Takakansi:

Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.

Hänen ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa luokseen, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin.

Yhdistellen ikivanhaa mytologiaa ja uusinta luonnontiedettä Johanna Sinisalo maalaa hurjan ja oudolla tavalla puoleensavetävän vaihtoehtohistorian, joka jää kihelmöimään lukijan mieleen vielä pitkään jälkeenpäin. Ihmisen ja eläimen, kulttuurin ja luonnon, modernin maailman ja tarunhohtoisten muinaisaikojen rajat liukuvat tavalla, joka pelottaa ja kutkuttaa - pakottaa meidät katsomaan uusin silmin itseämme ja ympäröivää todellisuutta.

Kirja on Johanna Sinisalon esikoisteos, ja se voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2000.

Tämä on toinen Johanna Sinisalon kirja jonka olen lukenut, ja tykkään ihan hirmuisesti hänen tyylistään. Totisesti mielikuvitusta kutkuttavaa ja uskottavaa spekulaatiota. Kirjan loppu meni kyllä jo kovasti omituiseen suuntaan.

Seuraavaksi Tmarjulle

Kirja pääsee matkaan huomenissa. Lukuiloa Tmarju!

Kiitos Runojalka tästä toivekirjasta =)
Sain juuri luettua Sinisalon Enkelten verta ja tykkäsin kovasti. Toivotaan, että tässä on samaa lumoa.

Kommentti luettuani kirjan.
Eli mielestäni tää ei yltäny samalle tasolle kuin tuo Enkelten verta. Tai sitten mun odotukset oli vaan liian korkeat. Tykkäsin kyllä tästäkin.
Kuten Runojalkakin tuossa toteaa, kirjan loppu oli aika yllätyksellinen ja mietin sen merkitystä - enkä täysin ymmärtänyt.
Tämä oli meillä lukupiirissä luettavana kirjana ja oli kyllä varsin erilaisia kommentteja ja mielipiteitä tästä kirjasta sillä joukolla.

Nyt tämä odottaa kohtaloaan hyllyssäni saatavilla olevien osastossa.

Toivottavassti meni vapautuskoordinaatit oikein, ulkomuistista kun kirjoittelin. Joka tapauksessa tämä lähtee pääsiäisen jälkeen sen hepanneelle Katikolle.

Kirja saapui postissa eilen. Jostain syystä en ole aiemmin lukenut yhtään Sinisalon kirjaa, vaikka vaikuttaakin siltä että voisivat olla just miun tyylisiä. Finlandiavoittajiakaan en ole juuri lukenut, Liksomin Hytti nro 6 taitaa olla ainoa ennen tätä.
Pisteenä iin päälle on vielä mukava aloittaa tutustuminen esikoiskirjasta! Kiitos Tmarju!

mie olin taas muutaman kymmenen sivua alussa ihan kuutamolla että mikä tämä kirja on, mutta sitten kun pääsin sisälle tapahtumiin niin parin illan aikana ahmin kirjan loppuun asti. Hienosti ja laajasti on hyödynnetty muun kirjallisuuden peikkomainintoja, tuli taas mieleen että pitkästä aikaa olisi luettava Pessi ja Illusiakin... tykkäsin myös ihan kirjan lopusta, siis ihan viimeisestä luvusta (sivusta). Jostain syystä ihan kirjan loppupuolella ajatuksiini työntyi mielikuvia apinoiden planeetasta, mutta se johtui vain ja ainoastaan aseesta, ja onneksi sen olemassaolo ei johtanut mihinkään ratkaisevaan.

tämä hieno kirja on voittanut useita palkintoja, mm. Finlandian, joten ylpeänä tarjoan sitä VPK:n kakkoskierrokselle!

poimittu Vpk kakkosesta, lähtee postitse valitsijalle. Lukuiloa!

Kiitos katiko palkintokaappikirjasta, saapui tänään Tampereelle

Kirja siis Tampereella, edelleen.

Lainaksi ystävälleni, lukevat lukupiirissään tämän kirjan.

Sain ystävältäni luettavaksi.

Kirja takaisin minulla.

Luettavaksi Smabbelle.

Hambon kirjahyllyn siivouksesta sain ison kasan kirjoja tänään. Tämän olen lukenut, joten kirja siirtyy jossain vaiheessa odottelemaan seuraavaa lukijaa.

Mukavia lukuhetkiä!