Ruotsinkielinen alkuteos Det fördolda (2010). Suomennos: Jaana Nikula. 3. painos. Ensimmäinen kovakantinen painos ilmestyi 2011. Bazar 2011/2012. Pokkari, 471 sivua.
Kannen suunnittelu: Nils Olsson / Katslosa Design.

Sampolan vaihtohyllystä. Mistä näitä tuoreita dekkarisarjoja ja niiden tekijöitä, joista en ole ikinä kuullutkaan, oikein riittää? Riittääkö niille/heille kaikille ihan oikeasti lukijoita? Kyllä kai. Yritän liittyä joukkoon. Tai sitten en; on tämä kirja aika paksu...

Etukansi:
Kaksikon dekkaridebyytti toimii kuin kone
Sara

Takakansi:
Mies joka ei ollut murhaaja on uuden ruotsalaisen dekkarisarjan tyylipuhdas aloitus. Sarjan pääosassa on psykologi Sebastian Bergman, joka on erikoistunut rikollisten profilointiin. Hän on hankalan tyypin maineessa, sillä hän on älykäs, mutta ei välitä sovinnaisuussäännöistä pätkääkään. Bergmanin perhe on menehtynyt Aasian tsunamissa, eikä hän ole päässyt menetyksensä yli.
Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun 16-vuotias Roger Eriksson ilmoitetaan kadonneeksi. Etsinnät aloitetaan, ja parin päivän kuluttua pojan ruumis löytyy läheisestä metsästä sydän irti revittynä. Roger oli outolintu, yksinäinen poika jolla ei ollut juurikaan kavereita. Kukaan ei tiedä tarkkaan, missä ja kenen kanssa hän vietti aikaansa. Jopa yhteyksiä saatananpalvontaan epäillään.
Kaikki johtolangat tuntuvat osoittavan Palmlövin yksityiskouluun, jota käyvät rikkaiden perheiden lahjakkaat ja motivoituneet nuoret. Koululla on moitteeton maine, joka alkaa nyt rakoilla pahemman kerran.
Mies joka ei ollut murhaaja on nerokas dekkari, joka ei päästä otteestaan. Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt taitavat tarinankerronnan lait, osaavat pitää jännityksen yllä ja saavat kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen.
Vahva näyttö esikoisromaaniksi ja varmaa ruotsalaista dekkarilaatua.
Ruumiin kulttuuri
Murhajuttu on hyvä ja vetävä, mutta varsinaisesti kirjasta tekee hyvän sen inhimillinen ja mielenkiintoinen henkilökaarti.
Kirjavinkit-blogi

Sisäkansi:
Michael Hjorth (s. 1963) on käsikirjoittaja ja yksi tuotantoyhtiö Tre Vännerin perustajista. Hän on käsikirjoittanut televisiolle useita sarjoja, muun muassa Suomessakin nähtyä Wallanderia, ja tuottanut muun muassa Jens Lapiduksen romaaniin perustuvan Rahalla saa -elokuvan.
Hans Rosenfeldt (s. 1964) on työskennellyt monipuolisesti televisiossa ja radiossa. Hän on toiminut käsikirjoittajana ja ohjelmistopäällikkönä, ja vuosina 2003—2005 hän oli SVT:n viihdepäällikkönä. Hän on ollut käsikirjoittamassa muun muassa Varustamo-televisiosarjaa ja Wallanderia.

Vaihtokärryssä.

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: * BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu * Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing LUKUILOA!!!

Nappasin tämänkin jo eilen mukaani, mutta haastesyistä journaloin sen vasta tänään. Dekkareista tykkään, joten ei tätä voinut vastustaa. Olipas muuten kiva ja näppärä kirjanmerkki tässä! Ei ole tullut mieleen, että tuollaisenkin voisi väkästellä.

Aluksi en oikein saanut otetta tähän kirjaan. Tuntui, että koko ajan näyttämölle marssitettiin uusia henkilöitä, joilla kaikilla oli yksityiselämä solmussa ja/tai he olivat tavattoman epäsympaattisia ihmisiä. Erityisesti Sebastian Bergman on vastenmielinen tyyppi. Rikostarina tuntuu jäävän aivan sivuseikaksi. Pikkuhiljaa tarina rupeaa vetämään, vaikkei se missään vaiheessa kunnolla koukuta. Loppu sen sijaan sai melkein hihkumaan riemusta - mikä tavattoman osuva ja pirullinen käänne paljastuukaan lopussa. Se korvasi todella paljon nihkeätä alkua. Ehkä sitä sarjan toisen osankin joskus lukee...

Kiitos tästä toivelistakirjasta! :)

Alunperin lisäsin kirjan toivelistalle kahdesta syystä: Kirja vaikutti mielenkiintoiselta, ja kirjan päähenkilö on erään hyvän ystäväni etunimi- ja sukunimikaima. Pakko hehkuttaa sitä hänellekin! :)

Kiitos Arvoitusarkun, olen joutunut "siedättämään" itseäni dekkareille, myös niille, jotka ovat maaneet hyllyssäni iät ja ajat. Hyvä niin. Pidin tästä kirjasta todella paljon.

Myönnettäköön, kirja on paksu ja painava, mutta sopii juuri siksi hitaaseen lukemiseen. Eikä tätä olekaan tarkoitus hotkaista kerralla. Juoni avautuu parhaiten hitaasti purkautumalla auki lopputulokseen, jonka saattoi arvata, muttei kuitenkaan. En ollut pettynyt, joskaan en myöskään äärimmäisen yllättynyt, kun ratkaisu lopulta häämötti.

Hahmojen moninaiset taustatarinat saattoivat olla minulle se syy, miksi pidin tästä niin paljon. Dekkarista tulee vähemmän dekkari, jos muutakin kuin arvoitus on meneillään. Taustat antoivat myös perusteen jokaisen käyttäytymiselle. Itse pidin hahmoista, ehkä juuri heidän ristiriitaisuuden ja inhimillisyytensä takia. Ihmiset tekevät yleisesti tyhmiä juttuja, seikkailivat he sitten fiktiossa tai faktassa.

Lisään sarjan jatko-osan toivelistalleni. Tätä luen mielelläni lisää. Kiitos Tarna ja em64!

Tämä Arvoitusarkkukirja ei pian enää ole saajalle arvoitus. Hyviä lukuhetkiä! :)

Haa! Hyvä valinta Arvoitusarkusta, sillä tämä kaksikko on minulle täysin uusi tuttavuus. Kiitos!

Ihan kelpo dekkarihan tämä oli, jos jättää huomioimatta päähenkilön vastenmielisyyden. Muillakin dekkaristeilla on vastenmielisiä päähenkilöitä. Esimerkiksi Åke Edwardsonin Winter on paikoitellen sellainen. Mielestäni tarinaa olisi voinut myös tiivistää, vaikka tietenkin sarjan alkuosassa pitää esitellä laajemmin tulevien päähenkilöiden taustoja. Voi olla, että luen sarjaa jatkossakin. Kirjojeni joukosta löytyy ainakin Tunturihauta.

Selim Palmgrenin rintakuva, Lauri Leppänen

Olen nyt varmaan kymmenen kertaa yrittänyt ladata tähän Selim Palmgrenin rintakuvan ja itsepintaisesti latautuu kuva Risto Rytistä. En tiedä mistä johtuu. 😒

Ihana yllätys löytää tämä ja tutustua bookcrossingiin! Kirjoja rakastan, mutta en ole tähän yhteisöön ennen törmännyt.