"Tavalla tai toisella olin onnistunut elämään lähes viidenkymmenen vuoden ikään asti kehittämättä ainuttakaan taitoa, josta olisi mitään hyötyä tilanteessa."

Tilanne on tämä: paniikkiin joutunut, hehkuvine meikkeineen ja leopardikuvioisine vaatteineen sijaamattomalta vuoteelta näyttävä 80 ja risat -ikäinen äiti pitäisi saada ulos sairaalan vessasta, kun tämä potkii oven ali lähestyvää auttavaa kättä, huutaa kuin hyeena, ei ymmärrä puhetta eikä tiedä mihin on joutunut.

Oven toisella puolella tilannetta selvittää Heleen, kahden teini-ikäisen lapsen äiti, perheyrityksen työmyyrä ja nainen kuumilla aalloilla. Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, Heleenin äiti saa aivoinfarktin. "Kolmas elämänvaihe" on juuri ilmoittanut alkaneensa.

Sen sijaan, että Heleen vaivaisi perhettään ottamalla äidin kotiinsa, hän juoksee kuukausikaupalla kodin, työpaikan ja sairaalan väliä etsien samalla sopivaa hoitokotia ja yrittäen muistaa tehdä jotain kuivuville genitaaleilleen. Kalvava riittämättömyyden tunne saa hoitua myöhemmin.

Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa on kuin hyvä vitsi: niin tosi, että se vetää vakavaksi. (takakansi)

Hankin kirjan aikoinaan, kun kuvittelin, että jossain vaiheessa elämää olen vastaavassa tilanteessa. Näin ei koskaan käynyt, äitini kuoli yllättäen kaksi vuotta sitten täysissä voimissaan. Myös ennakkokuvitelmat kirjasta osoittautuivat virheellisiksi. Kyse ei ollutkaan hitaasti etenevästä muistisairaudesta, vaan äkillisestä sairauskohtauksesta jonka seuraukset ja ilmenemä olivat erikoiset. Omat aiemmat kuvitelmani suuntautuivat enemmän juuri tuohon muistisairaus-teemaan, sillä sitä löytyy suvusta muutenkin. Myös suhde poikaan ei vastannut kuvitelmiani. Kirjan poika oli maailmalla koko tarinan ajan, eli vuorovaikutteisesta suhteesta ei tässä ollut merkkiäkään - pohdintaa pojasta oli vain päähenkilö Heleenin ajatuksissa.

Heleenin suhde äitiinsä on myös paljon ristiriitaisempi ja mutkikkaampi kuin mitä minulla oli äitini kanssa. Loppupelissä eniten samaistun Heleeniin tyttären "suojelemisessa", vaikka eipä sekään omaan kokemusmaailmaani ole tuossa määrin koskaan kuulunut.

En siis löytänyt yhtymäkohtia tai muuta henkilökohtaista tästä kirjasta, mutta muuten kirja oli sujuvasti etenevä ja mukavasti rytmitetty. Raskas asia riittävän kevyesti kirjoitettuna, eli lukukokemuksena oikein kiva!

Maailman ympäri -haasteeseen tämä mahtuu kohtaan Hollanti.

Kirja oli tarjolla Rantakassissa 2019. Posti kuljettaa uudelle lukijalle!