Bushmannit viimeisellä hiekkadyynillään

by Erkki Hynönen | Nonfiction | This book has not been rated.
ISBN: 9510102997 Global Overview for this book
Registered by wingTarnawing of Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on 12/17/2012
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
This book is in the wild! This Book is Currently in the Wild!
3 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by wingTarnawing from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Monday, December 17, 2012
WSOY, Porvoo 1981. Sidottu, 250 sivua.
Päällyksen valokuvat: Erkki Hynönen. Päällyksen suunnittelu: Heikki Kalliomaa.

Vaihtohyllyn antia. Suojakansi on jostain syystä liimattu kansiin kiinni — vinoon. Esilehdellä on kirjoitus:
Bushmanniterveisin
Erkki Hynönen


Takakansi:
Kiinnostava esitys eteläisen Afrikan pensastolaisten, bushmannien, olemassaolon kysymyksistä ja katoavasta kulttuurista. Rovasti Erkki Hynönen on tehnyt elämäntyönsä Suomen Lähetysseuran palveluksessa ja koonnut vuosikymmenien kuluessa huomattavan tietomäärän mainitun kansanrippeen elämästä johon olennaisesti kuuluvat monoteistinen uskonto, elämän kunnioitus, sopusointu ympäröivän luonnon kanssa. Kokemuksensa perusteella hän pystyy välittämään korvaamatonta tietoa tämän alkuperäiskansan tavoista ja uskomuksista, tabuista ja riiteistä. Asiantuntemuksen taustana on kauttaaltaan myöntinen suhtautuminen näihin ihmisiin ja heidän vaikeisiin ongelmiinsa nyky-Afrikassa.

Sanit Wikipediassa
Kalaharin bushmannit Oulun yliopiston sivuilla

Lisäys 18.12.12: varattu tuittupepille.

Journal Entry 2 by wingTarnawing at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, December 19, 2012
Erkki Hynönen on lähetystyössä ollut pappi, ja se näkyy tekstistä. Kirja alkaa bušmanien uskoa ja uskontoa käsittelevillä luvuilla ja päättyy kertomuksiin lähetystyön vaikeuksista ja mahdollisuuksista bušmanien elinolosuhteiden parantamiseksi. Siinä välissä Hynönen hyödyntää mm. pitkää kokemustaan Ambomaalla (Namibiassa) niin ambolaisten (kuten kirjailija sanoo) kuin bušmanienkin parissa. Hän todella tuntee aiheensa. Siitä on takeena jo se, että kirja on suuren kaupallisen eikä vaikkapa jonkin kristillisen kustantamon julkaisema. Kaikki kunnia jälkimmäistenkin tuotannolle ja toiminnalle. Joskus vain vaikuttaa siltä, että niiden kustannuspäätöksen vaikuttaa enemmän tekstin uskonnollisuus kuin tiedollinen, kirjallinen tms. anti.
Jo kirjan syntyhistoria on mielenkiintoinen: Hynönen jäi eläkkeelle lähetystyöstä 1969 ja piti sitten Munkkivuoden seurakunnassa esitelmän bušmaneista. Yleisön joukossa ollut psykiatri, professori Kalle Achté kiinnostui niin, että ryhtyi suunnittelemaan aiheeseen liittyvää tutkimusta. Achté laati kysymykset, ja Hynönen tarjoutui hoitamaan haastattelut tutun tulkkiryhmänsä kanssa. Psykiatrin vaikutus näkyy tekstissä; tuskinpa kirjassa muuten olisi lukua esimerkiksi mielisairaista ja heidän hoidostaan. — Bushmannit viimeisellä hiekkadyynillään on ilmestynyt 1981. Kieli ja käsitteistö ovat aikansa mukaisia. Hynösen sanavarastoon kuuluvat mm. nykyisin kaihdetut m- ja n-sanat, mielisairaat ja neekerit.
Hynönen kieltämättä kirjoittaa kuin pappi, joka kokoaa saarnansa erikseen kirjoitetuista pikku pätkistä kuin tilkkutäkkiä ikään. Saarnojen kaltaisen puhutun tekstin kirjoittamisessa metodi voi olla hyvinkin hyödyllinen, toistuvathan niissä vuosittain samat aiheet, ja paloja voi yhdistellä lähes loputtomasti. Kirjoitettuna sillä tavoin rakennettu teksti ei useinkaan vaikuta kovin hyvältä. Tässä kirjassa se kuitenkin toimii yllättävän hyvin: lyhyet luvut käsittelevät kukin otsikkonsa mukaan jotakin bušmannikulttuurin tai bušmannien elinolosuhteiden puolta, ja tilkuista syntyy oikein antoisa ja katseenkestävä täkki. Kirjan alkupuolella oli aistivinani kirjoittajalta tahattoman alentuvaa suhtautumista kohdettaan kohtaan, mutta taisin onneksi erehtyä. Tekstin edetessä käy nimittäin selväksi, että Hynonen tosiaan näkee kaikki ihmiset samanarvoisena, oli heidän etninen alkuperänsä mikä hyvänsä.
Se, mitä kirja jätti kaipaamaan, oli valokuvat. Suojakannesta kyllä löytyy Hynösen ottamia kuvia, mutta olisi niitä sietänyt olla sisäsivuillakin. Hynönen itse on ollut kuvailemillaan alueilla lähettinä 1930-luvulta alkaen, ja suomalaiset ovat tehneet lähetystyötä nykyisen Namibian alueella vielä paljon pidempään. Aivan varmasti valokuvia olisi löytynyt — jos ei Hynösen kätköistä niin ainakin Suomen Lähetysseuran arkistosta.
Bushmannit viimeisellä hiekkadyynillään on kuin luotu kulttuurihaastekirjaksi. Samalla se avasi yhtä vuosien takaista lukukokemusta, Marjorie Shostakin Nisaa aivan uudella tavalla. Taisin vasta nyt oivaltaa Nisan kung-heimon kuuluneen bušmaneihin. Ennen kaikkea Hynösen avulla pystyn mielessäni eheyttämään varsin hajanaiseksi jäänyttä kuvaa Nisan ja kungien elämästä. Kirjat täydentävät toisiaan mainosti.
Nisan päiväkirjassa mainitsen mm. naisen suhteellisen vahvan aseman yhteisössä. Se nousee esiin myös Hynösen tekstissä. Varsinaisesta tasa-arvosta ei sentään voi puhua, mutta esimerkiksi naisten työpanos on perheen elämisen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Kirja bušmanit elävät keräily- ja metsästyskulttuurissa, jossa miehet hankkivat lihan ja naiset keräävät juuriä, yrttejä ym. syötävää. Naiset myös yleensä rakentavat perheen majan. Tyttöjen arvostus näkyy esimerkiksi siinä, että jos eri sukupuolta olevien kaksosten synnyttyä joudutaan tekemään lasten välillä raaka valinta — koska molemmille ei riitä ravintoa — yleensä tyttö jätetään eloon. Siten turvataan jatkuvuus; tyttö tuo aikanaan sukuryhmään miehensä ja synnyttää lapsia. Naimisiin bušmanninuoren on mentävä; elämä aavikolla on niin kovaa, ettei yksin pärjää kukaan. Elämisen vaikeuden vuoksi bušmanit ovat myös hyvin tarkkoja reviiristään: metsästys- ja keräilytaloudessa vieraan tunkeutuminen omalle alueelle tarkoittaa varasta ruokakomerossa.
Namibia on Hynösen aikaan kuulunut Etelä-Afrikkaan. Lukiessani vähän ihmettelin, miksei kirjoittaja kritisoinut valkoisen hallituksen harjoittamaa apartheid-politiikkaa. Ehkä hän ei nähnyt sitä tarpeelliseksi. Sen sijaan hän tuntuu suosivan aparheidia Ambomaalla mustien kesken; ambolaisille ja bušmaneille pitää hänen mukaansa olla erilliset koulut, koska vain siten jälkimmäiset pääsevät koulutuksesta osallisiksi.
Kaikkein eniten yllätyin siitä, miten positiivisena bušmanit tuntuivat pitävän valkoisten tuloa. Heille se merkitsi lain ja järjestyksen saapumista alueelle. Järkytyin lukiessani, miten valtaosa bušmannialueille tunkeutuneista afrikkalaisista on alkuperäiskansaa kohdellut. Bušmanneja ei ole pidetty ihmisinä ollenkaan, heitä on orjuutettu ja pidetty lähes ilmaisena työvoimana tupakka-, viina- ja huumepalkalla jne. Karjaakin on pidetty arvokkaampana kuin bušmanneja. — Siitä ehkä johtuu sekin, etten oikein osaa Wikipedian tavoin puhua saneista. Myös Hynönen mainitsee sani-nimityksen nimenomaan halventavana nimenä, No, ehkä minä vähitellen opin käyttämään uutta sanaa, ovathan sanit itse hyväksyneet sen nimekseen.

Seuraavaksi kirja siirtyy tuittupepin hyllyyn.

Introduction to the Bushmen

Journal Entry 3 by wingTarnawing at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, December 19, 2012

Released 10 yrs ago (12/19/2012 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kiitos heppauksesta, tuittupeppi. Hyviä lukuhetkiä niin tänä kuin ensikin vuonna!

Journal Entry 4 by tuittupeppi at Lahti, Päijät-Häme / Päijänne-Tavastland Finland on Friday, December 21, 2012
Kirja Lahdessa, kiitos paljon! Tulipa tämä nopeasti, en osannut vielä edes odottaa... Oikein mukavaa ja rauhallista ja kirjaisaa joulua ja uutta vuotta!

Journal Entry 5 by dotdot at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, January 7, 2018
tuittupeppi seuloi kirjoja hyllystään, ja minä lupasin kierrättää ne. Tämä kin kirja lähtee maailmalle minun bookcrossing-hyllyni kautta. Kiitokset tuittupepille!

Journal Entry 6 by dotdot at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Monday, August 15, 2022
Toissa viikolla töissä keskustelin asiakkaan kanssa busmannilähetyksestä, ja hän kertoi Erkki Hynösestä. -jutellessamme muistin, että minullahan on kotona Hynösen kirja busmanneista odottamassa lukemista. Kotona kaivoin kirjan esiin ja nostin lukupinoon päällimmäiseksi.

Hynösen kansatieteelliset havainnot olivat kiinnostavia. Olisin voinut lukea niitä enemmänkin ja tarkempiakin kuvauksia. Erittäin kiinnostavaa luettavaa olivat myös busmannien asemaa ja naapurikansojen heihin kohdistamaa rasismia kuvaavat luvut.

Kiinnostavimpia olivat kuitenkin kaksi viimeistä lukua, jotka keskittyivät suomalaisten busmanneihin kohdistamaan lähetystyöhön ja kehitysapuun. Nykyään sanottaisiin kehitysyhteistyöhön, mutta pahoin pelkään tuen olleen kirjan kuvaamana aikana pikemminkin ylhäältä annettua apua kuin tasavertaisten toimijoiden yhteistyötä.

Huomioni kiinnittyi erityisesti siihen, miten tavoitteena oli nostaa busmannit korkeammalle kehitystasolle maanviljelijöiksi eli omalle kulttuurilleen vieraaseen elämäntapaan. Hynösen ei ehkä ole ollut tarkoitus arvottaa erilaisia kulttuureja, mutta niin hän tulee tehneeksi. Lähetystyöntekijöiden hyvänä tarkoituksena oli tarjota busmanneille olosuhteiden muuttuessa ja entisten elinmahdollisuuksien kadotessa uusi elinkeino. Busmanneja haluttiin myös suojella vihamielisiltä naapurikansoilta kokoamalla heidät reservaatteihin harjoittamaan maanviljelyä ja karjanhoitoa. Metsästystä ja keräilyä oli tarkoitus harjoittaa lähinnä turistien vuoksi. Hyvää tarkoittaen tosiasiallisesti edistettiin kulttuurin katoamista, mutta suojattiin yksilöitä hyväksikäytöltä ja väkivallalta.

Tätä eettistä ongelmaa Hynönen pohti, mutta se olisi ansainnut syvällisemmän käsittelyn. Hynönen ei kyseenalaista lähetystyön oikeutusta, mutta ottaa kantaa sen toimintatapojen ja lähestymistavan eettisyyteen. Hän korostaa kokonaisvaltaista palvelua eli sitä, että ihmistä on autettava hänen koko elämässään, ei vain uskonnollisessa tai hengellisessä elämässä ja että ihmistä on autettava ja heikompia puolustettava riippumatta heidän uskonnostaan.

Journal Entry 7 by dotdot at Sanomatalo in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Friday, December 9, 2022

Released 1 mo ago (12/9/2022 UTC) at Sanomatalo in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland

WILD RELEASE NOTES:

Jokaisena joulukuun päivänä ennen joulua vapautan maailmalle yhden kirjan. Näistä kirjoista muodostuu Bookcrossing-joulukalenterini . Tämä kirja on kalenterini yhdeksäs luukku. Se on avattavissa Sanomatalossa noin klo 9.

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.