Sata vuotta sitten, huhtikuussa 1885 syntyi tanskalaiseen porvariskotiin tyttö, jonka elämä ohjautui alusta alkaen merkillisiin uomiin. Tytön isä teki itsemurhan hänen ollessaan kymmenenvuotias. Murrosikäisenä hän menetti osan lapsuudenkodistaan tulipalossa. Hänet lähetettiin taidekouluun, mutta elämä kiinnosti häntä enemmän kuin taide. Avioliitto ruotsalaisen tyhjäntoimittajaparonin Bror Blixenin kanssa vei hänet kahdeksaksitoista vuodeksi Afrikkaan, Keniassa, Nairobin lähellä sijaitsevalle farmille. Hemmoteltu, tuhlaavainen, todellisuudelle vieras Karen Blixen kehittyi tällä Afrikan-kaudella lopullisesti siksi tarinankertojaksi, jona hän Eurooppaan palattuaan valloitti maailman. Ylhäisöpiireissä, joissa Karen Blixen seurusteli, hänet tunnettiin yksinkertaisesti vain nimellä Paronitar. Aina kapinassa poroporvarillisuutta vastaan, aina janoten vapautta, viimeiseen asti uskollisena itselleen ja arvoituksena muille Karen Blixen eli koko värikkään elämänsä. Lopulta nuoruudestaan saakka turhamaisuuttaan paastonnut Karen Blixen kuoli aliravitsemukseen 1962.

Karen Blixenin suomeksi ilmestyneet teokset:
Eurooppalaisena Afrikassa, 1938
Talvisia tarinoita, 1944
Koston tie, 1946
Seitsemän salaperäistä tarinaa, 1956
Viimeiset tarinat, 1957
Kohtalotarinoita, 1958
Varjoja ruohikolla, 1961
Ehrengard ja muita kertomuksia, 1963

Englanninkielinen alkuteos Isak Dinesen, the Life of a Storyteller
Profiili-sarjaa vuodelta 1986, kovakantinen

Jossain vaiheessa kuvittelin, että tästä kirjasta saisi aakkoshaasteeseen X:n. Saisi kyllä, jos kirjoittaja olisi Blixen :)

En tuntenut Karen Blixeniä ennen tätä kirjaa juuri ollenkaan. Elämäntarina oli mielenkiintoinen, niin nuoruus Tanskassa kuin elämä Afrikassa ja elämää varjostaneet sairaudet. Nyt on pari hänen kirjaansa odottamassa lukemistaan ja elokuvankin tallensin talteen.

Kirjassa luonnollisesti kuvailtiin runsaasti kirjailijan työtä ja elämää, katsotaan osaisinko sieltä poimia jotakin oleellista osallistuakseni foorumin Perehdy ammattiin lukemalla -haasteeseen.

Karen Blixen kirjoitti Afrikassa lyhyitä luonnosmaisia tarinoita, joita käytti myöhemmin kirjoja tehdessään. Myös henkilöhahmoja hän kehitteli ajan kanssa. Varhaiset katkelmat välittävät selvän tunnun Karen Blixenin aiheista ja suunnasta kirjoittajana, mutta eivät juuri anna viitteitä hänen valmiiden töidensä laadusta. Ne ovat pieniä välähdyksiä valosta, väreistä ja kudelmasta , eikä niiden perusteella ole mahdollista kuvitella millaisella taidolla ne tullaan muotoilemaan ja miten hienostuneesti viimeistelemään.

Kirjailija George Brandes auttoi aikanaan lähes jokaista nuorta tanskalaista taiteilijaa maineeseen ja Karen Blixen oli katkera siitä että hänen perheensä oli hukannut hänen oman mahdollisuutensa 1904 käännyttämällä Brandesin ovelta. Myöhemmin järjestyi uusi tilaisuus kun Karenin Bess-täti kirjoitti Brandesille ja sopi tapaamisesta. Brandes vastasi suopeasti sekä Bessille että Karen Blixenille, ja todennäköisesti he tapasivat useammin kuin kerran. Brandes oli jo 83-vuotias, mutta epäiltiin hänen joutuneen viehättävän ja paljon nähneen Karen Blixenin lumoihin. Tavattuaan Brandesia Blixenin tarjosi Totuuden kostoa kustantajalle ja se hyväksyttiin. Tämän näytelmän Blixen oli kirjoittanut 19-vuotiaana perheelleen, sitten kirjoittanut 25-vuotiaana Roomassa uudelleen ja uusinut myöhemminkin sieltä täältä. Lopullinen versio oli hienostunut pikku näytelmä, jossa oli viljalti esteettistä ja dramaattista ironiaa. Totuuden kosto ol ikirjoitettu ja kirjoitettu uudelleen niissä Karen Blixenin elämänvaiheissa, jotka olivat kaikkein epävarmimpia, hahmottomimpia ja tuskaisimpia, ja samalla täynnä toivoa, että asiat järjestyisivät.

Lähtöaineistoksi kirjaansa Seitsemän salaperäistä tarinaa varten Karen Blixen otti ne tarinat, joita hän oli hahmotellut ja luonnostellut kymmenen vuotta jättäen ne kuitenkin aika ajoin sikseen. Käsikirjoitus oli valmis keväällä 1933, mutta Blixenillä oli vaikeuksia löytää sille kustantajaa. Kahden hylkäämisen jälkeen löytyi Robert Haas, jonka mielestä käsikirjoitus oli liian hyvä jätettäväksi julkaisematta, vaikka hän ei odottanutkaan sen tuovan rahaa. Hän kieltäytyi maksamasta ennakkopalkkiota ennen kuin muutamia tuhansia kappaleita olisi myyty. Tammikuussa 1934 julkaistu Seitsemän salaperäistä tarinaa oli heti arvostelumenestys, mutta samalla se oli myös myyntimenestys. Se valittiin Book-of-the-Month -kirjakerhon kuukauden kirjaksi ja siitä otettiin 50 000 kappaleen painos sitä varten.

Karen Blixen kirjoitti paljolti englannin kielellä ja käytännön syistä, asuttuaan Afrikassa 18 vuotta hänen tanskansa oli harjoituksen puutteessa ruostunut. Samalla englannin kieli oli keino saada vapautta välimatkan avulla, saada selkeämpi näkymä ja eräänlainen anonymiteetti. Myöhemmin Blixen käänsi itse omia kirjojaan tanskaksi.

Eräs tarinan tuntomerkki, joka erottaa sen kaunokirjalisuuden realistisista muodoista, on ilmapiirin ja psykologisen suhtautumisen kuin ilmaiseksi tarjoamien yksityiskohtien, ”pienten tositapahtumien”, puuttuminen. Tarinoiden totuus saadaan aikaan eri menetelmällä, jolle Karen Blixen antoin nimen ”Nemesis”. ”Nemesis on se tapahtumakulun lanka, jonka määräävät ihmisen psyykkiset edellytykset. Kaikki tarinani käsittelevät Nemesistä” sanoi Blixen. Nemesis on idea, jonka jokainen tarkkaavainen henkilö voi omaksua, ja joka on myös sopusoinnussa psykologian nykyaikaisten teorioiden kanssa. Se on käsitys, jonka mukaan elämän jokaisena tärkeänä hetkenä ne ”voimat, jotka ovat meidät luoneet” käyttävät vaikutus- ja määräysvaltaansa ja toisinaan lannistavat meidät ällistyttävän johdonmukaisilla tavoilla – jos pystymme näkemään ne kyllin pitkän välimatkan päästä. Me toistamme aikaisempia psyykkisiä otaksumiamme samoin kuin vanhempiemme ja heimomme otaksumia, ja tällä tavoin myyttinen menneisyys piilee meidän sivistyneen nykyhetkemme alla.

Karen Blixen tunnustaa Nemesiksen siinä nimessäkin, jolla hän julkaisi kirjansa englanniksi. Isak merkitsee hepreankielessä ”hän joka nauraa”; Isak oli oli Abrahamin ja Saaran erittäin vanhalla iällä saama lapsi, menopaussin jälkeinen ihme, jumalallinen pila. Hänet synnytettyään Saara sanoi: ”Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi, ja kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa minulle.” Siitä miksi hän valitsi kirjoittamisen salanimen tai puolittaisen salanimen turvin Karen Blixen sanoi eräälle haastattelijalle, että hän menetteli niin ”samasta syystä kuin isäni kätkeytyi salanimen Boganis taakse... voidakseen Metsästyskirjeissä ilmaista itseään vapaasti, päästää mielikuvituksensa ohjakset valtoimiksi. Hän ei halunnut ihmisten kyselevän: 'Tarkoititteko todella sitä?' tai 'Oletteko itse kokenut sen?'”

Kaikki Karen Blixenin kirjojen tapahtumat sijoittuvat kirjoittamisaikaan. Eurooppalaisena Afrikassa on kirjoitettu aikana, jolloin kirjoittajasta tuntui voimakkaasti siltä, että hänen elämästään puuttui arvokkuus ja merkitys. Eurooppalaisena Afrikassa on tarina, jonka Karen Blixen kertoi elämästään omien ankarien tarinankertomisen lakiensa mukaisesti ja uskollisena käsitykselleen siitä millainen tarina on ja millainen sen tulee olla.

Kun Talvisia tarinoita ilmestyi Tanskassa 1942, Karen Blixen sanoi ”En usko koskaan tulevani kirjoittamaan romaania, vaikka koskaan ei pitäisikään mennä etukäteen vannomaan mitään; kysymystä ei näet ratkaise pituus, vaan romaanin ja novellin, tarinan, välillä on laatuero.” Blixenin mukaan romaani luonnostelee ja kuvailee, se antaa psykologisen motivaation ja saattaa hyvinkin käyttää ääneen lausumattoman puheen muotoja. Ja kyllähän Karen Blixen alkoi jälleen kirjoittaa romaania.

Sodan jälkeen Karen Blixenin terveydentila oli erittäin huono ja niissä oloissa kirjoittaminen oli hänelle hirvittävän kovaa työtä. Blixen kamppaili saavuttaakseen ensimmäisen kolmen kirjansa tason ja jäi siitä jatkuvasti jälkeen. Vaikka hän ei julkaissutkaan uutta kirjaa seuraavien kymmenen vuoden aikan, niin hänellä oli kaksi täysimittaista suunnitelmaa, joiden parissa hän työskenteli silloin kun voimat sallivat.

Moni kirjailija tuntee itsensä turvattomaksi tai lannistuneeksi, kun on saanut kirjan valmiiksi eikä uutta ole näköpiirissä. Karen Blixen kuvaa tällaista pulmatilannetta Talvisissa tarinoissa: Charle Despart ”tunsi sydämessään, että hän ei enää koskaan kirjoittaisi suurta kirjaa... Ajatus hänen maineestaan lisäsi ja tehosti hänen tuskaansa.” 50-vuotiaana Blixen on saattanut hyvinkin uskoa, että hän oli jo täyttänyt kohtalonsa ja elänyt aikansa.

Luominen vaatii hirveästi rohkeutta. Blixen kirjoitti: ”Muuan ranskalainen upseeri, joka kilpaili esteratsastuksessa, sanoi minulle kerran, että ensin oli saatava sydän hyppäämään esteen yli, niin sitten sai hevosen kyllä helposti seuraamaan. Samoin on kirjoittamisen laita.”

Karen Blixen on vuonna 1946 puhunut kolmesta täydellisen ilon muodosta elämässä. Niistä ensimmäinen oli tuskan lakkaaminen, toinen ylenpalttinen voimantunto ja kolmas oli olla vakuuttunut siitä, että täytti kohtaloaan. Hän ei enää koskaan tuntenut voimien ylenpalttisuutta, mutta miltei heti kun hän oli ylittänyt toimeentulorajan, hän laati matkasuunnitelmia. Hänen kunnianhimoiset matkasuunnitelmansa tekivät mahdollisiksi hänen sodan jälkeen saamansa tekijänpalkkiot, jotka varsinkin ennen verotusta olivat melkoiset. The Angelic Avengers -teoksen myynti oli yksin Amerikassa 90 000 kappaletta. Nyt Karen Blixenillä oli varaa palkata kunnon apulaisia kuten ammattikokin ja kotiapulaisen. Ennen uuden kansainvälisen sopimuksen allekirjoitusta kirjailijan tekijänpalkkioita verotettiin kahteen kertaan, kerran kirjailijan kotimaassa ja toisen kerran siinä maassa, missä kirja oli ilmestynyt. Karen Blixen valitti tällä tavoin menettävänsä 90 % tuloistaan, vaikka on vaikea käsittää kuinka hän siinä tapauksessa olisi tullut toimeen.

Karen Blixen rakasti provokaatiota provokaation vuoksi. Hän piti itseään enemmän tarinankertojana kuin kirjailijana. ”Minä lupasin paholaiselle sieluni, ja paholainen puolestaan lupasi minulle, että kaikki mitä tämän jälkeen tulen kokemaan tulee muuttumaan tarinoiksi” sanoi Karen ystävälleen.

Kiinnostaisikohan kirjanystäväystävääni tämä??

edit. kävi ystävällä sekä työpaikalla, en tiedä lukiko kukaan.

Raahen miitistä

Luin kirjan harppomalla MINKULAN TBR-vuoren louhintahaasteeseen.
Kirja kiinnosti sen vuoksi, että Karen Blixenin kirjasta Eurooppalaisena Afrikassa on tehty elokuva Minun Afrikkani. Minun Afrikkani on suosikki elokuviani. Se on katsottava terapia mielessä muutaman vuoden välein ja itkettävä lopussa leijonien kanssa hautakummulla.

Kierrätyshyllyyn

Havainto kirjasta tehty Tyrnävän kirjastossa perunamarkkinalauantaina. Onpas kirja viihtynyt hyllyssä melkein kohta vuoden päivät. Liekö käynyt välillä jossain luettavana? Itse vapautin hyllyyn Perunaherkut.