Hilja Ilveskero -trilogian toinen osa.
Hilja viettää laatuaikaa David Stahlin kanssa Italiassa, mutta yhtäkkiä Stahl katoaa ja hänen huoneestaan löytyy kuollut mies. Hilja palaa Suomeen, jossa Stahlin tapauksen lisäksi edessä on monta muutakin ratkaistavaa asiaa monien jo kirjasarjan ensimmäisestä osasta, Henkivartijasta, tuttujen ihmisten kanssa.

Tämä toinen Ilveskero-kirja oli aika lailla ensimmäistä heikompi. Kirja alkoi ihan reippaasti, mutta lässähti sitten enimmäkseen junnaamaan samaa Stahlin katoamisen ynnä muun ihmettelyä ja selvittelyä vailla suurempaa jännitystä. Hiljan äidistään saamat tiedot ovat kyllä kiinnostavia, mutta ne olivat aika vähäisessä osassa. Kirjan lopussa on taas vauhtia samalla kun pedataan trilogian kolmatta osaa - moni asia jää siis avoimeksi.

Kirja on kovakantinen ja ostettu SPR:n Kontista Tampereelta.

Varattu taavinalle.

Kirja matkaa taavinalle Taryan kyydissä. Lukuiloa!

Kiitos kirjasta, Kemppu ja Tarya! Nyt on koko trilogia hyllyssä odottamassa lukemista.

Vilkaisin jonkun toisen kappaleen journaaleja ja ilmeni että jatkuvat viittaukset opettaja Mike Virtueen ja Queensin turvallisuusakatemiaan ovat ärsyttäneet joitakin lukijoita. Minäkin kiinnitin huomioini näihin lukuisiin (irrallisiin?) viittauksiin mutta postitiivisessa mielessä, koska päätin tarkastella henkivartijan ammattia tämän kirjan esittämänä osallistuakseni Suomifoorumin haasteeseen.

Queensin turvallisuusakatemiaan ei pääse pelkällä rahalla vaan pyrkijöille tehdään myös sovelltuvuustestit joita varten on matkustettava New Yorkiin. Haastattelussa kysytään mm taustoja. Opettaja Mike Virtue antaa soveltuvuustestin palautteen jokaiselle henkilökohtaisesti. Jos ei hallitse hermojaan, ei ole henkivartijatyyppiä. Hilja Ilveskero oli ensimmäinen suomalainen kyseisessä oppilaitoksessa.

Kirjan päähenkilö Hilja Ilveskero on siis opiskellut henkivartijaksi Yhdysvalloissa ja työskenteli tämän trilogian ensimmäisessä osassa henkivartijana. Tässä kirjassa hänen työnsä on hiukan toisenlaista, mutta hän analysoi runsaasti koulutustaan ja henkivartijan ammattiaan.

Hilja Ilveskero opiskeli Queensin turvallisuusakatemiassa ja mielellään miettii ja toteuttaa siellä saamiaan oppeja nyt Suomessa. Opiskelijat olivat osallistuneet eri uskontokuntien jumalanpalveluksiin, sillä ne ovat massatilaisuuksia, joihin hyvinkin saatettaisiin hyökätä. Kirkkojen varauloskäytävät ovat usein olemattomia. Opiskelijoille painotettiin, että vaara vaanii kaikkialla, ei ole niin pyhää tai viatonta paikkaa, ettei sinne voitaisi hyökätä. Mike Virtue oli luennoinut opiskelijoille myös rikollisjärjestöjen kuten eri maiden mafioiden sisäisestä moraalista.

Koulutukseen kuului hiljentymisen ja meditaation oppitunteja, joita monet opiskelijat olivat aluksi oudoksuneet. Suojelijan täytyy asettaa omat tarpeensa syrjään, kun hän suorittaa tehtäväänsä. Ei ole olemassa väsymystä, janoa tai liian täyttä virtsarakkoa. Ne pystyy unohtamaan harjoittamalla riittävästi keskittymistä. Ja vaikka henkivartija olisi henkihieverissä, hän ei saa antaa huomiokykynsä herpaantua. Kamppailutilanteessa ei ole aina tärkeintä se, kuka on fyysisesti vahvempi vaan se, kenen kantti kestää.

Omien tietojensa nettijakelussa on jokaisen oltava varovainen, ja turvallisuusalalla työskentelevän vielä erityisesti. Queensis turvallisuusakatemialla on toki omat nettisivut, mutta niissä ei kerrota mitään oppilaista tai edes henkilökunnasta. Työnantajan salaisuuksia ei luonnollisestikaan levitellä sähköpostitse. Sekä omat että vihollisen heikot kohdat on hyvä tuntea ja käyttää niitä sitten harkiten. Henkivartijalla ei voi olla sellaista paikkaa, jonne hän ei uskaltaisi mennä.

Henkivartija ei saa koskaan katsoa väkivaltaa läpi sormien: jos ei puutu vääryyksiin tulee itse osasyylliseksi. Täytyy tietysti miettiä, mihin pystyy itse vaikuttamaan ja mikä täytyy delegoida viranomaisille, mutta välinpitämättömyys on rikos. Ase on tärkeä työväline ja ampumista on harjoiteltava radalla säännöllisesti tuntuman säilyttämiseksi.

Queensin turvallisuusakatemia antaa opiskelijoilleen välineet ihmisten suojelemiseen, mutta on jokaisen itsensä vastuulla miten niitä käyttäisi. Esimiehiä vastaan ei tule kapinoida vain kapinoinnin vuoksi. Välillä on nieltävä ylpeytensä ja alistuttava. On opittava arvioimaan, mikä on tarkoituksenmukaista. Mike Virtuen mukaan pahin virhe, jonka henkivartija saattaa tehdä on vaarasta nauttiminen. Vaarassa ei ole mitään kiihottumisen arvoista, tai jos on, kiihottuja on väärällä alalla.

Hilja Ilveskero toimi aiemmin yksityishenkilöiden henkivartijana, mutta luopui tehtävistä sen jälkeen kun yksi työnantaja murhattiin heti Hiljan irtisanoutumisen jälkeen ja toinen siepattiin Hiljan varotoimista huolimatta. Hilja siirtyi töihin lentokentän turvallisuustarkastukseen vuorotyöhön, joka ei sisältänyt sen suurempia vaaratilanteita kuin ylitärkeiden matkustajien raivokohtaukset. Henkivartijalle löytyy siis erilaisia työtehtäviä eivätkä kaikki ole äärimäisen vaarallisia tai vauhdikkaita.

Töihin tarjolle. - Muuan työkaverini otti luettavaksi tämän sarjan ekan, ottanee tämänkin jos eka oli ok :)

edit. oli tarkoitus, että palaisi joskus hyllyyn tai minulle, ei näkynyt. Kyseistä työpaikkaa ei enää ole olemassa (2023). Kirja siis villisti maailmalla.