Pamfletti ekologisesti kestävämmän viljelyn puolesta. Vihreä sivistysliitto, 2012.

"Syömme ruokaa, joka on kasvatettu öljyllä. Pellot kynnetään, lannoitetaan ja kylvetään dieselkoneilla. Lannoitteet kaivetaan maan uumenista tai valmistetaan maakaasusta. Teollinen maatalous on riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Halvan öljyn loppuminen tulee mullistamaan maailman ruoantuotannon. Yksi vaihtoehto nykymenolle on niin sanottu permakulttuuri. Permakulttuuri on ekologisen suunnittelun menetelmä. Suunnittelun tavoitteena on luonnon toimintaa jäljittelevä puutarha, ruokaa tuottava ekosysteemi, joka lannoittaa ja kastelee itse itsensä sekä torjuu taudit ja tuholaiset."

Ostin tämän itselleni pian ilmestymisen jälkeen, koska aihe kiinnostaa minua suuresti. Olin tosin jo lukenut merkittävän osan lähteenä mainituista kirjoista, siksi uutta asiaa tuli aika vähän. Mielenkiintoisia olivat suomalaisten ihmisten puutarhat, joita kirjassa esiteltiin, ja luettelo pohjoiseen puutarhaan sopivista monivuotisista kasvilajeista.

Tarjoan tätä ringiksi. Aloitan tänään pääkaupunkiseudun BC-miitissä.

Ensimmäinen rinkiläinen on jo vuorossa! Aihe kiinnostaa minua kovasti, joten kauan ei tarvinnut rinkiä kaupata. Luonto ja kasvit ovat aina olleet minulle tärkeitä - ja puutarha myös.
Kiitos ringistä. Luen kirjan pian.

No niin, on aika lukea kirja, että saat sen ajoissa takaisin ensi kesän viljelmiä ajatellen.
Minulle tässä oli paljon uutta. Meillä on maata vain 455 neliötä, josta rakennukset vievät puolet, joten suuria sovellusaloja ei ole käytettävissä. Maan kääntämättömyys ja kateviljely ovat mielenkiintoisia. Niitä on joskus 80-luvulla tullut kokeiltuakin mökillä. Ainakin perunalla kokeilimme suoraan käsittelemättömän maanpinnan päällä. Satoakin saimme, mutta määrää en muista. Kateaineesta taisi olla pula silloin. Mitenkähän tyttären marsujen purujäte kävisi. Nyt sitä olisi saatavilla runsaasti. Ensin se on vaaleaa ja kaunista, mutta tummuu rumaksi ja maatuu hitaasti (kompostissakin). Vaan jos kauneusarvot ovat toissijaisia...
Kirja on vielä vähän kesken, mutta ei kauan.

Minulla on muuten tässä kirjassa mainittu Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat ja sen suosittelemaa vesiheinää eli pihatähtimöä käytän aina salaatteihin, jos sitä pihalle ilmestyy. Siinä on niin herkullinen pähkinäinen maku että parempaa salaattiainesta ei ole!

This is my # 24 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2013" Challenge arranged by Dove-i-Libri.

Kävinpä pitkällä käveyllä ennen miittiä ja tiputin kirjan Oofirin postilaatikkoon.
Kiitos mielenkiintoisesta katsauksesta hieman tavallisuudesta poikkeavaan puutarhanhoitoon.

This is my # 19 in
"KEEP THEM MOVING 2013" Challenge arranged by Booklady331.

Kirja löytyi postilaatikosta. Kiitos! Rupesinkin heti lukemaan sitä uudestaan.

----

lainassa serkulla

Kirja palautui kauan sitten kotiin. Nyt taas ystävällä luettavana.