Patty ja Walter Berglund ovat vanhan St. Paulin idyllisen kaupunginosan edelläkävijöitä: vanhan kunnostajia, kierrättäjiä, tunnollisia ja lapsilleen omistautuneita vanhempia. Patty on kotiäiti, sosiaalisen kanssakäymisen mestari, joka pitää huolta sekä perheestä, naapurustosta että ystävyyssuhteista. Walter on ympäristökysymyksiin erikoistunut juristi, intohimoinen työmatkapyöräilijä ja täydellinen perheenisä.

Mutta jotain on tapahtumassa. Miksi Berglundien teini-ikäinen poika muuttaa kotoaan naapuriin, perheeseen jonka kanssa hänen vanhempiensa välit ovat kokonaan tulehtuneet? Miksi Walter on siirtynyt töihin isoon energiayhtiöön? Miksi särmikäs rocktähti Richard Katz, Walterin opiskelukaveri, idoli ja kilpailija, onkin taas mukana kuvassa? Ja ennen kaikkea: mitä on tapahtunut Pattylle? Miksi valoisa ja aurinkoinen Patty on vaivaannuttavan tuohtunut ja katkera?

Jonathan Franzenin Vapaus kuvaa 2000-luvun rakkautta ja avioliittoa satuttavasti ja todesti. Ja yhtaikaa traagisesti ja koomisesti kirjailija tutkii vapauden houkutuksia ja taakkaa: teini-iän huimaavaa himoa, keski-ikäisten kompromisseja, uuden vuosituhannen liberalismia.

Tämä hyllynlämmittäjä pääsi tänä keväänä lukuvuoroon. Kirja on esteettisesti kaunis, mutta painava ison sivumäärän takia. Sain kirjan aikoinaan lahjaksi, enkä ehkä olisi itse sitä kirjakaupasta valinnut. Ennakkoluulottomasti tartuin kirjaan kuitenkin.

Ei tämä ihan miun juttu ollut, en päässyt oikein sisälle amerikkalaiseen elämäntapaan ja normeihin. Kirjaa kerrottiin useamman päähenkilön toimesta, ja jokainen heistä oli omalla laillaan ärsyttävä. Se on tietysti hyväkin puoli, jotta tarinaan tulee väriä ja makua. Lukeminen eteni hitaasti, sillä kirja ei temmannut mukaansa ja välillä mietin jätänkö kirjan kesken. Muutaman päivän tauon jälkeen tartuin kuitenkin kirjaan ja luin sitä lyhyitä pätkiä kerrallaan. Ja sen verran mielenkiintoa oli, että luin kirjan loppuun asti.

Palkintona kirjan lukemisesta saan sen kahteen meneillään olevaan haasteeseen mukaan.

Kolmoishaasteeseen kirja sopii hyvin kohtaan 23. Toistetaan samaa kolmesti. Näitä löytyi useasta kohtaa kirjaa, ensimmäiset jaksoin merkata ylös ja loppuja en enää viitsinyt listata. Tässä kuitenkin keräämäni kohdat:
s. 233:
Minä, minä, minä, osta, osta, osta, biletä, biletä, biletä. Nökötä omassa pikku maailmassasi ja nauti silmät kiinni. Minä olen yrittänyt sanoa, että me olemme jo täydellisiä republikaanisia roolimalleja.
s. 254:
Voi ei. Ei, ei, ei.

Yllättäen kirjasta löytyi myös Suomi-maininta! Olisihan sitä voinut ennakoida varovasti, perheen sukunimi on Berglund ja Walterin sukujuuret johtavat Ruotsiin. Tässä vielä poiminta Suomen esilletulosta:
s. 502:
Vielä siinä vaiheessa hänen poliittinen ajattelunsa saattoi yhä olla radikaalia, sillä hän myönsi loputtomasti luottoa seudun sosialistisille maanviljelijöille, jotka yrittivät ansaita elantonsa vapaina itärannikon pääoman otteesta ja joista monet olivat suomalaisia.

Ehkä kirjassa tökki tuo sama asia, joka näissä poiminnoissakin näkyy: politiikka oli läsnä perheen elämässä ja siten koko kirjassa. En ole koskaan ollut juurikaan kiinnostunut Yhdysvaltojen politiikasta.

Imatran kesämiittiin

Imatran miitistä tullut mukaan.