Kymmenen yli viisi. Se ei ainakaan ollut oikein. Dorte riisui isän kellon kädestään. Ehkä Jumala oli päättänyt ettei tätä osaa elämästä mitattaisi? Kohta hän lähtisi kotiin. Syömään äidin tulikuumaa borssikeittoa. Mutta ensin hän tarvitsisi rahat kotimatkaa varten. Ja passinsa.

Tätä kirjaa et unohda ikinä. Naiskaupan uhriksi joutuneen 15-vuotiaan liettualaistytön selviytymistarina jättää lukijaan syvän jäljen. Se on pakahduttava kertomus epätoivosta ja koettelemuksista, joita yhdenkään ihmisen ei kuuluisi kokea - ja se on 2000-luvun karua todellisuutta. Miksi tällaista tapahtuu juuri meillä, vauraissa länsimaissa? Kenellä on lupa murskata nuoren ihmisen haaveet? (takakansi)

Järkyttävä tarina. Pää haluaisi kieltää ettei tällaista oikeasti tapahdu, mutta maailmassa taitaa olla pahuutta joka lähtöön. Ymmärtääkseni tämä tarina ei ole tosipohjainen, mutta vastaavaa tapahtuu. Kirjan takaliepeessä kerrotaan näin: "Kirjailija luki teostaan varten raportteja ihmiskaupasta ja vieraili oikeuden istunnoissa".
Kirjassa päähenkilö syyttää itseään tapahtumista, mutta eihän lapsella ole vielä kykyjä ja taitoja näin raakaan peliin, pelinappulaksi siinä vain joutuu. Luotin kirjan takakannen mainintaan, että tämä olisi selviytymistarina. Loppu jätti kuitenkin paljon auki ja oman mielikuvituksen varaan. Täytyy uskoa, että tämä tarina olisi ollut niitä, jotka päätyivät oikeuteen ja tuomioihin asti.

Osallistun kirjalla maa-haasteeseen. Vaihtoehdot ovat Liettua ja Norja ja laitan tämän tässä vaiheessa vuotta kohtaan Norja (muutan tarvittaessa myöhemmin, jos vastaani tulee muuta Norjaan sijoittuvaa!).

alakerran kirjanvaihtohyllyyn. Lukuiloa kirjan poimijalle!