nnan, Niinan ja Aleksin kotona tanssitaan tuskaista piirileikkiä äidin ympärillä. Sisarukset on sidottu salailuun, mutta onneksi heillä on tukea toisistaan.

Jokaisen on kuitenkin murrettava mykkyyden muuri omin keinoin. Abiturientti Anna pinnistelee koulussa ja pyrkii pois sameasta vedestä kohti jotakin puhtaampaa, kauniimpaa ja selkeämpää. Pulppuavan eläväinen ja räväkkä Niina rakastuu teatteriryhmän ohjaajaan, itseään paljon vanhempaan mieheen, jossa on jotakin oudon tuttua. Kuopus Aleksi taas on herkkä poika, joka haluaisi olla rohkea kuin samurai....

Sirpa Kähköstä olen aikonut lukea jo aiemmin ja nyt kun tuli tilaisuus, nappasin tämän kirjan eilen Kokkolassa stinap:ltä :) Kiitos kirjasta!

Kuten takakannessa sanotaan, karua on tosiaan tämän perheen arki.

" - Sinä oot kova ja kylmä ihminen Anna, äiti oli soperrellut. - Jo aikanaan isäs kanssa mietitiin että sinussa on joku pahasti vialla. Et ees oman ukkis hautajaisissa itkenyt.

Anna otti vihkon esille, koska kaikki muutkin tekivät niin. Kynä jäi penaaliin ja Anna vaipui tuijottamaan sinistä säännöllistä ruudukkoa. Ukin kuoltua ne toistelivat, että olepas järkevä, nyt on ukin parempi olla. Ei pidä surra, nyt ukki saa levätä. Sitten kun en hautajaisssa enää osannutkaan itkeä, ne katsoivat minua kuin hirviölasta. Kova ja kylmä. Joo. Ensin ne kaatavat rekkalastin tiiliä päälle ja sitten alkavat valittaa, että inhottaa kun oot noin ruhjoutunut ja vammanen."

Onneksi teini-ikäisillä sisaruksilla on toisensa ja ilon hetkiä on sentään aina välillä. Ja onneksi on mummo, vaikka hänellä onkin pieni rooli kirjassa ja lasten elämässä:
"- No jos se nyt lapskulta siun ainut toive on, mummo aloitti. Siitä Aleksi heti tiesi, että asia oli järjestyksessä. Maailmassa on tasan yksi aikuinen johon voi aina luottaa ja se oli mummo."
[...]
" Hei mummo ei sun tartte sitä hametta nyt tehdä valmiiks, Niina kiirehti sanomaan.
- Jos sie tunnin maltat ottaa niin sie saat sen päälles.
[...]
Kun hän laittoi kenkiä jalkaan eteisessä, mummo tuli keittiöstä pidellen hametta edessään. Se oli tosi hieno, helma laskeutui alhaalla leveiksi laineiksi ja vyötärö oli korkea ja kapea. Oikein viimesen päälle. Vuorisilkki kahisi hiljaa, kun mummo ojensi hametta hänelle.
- Tässä se olis, se sanoi ylpeänä."

Pidin tästä Kähkösen kirjasta, kiitos!

Otan kirjan mukaan tämän illan kuukausimiitiin Sokokselle.

Sait ylipuhuttua minut, Tarya! Minäkin olen aikonut lukea Kähköstä, joten tästä lienee hyvä aloittaa. Kiitos kirjasta, StinaP ja Tarya.
Harmi että olin Göteborgissa silloin kun StinaP viimeksi vieraili täällä.