei ainakaan joka suhteessa ole aivan puhdas pulmunen. Jäljet johtavat suorastaan huumeisiin asti. Suuret rahat ja kovat otteet kulkevat huumeiden liepeillä.

Turkulaista huumekauppaa hoidetaan vankilasta, Kakolasta, käsin. Niinpä Karve käy vankilassa tapaamassa sekä huumepomoa että vankilan johtajaa, jolla on harmahtava taaksepäin kammattu tuuhea tukka ja uurteisten kasvojen ylähuulta koristavat harmaat viikset.

Karpelan ”Pyöveli harvoin kättelee” kertoo yksinäisen salapoliisin yksinäisestä työstä. Yhteys Turun poliisiin on koko ajan avoin, mutta asiakkaat odottavat tiettyä hienotunteisuutta. Salapoliisi joutuu itse päättämään milloin soittaa poliisille. Viimeistäänkin silloin kun murhia alkaa tapahtua.

Toisen turkulaisen dekkarikirjailijan Reijo Mäen salapoliisiin Jussi Varekseen verrattuna Karpelan Allan Karve elää askeettisesti. Oikeastaan Karve on koko ajan töissä, istuu autossa tarkkailemassa jotain taloa. Salapoliisi on kuin tonttu, joka näkee kaiken, mutta jota kukaan muu ei näe.

Kirja on uskottu Itellan haltuun.
Lukuiloa, jahka saapuu perille!

Itella hoiti hommansa, kirja on täällä. Kiitos Annelis!

Vien tämänkin ihan ensimmäiseksi Ollin luettavaksi.

Kirja jäi Pukstaavin pihan kahvilapöydälle, eiköhän joku korjannut sen sieltä talteen.

Pukstaavin miitistä otin tämän mukaani.

Miitistä napattu. Otin ensisijaisesti naapuria ajatellen, että saan hänelle luettavaa, mutta uskon tämän kyllä itsekin jossain vaiheessa lukevani.

Kirjaston kirjanvaihtohyllyssä, lukuiloa löytäjälle.