Takakannesta:

On asioita jotka eivät muutu, eivät edes trooppisessa paratiisissa. Naiset haikailevat elämänsä romanssia, miehet kammoavat sitoutumista, sukulaiset tunkevat nokkansa toistensa asioihin. Tahitilla yhteiskuntaa pitävät pystyssä naiset. He ansaitsevat perheen elannon, hoitavat kodin, kasvattavat lapset ja välittävät eteenpäin saaren vuosisataisia perinteitä. Materena Mahi, kolmen lapsen äiti, on kokenut paljon, siksi häneltä riittää myötätuntoa myös muille. Hän on Tahitin paras kuuntelija ja neuvonantaja, nainen jonka jokainen haluaisi parhaaksi ystävättärekseen. Mutta Materenakin kohtaa haastajansa. Hänen kuvankaunis ja älykäs tyttärensä Leilani kyseenalaistaa kaikki äitinsä elämänohjeet ja varoittavat esimerkit. Kun Leilani eräänä päivänä on hiljainen ja miltei ystävällinen äidilleen, Materena tietää oitis mitä on tekeillä: Poika kiikarissa! Nuorten rakastavaisten kiihko saa Materenan miettimään omaa elämäänsä. Aikooko hän tehdä vielä jotain muutakin kuin hoitaa huushollia ja raataa siivoojana? 40-vuotissyntymäpäivänään Materena keksii ajatuksen, joka sysää liikkeelle yllättävän tapahtumaketjun. Materena Mahi päättää, että hänen ja muiden Tahitin naisten on aika saada äänensä kuuluviin.

Yokin miittiin tarjolle!

Olen silmäillyt tätä aina välillä kirjakaupassa. Millainenhan mahtaa olla?

Mukavaa elämän kuvausta Tahitilta. Ei tosin ollut niin hyvä kuin ajattelin.

Lukuiloa löytäjälle! Kirja jäi Mikael Agricolan patsaan juurelle. Kyllähän kirja aina kirjakielen isän helmoihin sopii, vaikkei Tahitilla ja Tuomiokirkolla paljon yhteistä olekaan.
Osallistun vapautuksella patsasvapautushaasteeseen.

Olipa ihana yllätys patsaan juurella:) Elämässäni ensimmäistä kertaa olin Turussa ja kaunista kirkkoa menossa katsomaan, kun muistin aamupäivällä näkemäni patsaan.... Sitä uudestaan katsomaan ja ensin suunnatomasti ihmettelemään, mikä siihen on asetettu:) Kirja tuli mukanani Varkauteen ja lukeminen alkaa tänään:)