"Marras ei ollut syyllinen. Marien kuolema oli vahinko. Tiesin että se oli vahinko. Enkä halunnut uutta sisarusta Marraksen tilalle. Marras oli kuullut Taivaasta, koneiden täyttämästä kaupunginosasta, sekä Metsästä, jossa aikaa jäi elämästä nauttimiseen. Jonain päivänä minä seuraisin veljeäni."
2300-luvulla ihmiskunta on jo lähes tuhonnut itsensä. Rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita. Laakson alueelle kaksivuotiaana adoptoitu Utu on erilainen kuin muut sen asukkaat. Asioita ja tapoja kyseenalaistavalla tytöllä on myös outo taipumus ymmärtää ammoin hylättyjä koneita. Kun Utun kasvatti-isä Booris saa tietää, että hänestä on tullut sukukypsä nainen, Utulle yritetään sälyttää vanhimmalle lapselle uskottu vastuu perheestä. Utu on kuitenkin jo päättänyt paitsi etsiä rakkaansa myös selvittää omaan biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet.
Neljä vuotta myöhemmin Laakson jättänyt Marras on hämillään. Tunnemuistojen sulku ei sittenkään ollut onnistunut tukahduttamaan kaikkia omantunnon ääniä. Mutta miksi ihmeessä häntä jäljittävä pikkusisko Utu oli liittynyt Sarimin johtamiin kapinallisiin ja seuraa miestä, joka itsepintaisesti uskoo vanhoihin ennustuksiin?
Routasisarukset sisältää kiehtovaa pohdintaa yksilön vapauksista, vallan kuristavista rakenteista, elämän jatkuvuudesta ja biotekniikan mahdollisuuksista. Vahvojen yhteiskunnallisten teemojensa osalta tyylipuhdas kotimainen dystopiaromaani vertautuu Ursula K. Le Guinin kantaaottaviin teoksiin.
***************************************************
Rinki:
-Liinuskainen
-Myntti
-lukutoukka
-oofiri
Ja palaa Tyrnimarjalle
*****************************************************************************
24.2.2012 kirja luettu. Tykkäsin. Minusta tämä on hyvin kirjoitettu, en näe kirjan kielessäkään mitään moitittavaa. Helppolukuinen. Tässä oli sopivassa suhteessa kaikkea mitä tämmöiseltä kirjalta odotan: olojen/maiseman kuvausta,jännitystä, mystiikkaa/yliluonnollisia elementtejä, mielenkiintoiset henkilöhahmot. Kirjan sisäkannen kartta on hyvä idea. Minä katselin sitä moneen otteeseen lukiessani ja hahmotin näin paremmin kirjan tapahtumat.
Oofirin tapaan minäkin mietin lukiessani sitä miten kovin erilaisiin yhteisöihin Euraania on katastrofin jälkeen jakautunut ja miten ne pystyvät elämään näinkin rauhanomaisesti keskenään. Luulisi että Metsästä yritettäisiin sankoin joukoin Laakson rauhaan ja turvalliseen elämään! Mutta kirjan kannen karttaa katsomalla tajuaa että välimatkat ovat todella pitkiä ja liikkuminen 2300-luvun Euraaniassa ei ( onneksi ) ole sitä mitä se on tämän päivän Euroopassa.
Odotan innolla tarinalle jatkoa!

Rinkikirja lähtee Liinuskaiselle. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kirja oli tullut tänään. Kuori oli vähän kärsinyt, kun posteljooni oli ilmeisesti vähän väkipakolla tunkenut kirjan läpi postiluukusta, mutta onneksi itse kirja oli kunnossa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta!

Tykkäsin! Olisin varmasti lukenut kirjan yhteen pötköön sunnuntainvastaisena yönä, mutta aikainen aamuherätys EA2-kurssille sai sen verran tolkkuihin, että kirjan loppu jäi eiliselle. Kirjan juonesta ei pysty sanomaan hirveän paljon, sillä juoneen on piilotettu tiettyjä yllätyksiä, jotka on paras löytää lukemalla.

Kirjassa yhdistyvät erilaiset piirteet. Toisaalta fantasia, toisaalta scifi, lisäksi on dystopiaa ja mahtuupa mukaan myös tapahtumiin vaikuttava ennustus. Näillä eväillä tarinasta voisi tulla myös sillisalaatti, mutta kirja on kuitenkin eheä kokonaisuus. Aluksi harmitti, kun huomasin, että kirjassa on kaksi kertojaa ja että tarina hyppää mielenkiintoisessa kohdassa toisen nahkoihin. Tarinat kuitenkin yhtyvät ja täydentävät toisiaan. Tykkäsin myös kirjan kielestä. Kirjaan on ”luotu” uusia sanoja kuvaaman kirjan maailmaa ja toimijoita. Toisaalta tulevaisuuteen sijoittuvaan maailmaan on piilotettu meille perin tuttuja asioita. Kaaoksen keskellä pelataan curlingia (jei, curling-viittaus!), kerrotaan Romeon ja Julian tarinaa (vaikka vähän eri nimillä), jahdataan ikuisesti pysyvää muovia, maailmasta löytyy hammasharjakeräilijöitä jne. Kirja on ennen kaikkea nuorten kirja ja teinit ovat teinejä myös tulevaisuudessa. Muutama pieni asia hieman häiritsi tätä aikuislukijaa, mutta loppujen lopuksi tämänkin on yksi kasvutarina. Miinusta annan kirjan kannelle, joka on ärsyttävän tumma ja epäselvä. Vaikka kirjaa ei ole kansiin katsominen, kansi ei ole kovin houkutteleva. Kirjan tarina jää kesken, toivottavasti jatkoa seuraisi ja toivottavasti jatkoa ei tarvitsisi odotella kovin kauaa. Ja on pelkästään plussaa, että tämä on suomalaisten kirjoittamaa, hyvä, hyvä! Kiitos kovasti ringistä! En ole ehtinyt pysytellä kovin hyvin kärryillä tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista ja tämä olisi jäänyt lukematta, jos en olisi bongannut sitä forumin ketjusta.

Yritän saada kirjan matkaan tämän viikon aikana.

Kiitoksia! Kirja on nyt täällä Tampereella.

Koska tykkään lukea fantasiaa, scifiä ja dystopiakuvauksiakin, niin oletin että pitäisin kirjasta. Tällä kertaa niin ei kuitenkaan tapahtunut. Siis kyllähän tämän läpi luki, mutta aika pakkopullalta tuntui, enkä usko jatko-osiin tarttuvani.
Kirjassa oli käytetty hyvin paljon lyhyitä virkkeitä, ja se sai minut miettimään, olisiko se syynä siihen, miksi en oikein päässyt tarinaan mukaan. Siis kun kertomus ei minun mielestäni yhtään soljunut eteenpäin. Koko ajan vain odotin, että koska tässä oikein päästään vauhtiin. (Enkä tarkoita tällä sitä, että kaipaisin kirjoihin koko ajan jotain actionia.) Ei siihen sitten oikein päästy ikinä. Kyllä tässä tultiin ja mentiin sinne ja tänne, mutta eri paikoista ja ihmisistä jäi sellainen pintapuolinen kuva. (Paitsi ehkä Laaksosta.) Loppupuolella oli mielenkiintoa jo vähän enemmän, kun tiettyjä paljastuksiakin tuli kuvioihin mukaan. En myöskään erityisemmin välittänyt yhdestäkään hahmosta. Heistä jäi minulle jotenkin teennäinen tuntu. Jopa Utu jäi etäiseksi.

Ai niin joo, omistusliitteiden puuttuminen riipii minua aina. (Olkoonkin tyylikeino tai ei.)

Vaikka kirja ei nyt minuun iskenytkään, niin oli kuitenkin mukava pitkästä aikaa tutustua ihan tuoreeseen kirjallisuuteen. Vanhaa luettavaakin kun on niin paljon, että meinaavat uutuudet aina unohtua. Kiitos ringistä, Tyrnimarja.

Kyselen nyt vielä täällä Tampereella, jos halukkaita lukijoita löytyy. Jos ei, niin sitten lähetän kirjan Helsingin suuntaan.

Ilmoittauduin kiinnostuneeksi pikkujoulumiitissä. Olen jo jonkin aikaa halunnut lukea tämän. Kiitos Tyrnimarjalle ja Myntille tilaisuudesta! :)

Kirjalla oli sinänsä mielenkiintoinen idea, mutta toteutus oli jotenkin hieman tylsä, eikä kieli ollut parasta mahdollista. Olen kuitenkin halunnut lukea tämän kirjan, ja olen iloinen, että sain siihen tilaisuuden. Laitan kirjan mahdollisimman pian menemään Tyrnimarjalle! :)

Lähetetty Tyrnimarjalle. Marjaisan kirjaisaa alkanutta vuotta kaikille! :)

Rinkikirja saapui kotiin. Kiitos rinkiläisille!

Kirja jäi Oofirille PKS:n välimiitissä 22.1.12.

Sain tämän välimiitissä ja luin heti perään. Minusta tämä on lähempänä nuorten fantasiaa kuin dystopiaromaania (se ennustus, Utun, Marraksen ja muiden valittujen mystiset kyvyt jne). Kirjassa kuvattu maailman muuttuminen vaikuttaa aika mielivaltaiselta. Saastuneet alueet, geneettiset muutokset ja ammoin unohtuneet koneet toimivat ikään kuin kulisseina - olisi ollut kiinnostavaa tietää enemmän siitä miksi alueen eri yhteisöt olivat päätyneet niin erilaisiin kulttuurisiin ratkaisuihin ja miten niiden yhteistoiminta oikein oli mahdollista.

Vaikuttaa myös selvältä, että sarjaan on tulossa jatkoa. Omillaan tämä kirja ei oikein pääse lentoon, ja luulen, että siihen on ainakin kaksi syytä. Yksi on aiemmissakin merkinnöissä mainittu kieli: lauserytmi on ikävän tökkivä ja varsinkin repliikit usein oudon jäykkiä. Tuntuu kuin henkilöt havainnoisivat tapahtumia ja omia ajatuksiaan ja tunteitaan
jostain etäältä. Toinen syy on juonessa. Maiseman esittelemisen ja Laaksosta lähdön lisäksi ei ehdi tapahtua juuri mitään. Henkilöt siirtyilevät paikasta toiseen, mutta tarina on vasta alullaan kun kirja päättyy.

Tästä huolimatta luin tämän kiinnostuneena ja aika kului mukavasti. Kiitos, Tyrnimarja!

Kirja kotona jälleen. Saa nähdä koska ehdin itse tarttua tähän lukumielessä.