Kovakantinen. - suom. Marja Haapio. - Tammi 2005. - 135 sivua
Alkuteos: A short history of myth, 2005

Etuliepeestä:

Ihmiset ovat aina luoneet myyttejä", aloittaa Armstrong suppean mutta kiehtovan johdatuksensa myyttien maailmaan. Kirjassaan hän kertoo meille, mitä myytit ovat, miten ne ovat kehittyneet ja miksi me yhä tarvitsemme niitä. Hän kuljettaa meidät paleoliittiselta kaudelta ja metsästäjien myyteistä aina 500 viime vuoden "suureen länsimaiseen muutokseen", jonka aikana tiede on yhä pahemmin horjuttanut uskoa myytteihin.

Myyttien historia on ihmiskunnan historiaa; tarinamme ja uskomuksemme, uteliaisuutemme ja yrityksemme ymmärtää maailmaa liittää meidät esi-isiimme. Myytit ovat kautta aikojen olleet kirjallisuuden ja muiden taiteen lajien rakennusainetta, ja ne voivat auttaa hahmottamaan koko ympäröivää todellisuutta.

Armstrongin oivaltava ja ajatuksia herättävä teos aloittaa merkittävän kansainvälisen ksutannushankkeen, Myytti-sarjan, jossa eturivin kirjailijat eri maista kertovat uudelleen tunnettuja myyttejä.

Tiivis paketti mytologioista ja ihmisten tarpeesta palvoa satuolentoja.

Kunpa idioottilaumat olisivat luottamatta pappien ja muiden uskonnon asiantuntijoiden opetuksiin. Montaa turhaa ongelmaa ei olisi koskaan syntynytkään.

"1800-luvulle tultaessa Euroopassa alettiin ajatella, että uskonto oli oikeastaan haitallista." Onhan se. Ihmisten tappaminen on uskontojenkin mukaan pahaa, mutta minkään muun nimissä ei ole lahdattu toisia yhtä paljon.

Toivelistahippakirja matkaan. Kiinnostavia lukuhetkiä!

Paljon kiitoksia kirjasta! Luulin että se olisi isompi, mutta kyseessä näyttää tosiaan olevan LYHYT historia. No, tuleepahan helpommin luettua, luulisin.

Tämä oli lyhyydestään huolimatta paljon ajatuksia herättävä kirja, joka pelkän historiakatsauksen sijaan kohoaa jopa julistukseksi myyttien ja taiteen merkityksestä ja tarpeellisuudesta ihmisille. Hieno ajatus, ratinaalisuus on hyvä, muttei riitä yksinään.
Mietityttämään kirjaa lukiessa jäi mm. se, että luulisi "äiti maa" tai "luonto antaa" -juttujen olevan vanhempia kuin maanviljelyksen synty, sillä ovathan ihmiset metsästyksen ja kalastuksen lisäksi myös keräilijöitä, eli hyödyntäneet muitakin maan antimia kuin eläimiä. Toki kirjan lyhyenä pitäminen on vaatinut paljon mutkien suoriksi vetämistä, mutta tätä nyt jäin erityisesti pohtimaan.
Kirjoittaja tuntuu myös olevan vakaasti sitä mieltä, että Jeesus oli historiallinen henkilö. Voihan hän ollakin ollut, mutten sanoisi sitä varmaksi. Tämänkin pistin tosiaan kirjasta erityisesti merkille.
Lopuksi jäin miettimään, ovatko myytit ainoa tapa ns. pelastaa maailma, miten ne saa luotua taas uudelleen (taiteen avulla) ja ennen kaikkea, miten niistä voisi enää tulla yleismaailmallisia? Ei mikään helppo juttu!

Vielä kerran kiitos sumako tästä monella tavalla yllättävästä kirjasta!
Jos ok, niin pidän sen toistaiseksi pysyväiskokoelmissa.