SSKK 1989
Espanjankielinen alkuteos: El amor en los tiempos del cólera
Suomentanut Matti Brotherus
364 s.

Takakansi:

81-vuotias tohtori Juvenal Urbino yrittää saada lemmikkipapukaijaansa alas korkeasta mangopuusta. Hän laskee väärin oksan korkeuden ja putoaa alas. Tohtori kuolee ripittäytymättä kello 16.07 helluntaipyhänä. Leskeksi jäänyt 72-vuotias Fermina Daza kuiskaa arkun äärellä: "Tapaamme pian." Hautajaisiin saapuu myös Jokilaivayhtiön 76-vuotias johtaja Florentino Ariza. Hän sanoo leski Fermina Dazalle: "Olen odottanut 51 vuotta, 9 kuukautta ja 4 päivää toistaakseni teille vielä kerran ikuisen uskollisuuteni ja kuolemattoman rakkauteni valan."
Näin tapahtuu nobelistin, maagiseksi realistiksi kutsutun Márquezin omalaatuisessa ja hurmaavan oikullisessa rakkausromaanissa, joka sijoittuu 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun jonnekin Karabianmeren rannalle. Kaupunki voisi hyvin olla Kolumbian Barranquilla.
Kuvatessaan vanhusten rakkautta Márquez osoittautuu jälleen mestarilliseksi komiikan ja tragiikan taitajaksi. Hän kutoo yhteen rakkauden, vanhenemisen ja kuoleman: tohtori Urbino taistelee riehuvaa koleraa vastaan kaikilla lääkärintaidoillaan, vanheneva Florentino odottaa uupumatta kosintamahdollisuutta ja tarinan lopussa 80-vuotiaalla Fermina-leskellä on luja usko tulevaisuuteen.
Rakkautta koleran aikaan on rikas ja monivivahteinen, mutta helppolukuinen romaani. Sen tyyliin on tarttunut 1800-luvun kirjailijoiden, ranskalaisten Flaubertin ja Zolan, henkeä. Maailmalla romaani on saanut loistavan vastaanoton.

Toisen hyllyn tyhjennys on toisen täydennys... SUURKIITOS kaikista kirjoista, hippolein! Yleensä sitä saa vain yhden toivelistakirjan, nyt saa poistaa listoilta koko kassillisen kerralla!

Kaapissa odottaa toinen kappale tätä kirjaa, niin laitan tämän eteenpäin. Mutta ehdin lukemaan kirjaa jonkin verran, joten kirjattakoon nyt muutama huomio: Kirjojen kappalejaolla on tarkoitus. Valtavan pitkän, halvan purkan tapaan joka suuntaan venyvän massan lukeminen käy työstä. Ainakin se on varma keino saada kirja klopsahtamaan otsaan...
Kurjuudesta kirjoittaminen ei tee kurjuudesta yhtään mieltäylentävämpää luettavaa. Ovatko nämä ihmiset nyt vain kaikessa kurjia loppuun saakka..?
Hetkittäin koukeroisia ilmaisuja kolmanteen kertaan lukiessa (ymmärsinkö nyt oikein? todennäköisesti en) jäin miettimään oliko ongelma minussa, suomentajassa vai kirjailijassa... Ehkei maaginen realismi vain ole oikea genre itselleni lukijana?

Uudelle lukijalle kesän iloksi!

Kerjäsin pippikseltä häpeämättömästi tätä kirjaa, nyt je:n luettuani vähän arveluttaa. Terveisin nimimerkki ”elokuva oli muistaakseni hyvä”.

Olen aika nopea lukija, mutta tämän kirjan lukemiseen vierähti pari viikkoa. Tai vierähti ja vierähti, välillä siihen tarttuminen tuntui niin vastenmieliseltä että seikkailin mieluummin somessa tai katsoin telkkarista ties miten monennen kerran vanhoja South Park -jaksoja. Olihan tässä kirjassa hetkensä, mutta välillä jouduin palaamaan puoli sivua takaisin päin, kun en muistanut (tai ollut tajunnut?) lukemastani mitään.

Niin ja se leffakin vielä... Enhän minä tästä kirjasta tehtyä elokuvaa ole nähnyt, muistin Kirjavan hunnun. Kolera kuin kolera, kuka niitä kaikkia muistaa!?

Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen tässä olisi useampikin ehdokas, päällimmäisenä tietysti Kolumbia, johon valtaosa kirjaa sijoittui. Valitsen kuitenkin Haitin, koska siellä olen miltei käynyt. Lomailimme kerran Dominikaanisessa Tasavallassa, joka sijaitsee samalla Hispaniolan saarella kuin Haiti. Tosin ainoa kosketus Haitiin sillä reissulla oli se kun näimme kuorma-autokaupalla haitilaisia (niin ainakin opas sanoi) maatyöläisiä matkalla sokeriruokoviljelmille.

K-Market Portsan vaihtohylly.
*****************************
Onnittelut, löysit kiertävän kirjan. Voit ottaa sen mukaasi, ja luettuasi joko pitää itselläsi tai päästää jatkamaan matkaansa. Olisi mukavaa jos kävisit vielä täällä kertomassa mitä pidit kirjasta, ja mitä sille sitten tapahtui.