Joululahjaksi 2012.

"Kirjailija löytää sattumalta lehtihaastattelun, jossa esiintyy hänelle vuosikymmenten takaa tuttu henkilö. Ystävyys Mimiksi itseään kutsuvan tytön kanssa alkoi hyvin mutta muuttui vähitellen painajaiseksi, jonka muistot ovat kirjailijalle yhä vaikeita käsitellä.Naisten välinen suhde katkesi aikuisuuden kynnyksellä ja unohtui vuosikymmeniksi. Nyt Mimi on ottanut uuden nimen ja muuttunut ulkonäöltään lähes tunnistamattomaksi. Hänkin on alkanut kirjoittaa: naisten yhteinen historia muovautuu uusiksi tavalla, joka pelottaa kirjailijaa. Onko Mimi varastanut hänen nuoruudenpäiväkirjansa, jotka sisältävät kuvauksia vuosista joita hän itse ei kunnolla muista?Kirjailija päättää etsiä Mimin käsiinsä, mutta etsintä muuttuu koko ajan pelottavammaksi ja epätodellisemmaksi. Keitä ovat oudot vastaantulijat, jotka tuntevat hänet paremmin kuin hän itse? Kenen muistoista on loppujen lopuksi kysymys?"

Hämeen-Anttila kuuluu suosikkikirjailijoihini, joten tämä kirjauutuus oli tosi mieleinen joululahja ja pääsikin lukuvuoroon heti välipäivinä. Pidän aina kirjoista, joissa on rohkeaa, avointa, omakohtaista kerrontaa ja tämä kirja kuuluu ehdottomasti niihin. Olen joskus kuullut tämän kirjailijan kertovan omasta lapsuudestaan ja ihailin jo silloin tapaansa kuvata elämänkulkuaan kaunistelematta. Se sama toistui tässä kirjassa, joka on kyllä omakohtaisin Hämeen-Anttilan kirjoittama teos.
Fantasiaelementtien, sivupersoonien, lisääminen kerrontaan teki hetkittäin kirjan vaikeaselkoiseksi, mutta toisaalta kiehtovaksi. Kirjan päätyttyä minulle tuli hieman ristiriitainen tunne, sillä vaikka pidin kirjasta, se tuntui sitten lopultakin aikamoiselta itseterapoinnilta, ikään kuin itseä eikä lukijaa varten kirjoitetulta. Jäi ehkä myös ulkopuolinen olo, sillä omat muistot lapsuus- ja nuoruusvuosista eivät ole näin ahdistavia ja tuskaisia, enkä osannut päähenkilöön samaistua, ainoastaan tuntea empatiaa sitä pientä tapetinväristä kohtaan.

EDIT 210213
Lähtee sukulaisille lainaan.

Kirja palautui takaisin kotihyllyyn.