"Sellaisia ne ovat, luomakunnan kruunut. Kalle-isä muistelee nuoruuttaan, Vaari puolestaan on löytänyt alakerrasta Allin, joka mielellään tarjoaa rakkaalle ystävälleen pullakahvit ja lääkekonjakit.

On näissä äidillä ja Leilalla kestämistä ja passaamista. Äidillä on tässä ikuinen kotihengettären virka, mutta Leila pelastautuu sienikursseille, vaikka isä koettaakin harata vastaan ja sanoa, ettei meille maalaispoikia hankita vävyksi.

Mutta minkäs kohtalolleen voi. Rakkaus lentää Leilalle kuin rikka silmään eikä suostu millään lähtemään. Ja välittämättä kummalle antaminen ja ottaminen kuuluu, Leila kietoo kätensä Jaskan kaulaan ja suutelee niin, että varpaista ova kynnet lähteä. "

Takakannen teksti kopioitu / kirjoitettu tästä kuvasta.

Tätäkin Polvaa selailin aika paljon. Aika samoista aineksista sekin tuntui rakentuvan kuin nuo muutkin käsiin osuneet Polvat. Tässä tarinassa päähenkilö Leila lähti mm. sienikurssille arkiympyröistään pois. Sienikurssilla poimittiin mm. mustatorvisieniä ja ne ovat kyllä hyviä. Muusta kirjan sisällöstä en osaa sanoa, mutta miesasioissa Leila oli yllättävän rohkea.

Tämän kirjan kannen tuunaus tuntui jotenkin hankalalta, mutta onneksi oli hyvä syy jatkaa. Päällystin kirjan harsokankaalla. Lehtien silppuaminen ja pienen silpun sommittelu kuviksi oli terapeuttista. Kirja odottaa vielä neljännen Polvan tuunausta ja lähtee sitten umpimähkään jollekulle niistä kolmesta crossarista, jotka antoivat tuunausintoa.

Polva lähti yhdelle kolmesta bookcrossarista, jotka toivoivat Polvaa luettavakseen. En tiedä, kenelle juuri tämä kirja lähti, mutta yhdelle lähti kaksi ja kahdelle yksi. Toivottavasti kirjasta on iloa!

Kiitos tästäkin Erpax,
upeaa tuunailua edelleen =)
Mulla näköjään oli onnea tässä arvonnassa, sillä toiveeni lisäksi sain myös sen ylimääräisen Polvan. Paljon kiitoksia.
Hyvää joulua sinulle!

Oho, onpa vaan viipynyt kauan tämä kauniisti tuunattu kirja hyllyssäni.
Tämä Polvan edustama genre ei ole mun ykkösjuttu, mutta silloin tällöin voin yhden lukea.
Tässä kirjassa oli hassua se, että toisaalta oltiin varsin moderneja (oli mm. sähkökiuas saunassa ja käytiin suihkussa) mutta sitten taas toisaalta ihmiset oli kuvattu kuin olisi 1950 -luku.
Eniten minua häiritsi se, kun sanottiin kellon olevan "puoli yhdeksäntoista". Ensimmäisen kerran ajattelin sen olevan tahaton virhe, mutta kun se toistui, niin mielestäni kyse on tietoisesta valinnasta.

Nopealukuinen, mutta ei mitään uutta tarjoava teos.

Osallistun tällä Vapautusten vuosi 2018 -haasteeseen, jossa kesäkuun teemana on arki ja juhla. Tämä sopii sisältönsä puolesta oikein hyvin tuohon.

Odottaa hyllyssäni Anuliini1975:lle toimitusta.

Toivelukemista Anuliini1975:lle.
Mukavaa kesää!

Voi, ihana tuunattu kirja pääsi tänään luokseni. Paketti-ilmoitus tul jo muistaakseni tiistaina, vaan tänään kauppareissulla vasta pääsin hakemaan. Kiitos!