Kertokaahan arvon crossaajakollegat suositteletteko lukemaan sarjaa noinniinkun ylipäätään, jos telkkusarjan seuraaminen tuntui hitusen liian raskaalta?

No sehän riippuu ihan siitä, mikä teki sarjasta mielestäsi raskaan. Henkilöiden määrä? Väkivalta? Jokin muu? Kirjan tapahtumat nähdään aina tietyn kertojahenkilön näkökulmasta. Näitä henkilöitä on kirjassa useampia, ja kun sarja etenee, kertojien määrä myös kasvaa. Muutenkin sarjassa on aika paljon populaa. (Jota kyllä harvennetaan toisinaan tehokkaasti, heh.) Ei nämä mun mielestäni raskasta luettavaa ole, mutta makuja on erilaisia.

Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä
- kotimaista kiehtovan erilaista fantasiaa viime vuodelta, kirjaston laina

Karin Bojs: Homo Europaues - Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia
- HS kirjastosta ladattu ekirja, kiinnostavasti vie tuhansien vuosien taakse seuraamaan esivanhempiemme elämää

Kirjastosta nappasin Johanna Holmströmin Sielujen saaren. Viime kevään suurimpia lukuelämyksiä oli Katja Kallion samalla saarelle sijoitettu Yön kantaja. Runsaan sadan sivun paikkeilla tämä tuntuu kyllä hienolta. Hyvin, hyvin surulliselta, mutta hienolta.

Olin kuulemassa runojen kääntäjää ja kokoajaa Kaisa Ahvenjärveä eilen Vanhan Kirjan Talvessa. Niin hienoja Norjan saamelaisten runoilijoiden runoja, että oli pakko ostaa kirja.

Kaikille saamelaisesta, joikuperinteeseen perustuvasta nykyrunoudesta kiinnostuneille. Useat runot käsittelevät myös yleisinhimillisiä aiheita ja äidinkielen menettämisen kokemusta. Kirjan lahjoitan tyttärelle hänen syntymäpäivänään ensi kuussa.

Sain eilen pinon kirjoja, ja ajattelin aloittaa tästä Laura Honkasalon kirjasta. Honkasalo on kirjailija, josta en oiein tiedä tykkäänkö vaiko en. Halu on kuitenkin lukea aina uusi kirja, jos se sittenkin olis parempi kin edellinen.

1/3 kirjasta luettuna. Nyt taidan tulla kipeeksi eli varmaan rupeen lukemaan jotain mitä ei tarvii tajuta kovin hyvin.

En tiedä oonko tykännyt vai en tästä kirjasta. Ehkä se sairaaksi tuleminen sitten on häirinnyt minua tässä lukuprojektissa. Haluisin kyllä tykätä tästä kirjasta enempi. Eli odottanen kirjan lopulta vielä enempi.

Ben Kalland: Vien sinut kotiin
Ensimmäisessä luvussa oli jo järkyttävä nuoruusjuttu. Olen ihan näpiikissä, miten tullaan nykyiseen sukuvälirikkoon. Lisäksi kuka on Markuksen tytär?

Sain juuri loppuun. Älyttömän hyvä, intensiivinen, koskettava. Urheilutoimittaja kuulee eläkkeellä olevan lempiproffansa sairastuneen ALSiin ja alkaa käydä tämän luona viikottain. Näiden tapaamisten ja käytyjen keskustelujen pohjalta tehty kirja.

Juha Hurmeen Niemi juuri luettu ja Hannu Rajaniemen Kausaalienkeli aloitettu. Ensi viikolla kirjastosta mm. Katja Kallion Yön kantaja ja Saara Henrikssonin Syyskuun jumalat. BC-kirjoja lähinnä helmet-haasteeseen, nyt menossa Francesca Zappian Eliza And Her Monsters ja Anthony Capellan Napolilainen naimakauppa.

Johanna Holmströmin uusin nyt kirjastosta menossa. Aiemmin olen lukenut kirjailijalta Itämaa. Nyt olen ahminut kaikkea mahdollista Seilistä, kun siellä tuli käytyä BC-päivilläkin. Ihan vasta luin Katja Kallion Yön kantajan.

Olen jo joku aika sitten palautunut kyseisen kirjan pariin. Piti välissä lukea muutamat kirjaston kirjat veks.
Aikasta ikuisuuskirjalta tämä vaikuttaa, vain hiljalleen etenee. Vieläkään en ole puolessa välin kirjaa, huoh :( Ei ehkä se parhain Taposen kirja, johon minä olen törmännyt. Sitkeästi kuitenkin tänään jatkan lukemista tästä kirjan kustannusjutusta.

Voinen suositella tätä lämpimästi. Toki jossain välissä hiukan rajua kuvausta, joka voi olle herkimmille liikaa.

Olen jokunen päivä sitten palautunut takaisin tämän kirjan pariin. Alkulukemaani en kyllä muista, sillä aloitin kirjan jo ennen joulua. Olen kirjassa jo päässyt neljänteen osaan ja lukuun 25. Tuntuu, että luen nykyään ymmärtämättä lukemaani, todella ärsyttävää huomata itsestään moista. No, jospa tämä tästä :)

Sain ennakkolukukappaleen tästä kesäkuussa ilmestyvästä dekkarista. Alku on ainakin ollut hyvä. Jään jännityksellä odottamaan jatkoa.

Olipas hyvä kirja. Ihan erilainen kuin luulin. Yllättävä. On välillä vaikea päättää tykkääkö päähenkilöstä vai eikö. Ja mikä kamalinta, minusta löytyy juuri samanlaisia introverttejä piirteitä.

Menossa on sunnuntain ratoksi Hopeisen hummerihaarukan tapaus. Tämä sarjan kolmonen on minulle kuudes Flavia de Luce -kirja tänä vuonna enkä ole vielä kyllästynyt 😁 Googlailin suomentamatonta Flavia-novellia tässä äskettäin, sen saisi kyllä nettikaupoista mutta vain e-kirjana. Jos ei muuta vaihtoehtoa ole, joudun kai sitten hankkimaan sen. Sanomalehdet luen digimuodossa, mutta kirjat haluan lukea vanhanaikaisesti...

Kirjan tapahtuu minua vastapäätä olevassa korttelissa, joten tartuin opukseen ohi muun kirjavuoren. Puisto on se, jossa pissatan koiraani öisin, joten toivottavasti uskallan mennä sinne vielä tämän jälkeenkin.

Edit: Olipa kummallinen kirjan nimi, sillä puistossa ei tapahtunut mitään yöllä. Eikä juuri päivälläkään.

Pidän Honkasalon tyylistä ja kirjassa on niin monta yhtymäkohtaa omaan elämääni juuri nyt, että välillä luen pala kurkussa ja tippa silmässä.

Loppuviikosta aloitin tämän tammikuussa ilmestyneen Henna Helmin toisen aikuisten romaanin lukemisen.
Prologin jälkeen, kun tarina alkoi, mielessä viskasi monen monituista ajatusta. Tarinan aloitus kyllä yllätti minut positiivisesti. Tätä aion säästeliäästi lukea, sillä tämä on ollut odotettu kirja :) Ensimmäinen, eli Veljen vaimohan ilmestyi jo 2011 ja tässä välissä Henna Helmi on tehtaillut monia lasten ja nuorten kirjoja ja kirjan vanhempiensa menettämisestä. Suosittelen kirjaa lämpimästi muillekin bookcrossaajille :)

Löysin neljännen osan Elena Ferranten Napoli-sarjaan eli The Story of the Lost Child ja Lars Wilderängin Stjärnklartin. Molempia aloitettu.

"Aikansa kansainvälinen bestseller, suomalaisen kosmopoliitin Sally Salmisen vuonna 1936 New Yorkissa kirjoittama Katrina. Nuori päähenkilö Katrina muuttaa Pohjanmaalta Ahvenanmaalle naimisiin Johanin kanssa. Johan on saamaton, puijari ja valepukki, mutta, outoa kyllä, Katrina rakastaa häntä syvästi. Lapsen ruumisarkkuakaan Johan ei saa rakennettua; Katrina on aikaansa nähden edistyksellinen nainen, ja Katrina romaani, joka ensimmäisten joukossa Suomessa kertoo naisten tarinoita heistä itsestään käsin."

Hyvä kirja. Yhteen kyytiin luettava. Välillä piti olla ihan kiukkuinen Katrinan puolesta ja teki mieli potkaista miestänsä Johania. Elämää saaristossa 1900-luvun alussa.

Tämä on ilmeisesti se Juha Hurmeen uusi kiitetty käännös Katrina. Vanha käännös on Katriina.

No, niin kai se on pakko aloittaa tämä kvartetti huomenna Ruotsin lipun päivänä.

Gail Honeymanin kirja, jonka hankin lentokonelukemiseksi. On kyllä yllättävän hyvä ja kieli on upeaa Elianor on kyllä ihana.

Tänä viikonloppuna pitäisi lukea kirjastosta ottamani varaus Johannes Anyurun He hukkuvat äitiensä kyyneliin.

Tuon kirjan olen varannut itsekin, mutta jonossa ollaan. Kerrothan mitä pidit kirjasta.

Luin kirjan eilen. Kyllä siinä aivot nyrjähti vähäsen. Lopussa minulta ainakin meni matto jalkojen alta. Melkoista aikamatkustuksen miettimistä oli, mutta todellakin kannattaa lukea!

Lainasin eilen kirjastosta Posnerin ja Waren kirjan Josef Mengele: Elämä ja teot. On kyllä karua luettavaa, mutta eihän tätä malta laskea käsistään.

Sinclair Lewisin It Can't Happen Here aloitettu eilen. Saatavilla elokuun alusta alkaen.
http://www.bookcrossing.com/---/14498818

Omasta hyllystä pitkästä aikaa jotain. Vielä on yksi kirjaston varaus lukematta ja sitten pitää ruveta urakoimaan säkkikirjoja.

Tässä kirjassa Antiina huolehtii pikkuveljestään väkivaltaista äitiään vastaan.

Kirjastosta jatkolainassa oleva opus, jonka eilen aloitin. Olen aina tykännyt Ahernin kirjoista. Uusinta tuskin tulen lukemaan, kun olen saanut sellaisen käsityksen, että on joku nuorille suunnattu.
Muistojen kerääjä on kyllä hykerryttänyt sen riipaisevan koomisuuden johdosta jo het alkumetriltä saakka. Mitä kaikkea vielä onkaan luvassa, kun jatkan tässä lukemista tänään? :)

Vaggvisa, Kehtolauluko se suomeksi on. Häiritsevän hyvä. Seuraavaksi vuorossa vihdoin ja viimein Elizabeth Stroutin Anything is possible.

Vaggvisa, Kehtolauluko se suomeksi on. Häiritsevän hyvä.

Kehtolaulu se on, ja olen piakkoin lähettämässä sen Sekaisin syksystä -jengille. Mutta jos joku muukin nyt kiinnostui, niin rinkiin voi varata paikan jo nyt. Laita PM.
http://www.bookcrossing.com/---/15148895/

Matkakirja, jolla muistutan taas kerran itselleni, että Afrikka, Intia, Lähi-Itä ja Latinalainen Amerikka eivät ole minua varten.

Älä mene pois. Erittäin mielenkiintoinen.

Pari vuotta sitten Puumalan kirjakemmakoissa Ilari Aalto oli kertomassa kirjansa aiheesta ja ostin silloin tuon kirjan äidilleni. Nyt se on kulkeutunut minulle ja tänään aloitin mielenkiintoisen kirjan lukemisen. Terveisiä silloin kirjakemmakoissa mukana olleille!

Leila Slimanin Kehtolaulun sain luettua sunnuntaina. Kaikki Ruzenan ehdottamat/suosittelemat kirjat uppoavat minuun. Näin myös tällä kerralla. Kirjahan on Sekaisin syksystä rinkikirja :)

Otin kirjan mukaan ensimmäisetä miitistäni. Kirja tuntuu novellikokoelmalta, vaikka onkin romaani. Ei sinänsä mikään huono juttu, sillä pidän novelleista. Jokaisessa tarinassa on kohta, joka saa lukijan epäilemään sen todenperäisyyttä. Vaikuttaa mielenkiintoislta lukukokemukselta. Tämän lisäksi olen lukemassa aina yhtä ihanaa Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe kirjaa Kelpo rouva johtajat. Se on kirjastosta pikalainana, joten luen sen ensin.

Olen pahoillani kirjoitusvirheistä.

Yllättävän mukaansatempaava kertomus, missä kaksi eri-ikäistä naista löytävät toisensa hieman erikoisessa tilanteessa. Vanhempi, Karen, haluaa selvittää veljensä osuuden vuosien takaiseen henkirikokseen. Nuoremmalla taas on ihan erilaiset murheet kannettavanaan.

Järvelän takia minä kirjan lainasin; hänen lauseessaan mieli lepää. Mutta tässä uutuusromaanissa on paljon muutakin. Se sai minut tajuamaan, että juuri tälläista sisällissodan käsittelyä olen kaivannut. Kirja käsittelee sotaa lapsen näkökulmasta ja tekee sen sodan kummankin osapuolen kannalta (niin olen ymmärtänyt; vielä en ole valkoisten puolelle ehtinyt). Mutta se ei katso sotaa vain aikalaislapsen näkökulmasta vaan myös hänen lapsenlapsensa, 1970-lukulaisen lapsen silmin. Tampereella kasvaneena tiedän, kuinka paljon sisällissota vaikutti ihmisten elämään ja tunteisiin vielä monienkin vuosikymmenien kuluttua. Bonuksena tässä kirjassa on tapahtumapaikka, se sijoittuu nimittäin syntymäkauppalaani Vammalaan. Vaikka maisemat eivät niin hirveän tuttuja ole, niin jonkin verran kuitenkin. Olen myös oppinut jotain uutta Vammalan historiasta. En ole ennen tiennyt, että lähes koko kauppala poltettiin sodan loppuvaiheissa. Wikipedian mukaan ”Vammalan palo oli Suomen suurin yksittäistä paikkakuntaa kohdannut tuho koko sodan aikana”. Ties mitä kaikkea kiinnostavaa kirja vielä tarjoaakaan.

Järvelän takia minä kirjan lainasin; hänen lauseessaan mieli lepää. Mutta tässä uutuusromaanissa on paljon muutakin. Se sai minut tajuamaan, että juuri tälläista sisällissodan käsittelyä olen kaivannut. Kirja käsittelee sotaa lapsen näkökulmasta ja tekee sen sodan kummankin osapuolen kannalta (niin olen ymmärtänyt; vielä en ole valkoisten puolelle ehtinyt). Mutta se ei katso sotaa vain aikalaislapsen näkökulmasta vaan myös hänen lapsenlapsensa, 1970-lukulaisen lapsen silmin. Tampereella kasvaneena tiedän, kuinka paljon sisällissota vaikutti ihmisten elämään ja tunteisiin vielä monienkin vuosikymmenien kuluttua. Bonuksena tässä kirjassa on tapahtumapaikka, se sijoittuu nimittäin syntymäkauppalaani Vammalaan. Vaikka maisemat eivät niin hirveän tuttuja ole, niin jonkin verran kuitenkin. Olen myös oppinut jotain uutta Vammalan historiasta. En ole ennen tiennyt, että lähes koko kauppala poltettiin sodan loppuvaiheissa. Wikipedian mukaan ”Vammalan palo oli Suomen suurin yksittäistä paikkakuntaa kohdannut tuho koko sodan aikana”. Ties mitä kaikkea kiinnostavaa kirja vielä tarjoaakaan.

Tämä kiinnostaa kovasti minuakin, kun vammalalainen olen. Näin Järvelän haastattelun jossa hän kertoi tästä kirjasta ja se sai kiinnostumaan. Lukulistalle siis menee. :)

Täytyypä lukea tämäkin joskus! Kiitos vinkistä. Mulla on nyt juuri kirjastosta lainassa Pasi Pekkolan Huomenna kevät palaa, joka sekin kertoo sisällissodasta lapsen silmin.

Jos sua kiinnostaa lapsen näkökulma sisällissotaan, voin mainita vielä yhden kirjan eli Eila Kaustian runokokoelman vuodelta 1973: Silmissä liekit http://www.bookcrossing.com/---/5162988/
Minusta se oli todella vaikuttava, mutta kuten journaalista näkyy, se jakaa mielipiteitä. Metson varastossa niitä näkyy olevan yksi. Tai... itse asiassa minulla saattaa olla jossain vielä yksi kappale, varma en kumminkaan ole. Jos se kiinnostaa, voin yrittää joskus etsiä sitä.

Ruskalomalla. Illalla innoissani kirjan kanssa petiin ennenkun nukahtaa. Mutta! Kirjaa ei missään! Kävin autossakin tarkistamassa ulkovaatekassin, mutta kirjaa "Boy Snow Bird" ei vaan olekaan tullut mukaan! 😭

Koti kuin kuu. Ei ollut tarkoitus edes aloittaa, mutta otin pari sivua ja sitten oli pakko tietää, miten tässä käy. Yritän ehtiä nopeasti, että ehdin syyskuun haasteeseen tämän vapauttaa.

Hauska sattuma, juuri kävin läpi kirjapinoja ja vastaan tuli jokin Aumaston kirja ja ajattelin, että tässäpä taas yksi minulle ihan uusi kirjailija, pitääpä ottaa selvää. Samantien LiskoMiettisen viesti nosti tämän ketjun ylös ja huomasin Aumasto-viestisi... :-D

Tullut tämmöinen järkäle lainattua lainastosta ja nyt viimein sen vuoro tullut lukulistalla.

Rankasta aiheestaan huolimatta hyvin olen kirjan kanssa viihtynyt. Picoultilta pitäisi muutakin tässä lukea.

Se on vaan tuo englanti mitä en nyt taas kestä. Ei kestä matematiikan opiskelun lisäksi keskittyä tuohon kieli ongelmaani.

Kamila Shamsien Joka veljeään vihaa. Aluksi oli käynnistysvaikeuksia, mutta nyt sujuu. Kerronta etenee vuorotellen kunkin henkilön näkökulmasta.

Vihdoinkin luettava on vaihtunut. Pitkään tahkosin Muistojen kerääjä, vaan nyt on vuorossa jo Rakkausromaanin resepti, jonka senkin lainasin jo kesäkuulla kirjastolta. Mennyt kesä ei vaan mennytkään ihan niin, kuin kuvittelin luettavien osalta. Liikaa hyviä tarjokkaita kerralla. Sekaisin syksystä 2018-kirjanikin odottaa puoliluettuna, että saan ensin kirjastolta lainaamani kirjat luettua pois. Toiveissa saada syksykirja luettua tän vuoden puolella, vaan nähtäväksi jää, kun joka päivä ei ole aikaa lukemiselle. Harmittavaa.
Kyseisestä kirjasta sen verran. Olen lukenut alusta muistaakseni sivulle 20 ja odotan vain, että luku 1 vaihtuisi lukuun 2, vaan vielä on matkaa monen monituista sivua! On siis mielestäni pitkä aloitusluku kirjassa. Vielä ei oikein muuta kommentoitavaa ole. Vaikuttaa kiehtovalle kummiskin takakannen tekstin johdosta. Odotan hyvää lukuelämystä.

Kirjastosta lainassa monta uutuutta, joten bc-kirjoja menee nyt vähemmän ja hitaammin. Pure mua (Terhi Tarkiainen) ja Hiljaiset joet (Maarit Verronen) kirjastokirjoina, Sjöwall&Wahlöö-dekkarit bc-kirjoina nyt luettavana. Iltakirjana hyvänmielen The Darling Buds of May (H.E. Bates).

Voih, kun oli hyvä.

Olikohan helmet kohta kirjassa luetaan kirjaa jo itsellä täytetty. :)

Elina Rouhiaisen Väki-trilogian toinen osa Aistienlukija menossa. Tekisi mieli koko ajan lukea sitä, että tietää mitä niille käy, mutta kun täytyy tehdä kaikkea muuta.

Rosamunde Pilcherin romaani Kaksosten merkeissä on nyt luettavana. On hyvä. Sellainen kirja jota ahmii kun pääsee alkuun ja toteaa hyväksi

Työpaikan lukupiirissä luemme pohjoismaisia klassikoita. Työn alla Laxnessin kirja. Tuntuu jotenkin tahmealta, mutta pakkohan se on on tarpoa eteenpäin. Salaa luen jo seuraavaa kirjaa eli Karen Blixenin Out of Africaa.

Kirjastosta lainattu Queen-elämäkerta menossa, josta innostuin nähtyäni Bohemian Rhapsody -elokuvan. En edes tiennyt paljon mitään Queenistä ennen leffan näkemistä, mutta se on aivan loistava elokuva! Suosittelen. Kirja kuvaa vähän turhankin tarkasti Queenin eri jäsenien taivalta ennen yhteistä bändiä, jolloin yksityiskohdat alkavat mennä sekaisin ja alkaa pitkästyttää, mutta kaiken kaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen kirja.

Sen lisäksi kesken on aika monta kirjaa, mm. Elina Rouhiaisen Susiraja 1: Kesytön, joka on Suomeen sijoittuvaa ihmissusiromantiikkaa, jos oikein olen ymmärtänyt. Kirja on vielä niin aluillaan. Sitten luen kirjaston kirjaa Odotusarvoisesti sinun (Antti Kivimäki), joka kertoo nettideittailevasta ja pokeria ammatikseen pelaavasta miehestä. Nettideittailukuviot kiinnostaa, pokeri ei niinkään. Lisäksi luvussa, mutta pienellä tauolla on David Ebershoffin Tanskalainen tyttö, joka kertoo taidemaalari Einarin muutoksesta Lily-naiseksi, ja josta on tehty myös elokuva (Helmet-haasteilijoille vinkki).

Iikka Kiven Menisit ennemmin terapiaan. On mielenkiintoinen ja omakohtainen kirja, kirjailija kertoo paljon omista kokemuksistaan ja elämästään.

Lisäksi olen lukenut Hevoshullun parhaat -sarjakuvaa, jossa Lena Furbergin sarjakuvia 1980-luvun alusta, vaikka olen lukenut sen useamman kerran aiemminkin. Tämä kirja on mennyt iltasatuna.

Tuo Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja oli minusta tosi hyvä, luin sen toissa vuonna. Se on harvinaista, että joku nykyajan kirja sijoittuu Kainuuseen.

Iikka Kiven Menisit ennemmin terapiaan. On mielenkiintoinen ja omakohtainen kirja, kirjailija kertoo paljon omista kokemuksistaan ja elämästään.

Lisäksi olen lukenut Hevoshullun parhaat -sarjakuvaa, jossa Lena Furbergin sarjakuvia 1980-luvun alusta, vaikka olen lukenut sen useamman kerran aiemminkin. Tämä kirja on mennyt iltasatuna.

Tuo Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja oli minusta tosi hyvä, luin sen toissa vuonna. Se on harvinaista, että joku nykyajan kirja sijoittuu Kainuuseen.

Tuo Hevoshullun parhaat olisi kyllä itsekin mukava lukea. Hevoshullu tuli mulle aikoinaan, kun olin heppatyttö ja Polle oli paras!

Alison Bechdelin sarjakuvaromaania Äideistä parhain. Olen lukenut aiemmin saman tekijän Hautuukodin BC:n kautta.