Jonkun kirjaston kierrätyshyllystä napattu.

Netistä löysin kirjasta tällaisen kuvauksen:

"Kuuluisan englantilaisen jännityskirjailijan klassikkoteoksia.

Kirjan päähenkilö, orpo Filip Ashley, on kasvanut serkkunsa Ambrosen luona Cornwallilaisessa kartanossa. Ambrose kuitenkin matkustaa Italiaan hoitamaan terveyttään ja tapaa siellä Raakelin, joka on kaukainen sukulainen, eräänlainen "serkku". Raakel on jo kerran ollut naimisissa ja jäänyt leskeksi, nyt Ambrose rakastuu häneen ja he menevät naimisiin Italiassa. Sitten Ambrose yllättäen kuolee ja toista kertaa leskeksi jäänyt "Raakel-serkku" saapuu Cornwalliin ottamaan tilan haltuunsa.

Filip ei voi olla ajattelmatta että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, mutta vastoin tahtoaan hän huomaa olevansa rakastunut kauniiseen Raakeliin... Ristiriitaisten tunteiden raatelema Filip taistelee totuutta vastaan viimeiseen asti..."

Luin tämän Toivelistakirjojen -lukuhaasteeseen ja Aakkoshaasteeseen. En ole aiemmin lukenut du Maurieria, mutta aikomuksena on ollut, koska olen hamstrannut enemmänkin hänen kirjojaan hyllyyni.

Tämä oli sopivan jännittävä, joten luin tämän melko nopeasti siihen nähden, paljonko yleensä käytän aikaa yhteen kirjaan. Filipin sinisilmäisyys tuppasi välillä hieman ärsyttämään (lienee ärsyttänyt Raakeliakin...), mutta sehän oli kuitenkin tarinan kannalta aika olennainen piirre. Tästä olisi kiinnostavaa nähdä joku filmatisointikin, mutta en nyt ainakaan tähän hätään löytänyt Youtubesta kokonaista elokuvaa. BBC on tehnyt tästä minisarjankin, mutta en tiedä, onko sitä näytetty Suomessa.

Ehdin jo aiemmin tuunata kanteen jonkun ajanhenkeen sopivan kuvan (tosin tuo ei ole kyseisestä elokuvasta eikä sarjasta). Saatan vielä lisätä takakanteen esittelytekstin ennen vapautusta.

Edit. 20.6.13 Varattu Nadaduulle Hep-ketjussa.

Kirja lähti tänään postissa seuraavalle lukijalle. Hyviä lukuhetkiä! :)

Kiitos kirjasta! Tykkäsin Rebekasta ja varmasti tykkään tästäkin. Mikäli tämä on filmatisoitu, niin pitää katsoa se myös :):)

Tämän luin nauttien jokaisesta sanasta. Pidin erittäin paljon.

Olen nyt kuullut ylistyssanoja Rebekasta ja tästäkin. Rebekka löytyy hyllystä ja alkua olen jo selaillutkin. Katsotaan mitä tykkäämmä. :D Kiitoksia.

Olen aiemmin lukenut Rebekan ja se oli mielestäni kyllä hieman parempi kuin tämä kirja. Mutta tykkäsin kyllä tästäkin ja lukisin du Maurieria kyllä mielelläni lisääkin. Hänellä on ihan mielenkiintoinen tapa kirjoittaa ihmisen mielestä, josta omalla tavallaan tykkään.

Vaikka juurikin hieman epäuskottavaksi menee nuo sinisilmäisyys kohtaukset, että voiko rakkaus tehdä noin sokeaksi ihmisen. En tiedä.

Kiitoksia kuitenkin vielä kirjasta. Kannatti hillota tätä sillä kirjan lukeminen oli oikein nautittava lukuelämys.

Onnea maaliskuun kirja-arvonnan voittajalle.

Kiitos kirjasta, LiskoMiettinen! Tämä saattaa olla juuri sopivaa luettavaa tyhmien työasioiden rasittamalle mielelleni :)

Kirjan alku sai minut epäilemään, onko tämä ollenkaan minulle mieluista luettavaa. Jatkoin kuitenkin, sillä romantiikkahöpsötyksen lisäksi tekstissä ja tarinassa oli uhkaava vire. Jännitys säilyi loppuun asti eikä koko totuus paljastunut ainakaan minulle edes lopussa.

Jokaisena joulukuun päivänä ennen joulua vapautan maailmalle yhden kirjan. Näistä kirjoista muodostuu Bookcrossing-joulukalenterini . Tämä kirja on kalenterini toinen luukku. Serkkuni Raakel on tavattavissa Olohuoneessa noin klo 11.

Raakel tavattiin tänään pikaisesti Redin olohuoneessa, jonka oli vallannut enemmän kuin kymmenen pientä neekeripoikaa - joku musiikki-, tanssi- ja keskustelutilaisuus oli menossa, kirjahylly oli melkein kokonaan pahvilla peitetty ja minua, ainoaa valkonaamaa, katsottiin vähän pitkään, kun yritin kuikuilla kirjoja.
Du Maurier on muistaakseni ollut synkkiin tarinoihin taipuvainen ja nähtyäni hänen lapsuudentalonsa Lontoon Hampsteadissa, en ollenkaan ihmetellyt. Englantiin tuli jokunen vuosisata sitten ikkunavero, eli loogisesti ajatellen isomman talon omistajat maksaisivat enemmän veroa, koska isoissa taloissa on enemmän ikkunoita. No ei, kun veroa pystyi kiertämään muuraamalla ikkunoita umpeen! Hampsteadissa on aika paljon taloja, joissa osa ikkunoista on muurattu, mutta du Maurierien talo oli pahimmasta päästä, sinne ei pahemmin päivä paistanut. Jos viettää lapsuutensa pimeässä, niin ehkä kirjoittaa synkkiä kirjoja. Voisi ihmetellä miksei muurauksia poisteta, kun ikkunaverokin on poistettu, mutta museolautakunta valvoo, ettei näitä muinaisjäänteitä saa mennä muuttelemaan. Lontoon kalleimpia asuinalueita ja osa vanhoista taloista pilattu, hullun hommaa, sano.