Oikeita käsiä ja vähän vasempiakin (*voittajat selvillä!*)

Forum » Finnish - Suomi | Refresh | Search

Sort Options 

Complete Thread
OIKEITA KÄSIÄ JA VÄHÄN VASEMPIAKIN
(eli: muisti palaa pätkittäin!)

SIVUROOLIHAASTE 15.3.–31.5.2013

Kaikki muistavat Huckleberryn, Robinin, Tiinan, Annan ynnä muut sankarit ja sankarittaret. Mutta ovatko heidän seuralaisensa ja muut vähemmän keskeisissä rooleissa olevat lasten- ja nuortenkirjojen hahmot muistissa?

Me, CL ja Tarna, haastamme sinut testaamaan itsesi: kokeile montako kirjaa tunnistat joidenkin hahmojen avulla, luo heille sopiva kohtaus johonkin toiseen kirjaan ja/tai kirjoita heistä ihan oma tarinansa. Haasteessa on kolme sarjaa. Voit osallistua niistä yhteen, kahteen tai kaikkiin, ja jokaisessa sarjassa voit ansaita yhden tai useamman arvan. 1 hyväksytty suoritus = 1 arpa.

Haaste alkaa nyt ja päättyy 31.5., jolloin kaikkien suoritusten on oltava näkyvillä tässä ketjussa.


* Sarja A eli MIKÄ KIRJA?
Kunkin nimiluettelon hahmot esiintyvät jossakin tietyssä kirjassa. Tehtäväsi on
1) tunnistaa kirja mutta (huom!) olla paljastamatta sen nimeä.
2) joko vapauttaa villisti kirja, jonka nimessä (tai jonka kirjailijan nimessä) esiintyy jossakin muodossa sama (tai siihen läheisesti liittyvä) sana kuin listakirjan nimessä tai vapauttaa mikä tahansa kirja paikkaan, jonka nimessä on sama sana kuin listakirjan nimessä tai johon sellaisen sanan voi kiinteästi yhdistää. Myös piilosanat hyväksytään, kunhan ne luetaan vasemmalta oikealle. Huom. Vapautettava kirja EI saa olla sama kuin luettelossa tarkoitettu kirja.
3) antaa tässä ketjussa linkki vapauttamaasi kirjaan ja mainita samalla listakirjaa ja vapauttamaasi kirjaa / vapautuspaikkaa yhdistävä sana sekä antaa mahdolliset lisäselvitykset.

Tarkennuksia:
- Muista, ettei luettelossa tarkoitetun kirjan nimeä saa paljastaa.
- Villi vapautus tehdään paikkaan, josta periaatteessa kuka tahansa voi napata sen, esim. yrityksen asiakastiloihin tai vaihtohyllyyn mutta ei firman henkilökunnan tiloihin eikä miittiin.
- Vapautettava kirja ei voi olla sama kuin ao. luettelossa tarkoitettu kirja.
- Listakirjan nimessä oleva sana voi esiintyä myös vapautettavan kirjan tekijän nimessä, mutta listakirjan tekijän nimen käyttöä ei hyväksytä.
- Vapautettavan kirjan ei tarvitse olla suomenkielinen. Nimi on silloin käännettävä suomeksi, ja se on tehtävä sanatarkasti; kirjan julkaistun suomennoksen nimellä ei ole merkitystä. (Esim. A Murder Is Announced on suomennettu nimellä Kuolema ilmoittaa lehdessä, mutta alkukielinen nimi ei puhu lehdistä mitään. Jos vapautat sen, 'lehti' ei ole hyväksyttävä sana.)
Epäselvissä tapauksissa (tuomareille ennestään tuntemattomat synonyymit, murresanat ym.) tuomaristo konsultoi Perussanakirjaa vuodelta 2001. Jos se ei tunne yhdistäväksi tarkoitettua sanaa, eivät sitä tunne tuomaritkaan.

Esimerkkejä:
1) Arvelet, että luettelossa tarkoitettu kirja on Anni Swanin Pikkupappilassa:
- Vapautettavan kirjan nimessä voi esiintyä sana 'pikku', 'pappi', 'pappila' tai 'pila'. Siinä voi olla myös esim. sana 'pieni', mutta silloin on annettava selitys synonyymin käytöstä.
- Vapautuspaikka voi olla esimerkiksi pappila, kirkko (selitys tyyliin ”papin työpaikka”), tavaratalon wc (”vapautettu pikkulaan”) tai pilailupuoti.
2) Luettelossa tarkoitettu kirja on mielestäsi Anni Swanin Ulla ja Mark:
- Vapautettavan kirjan nimessä voi olla esim. sana 'ja' tai 'merkki' (engl. 'mark' = ”merkki”).
- Vapautettavan kirjan tekijän nimi voi olla Ulla, Mark tai Jama.
- Vapautuspaikkana voi olla mm. Ullanlinna.
Kummankaan kirjan kohdalla eivät esim. sanat 'Anni' tai 'joutsen' (engl. 'swan') ole hyväksyttäviä.

* Sarja B eli KIRJOITA KOHTAUS
Jokaisen nimiluettelon henkilöt esiintyvät jossakin kirjassa tai kirjasarjassa. Haaste:
1) Valitse vapautettava kirja.
2) Kirjoita siihen uusi kohtaus tai muokkaa jotakin sen kohtausta niin, että siinä esiintyy vähintään kaksi valitsemassasi luettelossa esiintyvää hahmoa. Huomaa, etteivät hahmot ainakaan ilman selityksiä voi toimia (totuttujen) luonteittensa vastaisesti.
3) Vapauta valitsemasi kirja villisti, anna linkki ja julkaise kirjoittamasi kohtaus tässä ketjussa.

Huom. Voit käyttää samaa vapautettavaa kirjaa sekä sarjassa A että B. Sarjan sisällä saa samaa kirjaa voi käyttää vain kerran (so. kirja/nimiluettelo).

*Sarja C eli KERRO TARINA
Kirjoita novelli, satu tms. kertomus, jonka henkilöt ovat jostakin sarjassa A tai B mainitusta luettelosta. Anna jollekulle ko. luettelossa mainituista päärooli. Muista, että luettelon hahmoilla on jo tiettyjä ominaisuuksia, jotka eivät ainakaan selittelemättä muutu. Julkaise tarinasi tässä ketjussa. Älä unohda mainita, minkä luettelon hahmoista on kyse.
Jos haluat, voit kirjoittaa tarinan joka ainoasta luettelosta ja julkaista ne myöhemmin myös kirjana. Tuomaristo ei sitoudu sen kustantajaksi eikä edes ostamaan sitä, mutta kannustaa kyllä kamalasti.
Huom. Aiemmin julkaistuja kertomuksia ei haasteeseen hyväksytä.

Voit osallistua 1-3 sarjaan ja hyödyntää yhtä tai vaikka kaikkia nimiluetteloita. Jokaisesta hyväksytystä suorituksesta (vapautuksesta/kohtauksesta/kertomuksesta) saat arvan. Haasteen päätyttyä arvotaan yksi tai useampi voittaja. Tuomaristo pidättää itselleen oikeuden palkita lisäksi yhden tai useamman osallistujan poikkeuksellisen ansioituneesta suorituksesta. Palkintoja on siis luvassa.

Suoritusaikaa on 31.5.2013 asti. Siihen mennessä pitää kaikki suoritukset myös ilmoittaa tässä ketjussa. Onnea ja leikkimieltä!

 

Sarja A

A-1:
Pumppu-Cole (George Cole)
Dick Brown
Doll (Adolf Pettingill)
Jack Ford
Ned Barker
Billy Ward
Tommy Bangs
Nat Blake
Dan
herra Hyde
hoitajatar Hummel

A-2:
kiertokoulun opettaja
Alli Nissinen
sairaanhoitajatar
lehmä, joka ampuu
C.G.E. Mannerheim
Olga Vilhelmiina
Pulla
saksalaisten ylipäällikkö Goltz

A-3:
John Clayton, lordi Greystoke
Lady Alice
William Cecil Clayton
Kala
professori Archimedes Q. Porter
Jane Porter
Samuel T. Philander
Kerchak
Terkoz
luutnantti d'Arnot

A-4:
Ellen Greene
neiti Brownell
Rhoda Stuart
Jennie Strang
Muriel Porter
Isä Cassidy
Cora Lee
Fred Stuart
herra Carpenter
Nancy Priest

A-5:
Salome
orava
kahdeksan pientä päästäistä
lumihevonen
kulmakarvaelukka
Jäärouva
Surku

A-6:
rouva Mcready
professori
Maugrim
joulupukki
jättiläinen Rumpelipum
rouva Majava
herra Majava

A-7:
Bill Lorenzo
Gloria Lorenzo
Bob Larkin
Rouva Woosh
Teofilus Goon
Bes
Riki
Larry
Kris

A-8:
Justus
Justiina
Eetu
Elviira
Aukusti
Marina
Orvokki
Ari
rouva Hillo

A-9:
Emely-täti
vänrikki Ivan
Irene
Lycka
Martina
patruuna Sylvester
Beate
Sossatina
Ville
Vera
Johannis

A-10:
Girolamo (Gigi Turistiopas)
Nino
Nicola
Beppo Kadunlakaisija
herra Fusi
agentti XYQ/384/b
agentti BLW/553/c
Bibigirl
mestari Secundus Minutius Hora
Kassiopeia

A-11:
Rynelf
Drinian
Pug
lordi Bern
perämies Rins
lordi Revilian
lordi Argoz
lordi Mavramorn

A-12:
Mummuli
Pappara
Milotau
Mandor
Raukka
Sirmezur
Trappiliuma
Aind-too
Hilapa
Galdaramas
Kurkurra

A-13:
Greta Käll
Fredriksson
Knutte (Knut Persson)
Mick Tronning
Pelle Mo
Prisse
Carina
Hilda
Pontus Salmi
Alice Salmi

A-14:
Matti Ouagadougou
Juha Loiva
Herbert Fastland
Aliisa von Hertzen
kirjailija Kai Saikola
Pirre
Kyösti
Robin
Siiri
Ville
Kalle

A-15:
Kristi Rose
Richard
Arlo
Mary Rea
Rosa
Varpuli
Arnikki
Kasimir Virta
Ilari Vuori
Lumi Araya
Apolinar Blanco

A-16:
Ira Shanian Hasnawi
Linda Söderman
Hannu Helenius
Päivi Kiiski
Tommi Rajala
Janne Niemi
Titta Aaltonen
Repe Jussila
Kari Jussila


Sarja B

B-1:
Ermengarde St. John
Lavinia Herbert
Lottie Leigh
Becky
neiti Minchin
neiti Amelia
herra Carrisford
herra Carmichael
Donald Carmichael
Ram Dass

B-2:
Hanna Mullet
Sallie Gardiner
Mr Davis
Jenny Snow
Annie Moffat
Belle Moffat
Ned Moffat
neiti Crocker
Kate Vaughan
Fred Vaughan

B-3:
Nella Reino
Elsa Kataja
Pippi Ranta
Eelis Vuori
Kurt Reino
Hella Jaatinen
Julle Starck
Lulli Herrman
Vili Osmo

B-4:
herra Krank
tohtorinna Kaira
Bella Märtz
Annunciata
professori Wolff
tohtori Birnbaum
Paksu Janko
Magdi, Katinka ja Irenka
Mizzi
Mrs Worsley
Taavetti Pylvänäinen
lordi Ashe
rouva Jespersen

B-5:
Dete
Barbel
Vuohi-Briitta
Vuohi-Pekka
Alppivaari
Tobias
Klara Sesemann
neiti Rottenmeier
Johannes
Sebastian
Tinette

B-6:
Miraz
tohtori Cornelius
Nikabrik
Juormukas
Piipari
Tupsukorva
Myrskytuuli
Camillo
Bacchus

B-7:
Veli Koski
Leila
tohtori Koskenkallio
rouva Koskenkallio
Aulis Koskenkallio
Tuula Koskenkallio
Pupu Koskenkallio
neiti Strang

B-8:
Södermanin pappa
Nisse Grankvist
Märta Grankvist
Teodora Grankvist
Fredrika Grankvist
Björn Sjöblom
Stina
Krister

B-9:
Ben Rogers
Billy Fischer
Amy Lawrence
Joe Harper
Jeff Thatcher
Becky Thatcher
Bob Tanner
Muff Potter
Intiaani-Joe

B-10:
Monka
Magdalena
Lasse
Maria
Vipemyr
Rosita
Pelle
Pulla
Sven-Åke
Carola
John

B-11:
Mikkel
Solveig
Vibeke
Kristian
Tania
rouva Pedersen
Ulf Rossing

B-12:
Henke (Henrik)
Cessi
Palle
Mammalotta
Knut Holger Svensson
Max
Bettan Holm
Roope
Greta Persson

B-13:
Bess Marvin
George Fayne
Ned Nickerson
Dave Evans
Burt Eddleton
Susan McAfee
Fred Blaine
Errol Bigley
Angus Campbell
etsivä Maniello
señor Ricardo Segovia

B-14:
Tulppaana
vanha herra
merenpeikko
poika jolla on aivan punainen tukka
kissaemo
marabuherra

B-15:
Äkämä-täti
Äimä-täti
neiti Hämähäkki
Vanha-Vihreä-Heinäsirkka
Tuhatjalkainen
Kastemato
Leppäkerttu
Kiiltomato
Silkkitoukka

B-16:
rouva Lipas
herra Lipas
Anja Lipas
Veikko Lipas
Tauno Lipas
Inkeri Lipas
rouva Silokala
neiti Persimoni
neiti Leivo
Antero

 

Mukana siis ollaan, ainakin vapauttelemassa, ehkä myös tarinoimassa. Pari kysymystä kuitenkin ensin:
1. Sarja A eli MIKÄ KIRJA -osallistumiseen saa käyttää vain Sarja A -nimiluetteloa ja Sarja B eli KIRJOITA KOHTAUS vastaavasti vain Sarja B -nimiluetteloa, ymmärsinkö oikein?
2. Otetaanko listakirjasta sanat vapautettavaa kirjaa varten listakirjan alkuperäiskielisestä nimestä?

 

Mukana siis ollaan, ainakin vapauttelemassa, ehkä myös tarinoimassa. Pari kysymystä kuitenkin ensin:
1. Sarja A eli MIKÄ KIRJA -osallistumiseen saa käyttää vain Sarja A -nimiluetteloa ja Sarja B eli KIRJOITA KOHTAUS vastaavasti vain Sarja B -nimiluetteloa, ymmärsinkö oikein?

Ymmärsit. Oikein.
2. Otetaanko listakirjasta sanat vapautettavaa kirjaa varten listakirjan alkuperäiskielisestä nimestä?

Hahmojen nimet on listattu suomennoksista / suomeksi kirjoitetuista kirjoista, joten niitä myös käytetään. Vastaus on siis ei. (Tai kyllä, riippuu kielestä.) Listakirjan alkukielistä nimeä ei tarvitse tietää. Eikä edes sitä, onko se käännös vai ei.

Mukana saattaa olla kirjoja, jotka ovat ilmestyneet suomeksi useammalla kuin yhdellä nimellä. Tuomaristo kuvittelee tietävänsä ne muttei julistaudu mitenkään erehtymättömäksi. Selvittelemme epäselvyyksiä tarpeen mukaan ja aikanaan.
Vielä yksi juttu, jota ei mainita säännöissä: sekä listakirjan että vapautettavan opuksen mahdollista alaotsikkoja saa hyödyntää. (Itsestään selvää tietysti on, on että vapauteusta täällä raportoitaessa on silloin kerrottava myös alaotsikko.)

Ai niin. Tosi kiva, että olet mukana! Vaikka luotimmehan me sinuun. Vaati varmaan uskallusta ilmoittautua ensimmäisenä leikkiin.
Arvaamallakin voi muuten päästä pitkälle, mikä kaikille epäröiville vinkiksi kerrottakoon.

 

Vaikka luotimmehan me sinuun.

Kiitos luottamuksesta :)

Ja taas yksi kysymys: Alaotsikkoja saa hyödyntää, mutta katsotaanko kirjasarjan nimi automaattisesti alaotsikoksi?


 

Ja taas yksi kysymys: Alaotsikkoja saa hyödyntää, mutta katsotaanko kirjasarjan nimi automaattisesti alaotsikoksi?

Valitan, vastaus on kielteinen. Tästä me oikein keskusteltiin ennen haasteen julkaisua ja päädyimme siihen, ettei sarjan tunnistaminen riitä. Pitäähän haasteessa sentään haastetta olla. Sarjan nimeä ei siis katsota alaotsikoksi.
Tästä me ei tosin puhuttu, mutta omasta puolestani sanoisin, ettei alaotsikoksi kelpaa myöskään jokin "romaani"-tyyppinen määritelmä. "Romaani savolaisimmeisen seikkailuista klapikoneen kanssa" sen sijaan kelpaisi, jos sellainen alaotsikko jossain olisi ja suoritus olisi muuten hyväksyttävä (ts. se vaadittu yhdistävä sana löytyisi). _ Mutta:_ jos CL ilmaisee eriävän mielipiteensä tästä kohdasta, noudatamme sitä.

 

Voitteko uskoa, että olen jo tehnyt excel-taulukon A-osan tietämistäni kirjoista...
Taidanpa alkaa ihan heti huomenna vapauttelemisen.
Kiitos hauskasta haasteesta, CL ja Tarna!

 

Jos tuossa A-sarjassa vaikka saisi muutaman kirjan vapautettua!

 

A-1: Yhdistävä sana MIESTEN/MIES
http://www.bookcrossing.com/---/11824871/ villi 16.5.

A-6: Yhdistävä sana on LEIJONA.
http://www.bookcrossing.com/---/11829552/ villi 19.4.

A-7: Yhdistävä sana on SALAISUUS.
http://www.bookcrossing.com/---/11828793/ villi 11.5. *NAPATTU*

A-8: Yhdistävä sana on JA.
http://www.bookcrossing.com/---/11824861/ villi 12.4.

A-14: Yhdistävä sana on LUOKKA.
http://www.bookcrossing.com/---/11824866/ villi 7.5.

A-15: Yhdistävä sana on SUDEN.
http://www.bookcrossing.com/---/11828788/ villi 8.5.

A-16: Yhdistävä sana on PONI. Selityksen makua täältä:
http://www.bookcrossing.com/---/11769271/ villi 17.3.
Ehkä siis tunnistin kirjan, ehkä en...

 

 

A-1: http://www.bookcrossing.com/---/11783234 MANN = MIES (vap. 26.3.)
A-1: http://www.bookcrossing.com/---/11783211 MANNEN = MIES (vap. 11.4.)
A-1: http://www.bookcrossing.com/---/11860327 MAN = MIES (vap. 24.4.)
A-3: http://www.bookcrossing.com/---/11695850 TAR = VALKOINEN (vap. 23.4.)
A-4: http://www.bookcrossing.com/---/11783099 GIRL = TYTTÖ (vap. 14.4.)
A-4: http://www.bookcrossing.com/---/11695779 TYTTÖ (vap. 24.4.)
A-5: http://www.bookcrossing.com/---/11813539 AIKA (vap. 11.4.)
A-5: http://www.bookcrossing.com/---/11873435 AIKA (vap. 29.4.)
A-6: http://www.bookcrossing.com/---/11696033 JA (vap. 11.4.)
A-6: http://www.bookcrossing.com/---/11860374 JA (vap. 24.4)
A-6: http://www.bookcrossing.com/---/11696048 JA (vap. 4.5.)
A-6: http://www.bookcrossing.com/---/11873475 JA (vap. 4.5.)
A-6: http://www.bookcrossing.com/---/11873366 JA (vap. 4.5.)
A-7: http://www.bookcrossing.com/---/11783135 SALA (vap. 30.3.)
A-7: http://www.bookcrossing.com/---/11783133 SALA (vap. 30.3.)
A-7: http://www.bookcrossing.com/---/11478861 ALA (vap. 11.4.)
A-8: http://www.bookcrossing.com/---/11783330 JA/JASU (vap. 27.3.)
A-8: http://www.bookcrossing.com/---/11783107 JA (vap. 27.3.)
A-8: http://www.bookcrossing.com/---/11783320 JA (vap. 4.5.)
A-8: http://www.bookcrossing.com/---/11873346 JA (vap. 4.5.)
A-8: http://www.bookcrossing.com/---/11873449 JA (vap. 4.5.)
A-10: http://www.bookcrossing.com/---/11696291 SENOR = HERRA (vap. 11.4.)
A-10: http://www.bookcrossing.com/---/11696263 HERRA (vap. 4.5.)
A-11: http://www.bookcrossing.com/---/11783219 MATKA (vap. 3.4.)
A-11: http://www.bookcrossing.com/---/11694009 VÄRLDENS ÄNDE = MAAILMAN ÄÄRI (vap. 11.4.)
A-11: http://www.bookcrossing.com/---/7705115 LAND = MAA (kuvittaja Caroline Crossland; nimi löytyy mm. kirjan kannesta ja tittelisivulta, vaikka kirjan rekisteröijä ei olekaan merkinnyt tietoa BC-sivulle) (vap. 11.4.)
A-12: http://www.bookcrossing.com/---/10315881 TUKKA (vap. 19.3.)
A-12: http://www.bookcrossing.com/---/11783243 VIHREÄ (vap. 24.4.)
A-15: http://www.bookcrossing.com/---/11478821 TULI (vap. 27.3.)
A-15: http://www.bookcrossing.com/---/11873464 LUMI (vap. 4.5.)

 

A-1: http://www.bookcrossing.com/---/11779214/ - MIES (MAN) (vap. 12.4.)
A-1: http://www.bookcrossing.com/---/11103277/ - MIES (MANN) (vap. 17.5.)
A-1: http://www.bookcrossing.com/---/4826701/ - PIKKU (WEE) (vap. 23.4.)
A-2: http://www.bookcrossing.com/---/6594802/ - VÄKI (vap. 4.4.)
A-2: http://www.bookcrossing.com/---/11547076/ - KANSA=VÄKI (vap. 3.5.)
A-3: http://www.bookcrossing.com/---/11547225/ - KUNINGAS (vap. 25.3.)
A-3: http://www.bookcrossing.com/---/6151337/ - KUNINGAS (vap. 17.5.)
A-4: http://www.bookcrossing.com/---/11387124/ - TYTTÖ (vap. 3.5.)
A-4: http://www.bookcrossing.com/---/7584955 - NO (vap. 25.5)
A-5: http://www.bookcrossing.com/---/11794819/ - TALVI (vap. 12.4.)
A-5: http://www.bookcrossing.com/---/11778888 - TAI (vap. 25.5.)
A-6: http://www.bookcrossing.com/---/4717946/ - LEO=LEIJONA (vap. 19.3.)
A-6: http://www.bookcrossing.com/---/11658929/ - JA (vap. 17.5.)
A-6: http://www.bookcrossing.com/---/11547111/ - OLLA (ON/ON) (vap. 28.5.)
A-7: http://www.bookcrossing.com/---/11547220/ - METSÄ (vap. 25.3.)
A-7: http://www.bookcrossing.com/---/6153765/ ME (vap.17.5.)
A-7: http://www.bookcrossing.com/---/7498735/ ME (vap. 29.5.)
A-7: http://www.bookcrossing.com/---/6503146/ - SALAISUUS (vap. 17.5.)
A-7: http://www.bookcrossing.com/---/11824511/ - SUU (vap. 17.5.)
A-7: http://www.bookcrossing.com/---/7373398/ - ALA (vap. 28.5.)
A-8: http://www.bookcrossing.com/---/4717982/ - JA (vap. 19.3.)
A-8: http://www.bookcrossing.com/---/6596106/ - TE (vap. 9.4.)
A-8: http://www.bookcrossing.com/---/10450341/ - TE (vap. 3.5.)
A-8: http://www.bookcrossing.com/---/6151385/ - TE (vap-17.5.)
A-9: http://www.bookcrossing.com/---/11122984/ - SE (vap. 9.4.)
A-9: http://www.bookcrossing.com/---/11594101/ - EI (ET) (vap.17.5.)
A-10: http://www.bookcrossing.com/---/11646811/ - NE (vap. 12.4.)
A-10: http://www.bookcrossing.com/---/11794926/ - NE (vap. 3.5.)
A-10: http://www.bookcrossing.com/---/11098625/ - AIKA (vap. 12.4.)
A-10: http://www.bookcrossing.com/---/11794936/ - AJAN (vap. 3.5.)
A-10: http://www.bookcrossing.com/---/7543994/ - TARINA (vap. 3.5.)
A-10: http://www.bookcrossing.com/---/6461349/ - TARINA (SAGA) (vap. 17.5.)
A-11: http://www.bookcrossing.com/---/4717960/ - MAAILMA (vap. 19.3.)
A-12: http://www.bookcrossing.com/---/5867016/ - VIHREÄ (VIHERIÄ/GREEN(E)) (vap. 4.4.)
A-12: http://www.bookcrossing.com/---/7989384/ - VIHREÄ (VIHERIÄ/GREEN(E)) (vap. 28.5.)
A-12: http://www.bookcrossing.com/---/7924167/ - VIHREÄ (GREEN) (vap. 28.5.)
A-14: http://www.bookcrossing.com/---/11494091/ - SEONNUT=HULLU (vap. 25.5.)
A-15: http://www.bookcrossing.com/---/5078946/ - JA (vap. 12.4.)
A-15: http://www.bookcrossing.com/---/5787084/ - JA (vap. 29.5.)

 

wingduffeliwing 7 yrs ago
Hauskaa!
Ajattelin vain tulla kertomaan, että uusia vapautuksia suunnitellaan täällä täyttä höyryä. Kiva haaste!

 

wingduffeliwing 7 yrs ago
Kymysys
Oliko se niin, että A-sarjassa kirjan saa "kohdistaa" aina vain yhteen nimilistaan, vaikka se sopisi useampaankin? Onko silloin (pisteiden kannalta tai muuten) väliä, mihin listaan ja millä perusteella tuon kohdistuksen tekee?

 

Tarna 7 yrs ago
VS: Kymysys
Oliko se niin, että A-sarjassa kirjan saa "kohdistaa" aina vain yhteen nimilistaan, vaikka se sopisi useampaankin? Onko silloin (pisteiden kannalta tai muuten) väliä, mihin listaan ja millä perusteella tuon kohdistuksen tekee?

Juuri niin se oli: "Sarjan sisällä saa samaa kirjaa voi käyttää vain kerran (so. kirja/nimiluettelo)" sanotaan ohjeissa. Eri sarjoihin samaa kirjaa voi kyllä käyttää. Sillä mihin nimilistaan kirjan kohdistat, ei ole merkitystä - kunhan suoritus on hyväksyttävä eli se yhdistävä sana löytyy jostakin. Jokaisesta hyväksytystä suorituksesta saa arvan, pisteitä me emme laske. Tämä kun ei ole kilpailu.

 

Voiko vapautettavan kirjan (A-sarja) tekijän nimen suomennos tai nimestä löytyvän piilosanan suomennos toimia yhdistävänä sanana, esim. Greene -> green=vihreä? Greene -> green ei kylläkään ole pelkkä piilosana vaan myös vanhentunut kirjoitusasu eli synonyyminä kävisi siis myös... Mutta käykö siis siinäkään tapauksessa tekijän nimen suomennos?

Ja ennakkotietona mainostettakkoon, että B-sarjaan yksi kohtauskin on jo idea-asteella ;)

 

Voi. Ja käy. Vapautettavan kirjan tekijän nimi on hyödynnettävissä kuten kirjojen nimet. (OT: jos greene on vanha muoto, oisko käännös viheriä tms?)
Tarinaa B-sarjaan, ihanaa! Odotan jännittyneenä, mitä keksit...

 

CatharinaL 7 yrs ago
Nosto!
.

 

C-sarja, A-15:

ENSIMMÄINEN LUKU

Kristiina Marne huokasi. Varjot häilyivät sateen piiskaamassa puutarhassa: kello oli yksitoista illalla. San Franciscon tammikuu osasi masentaa. Jerryn kuoleman jälkeen Kristiina oli iltaisin yhä useammin jäänyt istumaan lasikuistille yksin, hämärään katsellen. Kuistin rottinkisohvien isot, värikkäästi kirjaillut tyynyt ja muhkeat viltit menettivät loistonsa päivän painuttua mailleen; muistot tulivat esiin.

Jalkojen juuressa Ginny-kissa naukaisi äänekkäästi. Kristiina kääräisi harteilleen harmaan suomalaisen villasaalin, ainoan todella lämmittävän vaatekappaleen.
—Jaa jaa, Ginny. Taitaa olla meidän vanhusten aika mennä nukkumaan.

Huomisesta tulisi pitkä. Mary Rea oli soittanut aamulla ja kertonut saapuvansa yllätysvierailulle. Mary Rea asui Oregonissa ja tapasi harvoin äitiään. Hänen miehensä Adam oli yritysjuristi, jonka vähäinen vapaa-aika tuntui hupenevan golfklubilla, brunsseilla ja illallisilla. Lapset, yksitoistavuotias Aiden ja yhdeksänvuotias Rea, skypettivät mummilleen 800 kilometrin päähän kiitettävän usein. Kristiina tunsi silti jatkuvasti etääntyvänsä nuorimmasta tyttärestään.

Kaikki Kristiinan lapset ja lastenlapset asuivat Yhdysvalloissa. Yhdeksän lapsen mummin täytyi hymyillä: lapsikatraissa oli etunsa. Siitäkin huolimatta, ettei yksikään nuorimman polven edustaja osannut suomea, kieltä, jonka hän ja Jerry olivat rakkaudella iskostaneet kaikkien neljän lapsensa päähän. Arlon tyttäret, Sylvi ja Elsi, olivat sentään saaneet suomalaiset nimet. Ja tummasilmäinen Rea Czechow oli jo suvun kolmas etunimensä kantaja: siitä Kristiina oli ylpeä.

Kännykkä soi. Missä se nyt olikaan...? Hetken taskuja hapuiltuaan Kristiina suunnisti halliin.
—Kristiina Marne speaking.
—Kris? Minulla on fantastisia uutisia.

Rita-sisko ei 73 vuoden iässä ollut menettänyt vähääkään siitä impulsiivisuudesta, jonka vuoksi häntä oli nuorena kutsuttu Villikoksi. Rita oli naimisissa kolmatta kertaa, nyt kanadalaisen miehen kanssa. Kultaisessa iässä solmittu liitto oli palauttanut Ritan ja Stephenin silmiin nuoruuden hehkun kaikessa kukoistuksessaan. Kristiina kohautti alistuneena olkapäitään.

—Rita, tiedätkö sinä mitä kello on?
—Voi Kris, meillä Québecissä on aamuyö pitkällä. Teillä siis iltayksitoista? Kuule, Dodo lähetti juuri sähköpostia. Rosa ja Maria ovat menneet kihloihin! Voitko uskoa! Juhlivat tietysti perhepiirissä, ja minä ajattelin... Minä ajattelin, että voisimme lentää yhdessä Suomeen. Sinä, minä ja Stephen. Stephen ei ole vielä koskaan ollut Suomessa, ja minäkin näin ne kullanmurut viimeksi yli kolme vuotta sitten. Mitä sanot?

Rita oli aina Rita. Tuolle temperamentille ei ollut vastaansanomista. Tietysti Kristiina halusi lähteä, mutta reuma oli pahentunut ja pitkä lento rasittaisi lonkkia. Kristiina huomasi vaistomaisesti liukuvansa lääketieteen terveen järjen maailmaan. Kolmekymmentä vuotta lääkärin ammatissa olivat hioneet hänen luonteensa tasaiseksi ja harkinnan vakaaksi. Mutta kuitenkin... Tampere oli kaupunki, jonka ajatteleminen sai iloisen tulen läikähtämään Krisin sydämessä.


TOINEN LUKU

Rosa Paz harjasi vimmatusti villakangastakkiaan. Hänen otsansa oli syvissä rypyissä. Että Maikku jaksoi! Juuri eilen oli sovittu, että mitään hössötystä ei ainakaan tarvita. Kihlaus oli heidän kahden välinen asia; eikä kohta neljänkymmenen iässä ja kymmenen vuoden yhdessäasumisen jälkeen enää kaivattu kermakakkuja tai onnittelusähkeiden korulauseita. Mutta kuin taikaiskusta oli Dodo-äiti kääntänyt naisen pään, ja nyt suunniteltiin sukujuhlia.

Rosa pudisti päätään ja käänsi tarmokkain liikkein takintaskut nurin.

Rosan velipuoli Camilo Selja asui yhä Teneriffalla. Hiljattain eläkkeelle jäänyt Dodo matkusti lentokoneessa melkein yhtä kiihkeään tahtiin kuin matkaopasvuosinaan. Se on välttämättömyys, kun on kodit sekä Teneriffalla että Tampereella. Maikku oli jo vuosia jankuttanut Dodolle, että oli mahdotonta olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ehkä juhlajärjestelyt nyt pitäisivät äidin maassa jonkin aikaa. Ja veljeä olisi tietysti aina mukava nähdä. Ketkähän muut sukulaiset pääsisivät paikalle? Rosaan hiipi uteliaisuus. Seljan suku oli laaja ja valitettavasti myös laajalle levittäytynyt.

Äiti ja veli Teneriffalla, serkkuja ympäri Suomea. Krisin klaani Yhdysvalloissa, Rita Kanadassa, Ritan pojat perheineen Ranskassa. Ja entinen paras ystävä ja naapuri, Rosaa muutaman vuoden vanhempi Joutselan Kukka jo vuosikausia Hongkongissa.

Virva-täti, kirjailija Virva Selja-Saarni, asui sentään Hämeenpuistossa. Virva ja Ari... nuo kaksi entistä punapäätä olivat nykyään harmaita kuin hiiret! Virvan sormet kärsivät kankeudesta, eikä hän enää julkaissut kuin harvakseltaan. Taiteilijaeläke turvasi pariskunnan elannon.

Ari Saarnia eivät runot olleet koskaan täysin elättäneet, etenkään osallistuvan runon mentyä pois muodista kahdeksankymmentäluvulla. Ari ei ollut kyennyt uusiutumaan. Toimittajan leipätyö oli tuntunut impulssien kahlinnalta. Ari oli myös pitänyt jäärän päänsä ja jäänyt Virvan kanssa asumaan Hämeenpuiston kaksioon vielä senkin jälkeen, kun Virva oli alkanut menestyä ja voittaa rahakkaita palkintoja. Taiteilijaluonteelleen tyypillisesti Ari oli vajonnut pitkäaikaiseen masennukseen – Virvan liidellessä kirjoittajapiirien puhujavieraana, kustantajan kokkareilla tai niissä halvatun lööpeissä. Arin apatian torjumiseksi oli yritetty monenlaisia keinoja espanjalaisen runouden kääntämisestä eräoppaan hommiin.

Lopulta pelastus oli tullut Chilen muodossa. Virva ja Ari oli vihitty vuonna 2001. Vanhapari oli elänyt avoliitossa melkein kolme vuosikymmentä, uskollisina tekemälleen lupaukselle. Naimisiin vasta kun Chile on vapaa! Uusi Chilen-matka oli toistaiseksi kaikilta seljalaisilta tekemättä, mutta Ari oli saanut häiden jälkeen uutta intoa. Hän oli julkaissut kaksi uutta runokokoelmaa. Ne olivat saaneet loistavat arvostelut ja nostaneet hänet kiintotähdeksi, jonka varhaisempaakin tuotantoa kaiveltiin nyt vinteiltä ja arkistoista. Arihan oli aikoinaan kääntänyt Nerudaa ja Violeta Parraa, ja yhdessä Virvan kanssa he olivat julkaisseet jopa Chile-teemaisen hyväntekeväisyyskokoelman.

Rosa katsoi peiliin ja sipaisi mietteliäänä hiilenmustaa pörröään. Hän ei ollut käynyt syntymämaassaan kertaakaan niiden väkivaltaisten tapahtumien jälkeen, joissa papa Raúl oli murhattu ja joiden takia Dodo-äiti oli paennut maasta muutaman päivän ikäinen Rosa, rauhanruusu, sylissään.

[jatkuu]

 

KOLMAS LUKU

Maikku Viitanen istui keittiönpöydän ääressä ja kirjoitti ruutupaperille nimiä. Samalla hän popsi mansikoita, jotka Rosa oli käskenyt syödä pois täpötäydestä pakastimesta.

Rita Engle oli juuri ilmoittanut lentävänsä Suomeen ja tuovansa mukanaan Stephenin ja Krisinkin. Koossa oli jo aika joukko. Rita ja Stephen Engle sekä Kristiina Marne. Matias, Vanessa ja Audrey Merta. Kai ja Annele. Tuli, Jaakko, Eeva. Santtu ja Vili. Taika ja Lauri. Arto ja Kati. Tanja. Virva ja Ari tietysti. Dodo ja Camilo. Illan isäntänä ja emäntänä toimisivat Johannes ja Maisa: juhlittaisiin vanhalla Seljan talolla.

Kun Dodo ja Maikku olivat laatineet vieraslistaa, oli samalla laskettu Rosan vaarin, Riku Seljan, jälkeläisten ja sukuun liittyneiden määrää. Tulokseksi oli saatu 54 henkilöä.

Maikun oli ollut vaikea sopeutua Seljan sukuun. Rosan perhe oli monialaisesti lahjakas ja teki sen joskus liiankin selväksi. Hän, Maikku, tunsi itsensä kovin päämäärättömäksi ja yksinäiseksi kaikkien näiden uraohjusserkkujen, taiteilijatätien ja muuten vaan sedänlastenlapsien joukossa. Rosan Dodo-äiti oli erityisen puuhakas ja sukurakas: innostava kyllä, mutta turhan ohjaileva. Häntä täytyi käsitellä varoen ja alistuen. Jankutusta tai vastaansanomisia anoppi harvoin kuunteli. Vuosikymmenessä Maikku oli oppinut luovimaan mitenkuten myös serkkuverkostoissa. Hänen oma sukunsa oli pieni, se koostui lähinnä Antti-veljestä. Tämä oli karjatilallinen ja aina kovin kiireinen.

Maikku raaputti jäähilettä mansikan päältä. Rosa oli hyvä säilöjä. Keittiötaidotkin kuuluivat ikään kuin sukuperintöön. Huhtikuiset juhlat eivät tuottaisi ruokaongelmaa.

***
Miten Maikku oli kosinut? Tullut eräänä iltana urheilemasta, viskannut lumiset kengät ja kassin naulakon alle, marssinut keittiöön ja täräyttänyt asiansa. Rosa oli ollut väsynyt, hörppinyt teetä keittiössä ja ajatellut omiaan. Työpäivä oli ollut raskas.

— Rosa, mä haluan sut vaimokseni.
— ?
— Mennään naimisiin.
— ??
— Kun mä kävelin tuolla lumimyrskyssä ja mä olin ihan hikinen vaikka olin just käyny suihkussa, niin mä ajattelin miten ihanaa on aina tulla kotiin sun luo. Ja mä ajattelin että haluan mennä sun kanssasi naimisiin.

Vasta sitten Rosa oli tajunnut. Ei Maikku osannut sanottavaansa sen sujuvammin muotoilla, eikä se tarpeen ollutkaan. Hän oli polvistunut Rosan eteen keittiön lattialle, ottanut tämän käden käsiinsä ja puhunut suoraan sydämestä. Hän tosiaan rakasti Rosaa, oli aina rakastanut, halusi elää tämän kanssa, halusi elää avioparina.

***
Rosa otti asiat poliittisemmin kuin Maikku. Hänestä ajatus oli hyvä, ja tietysti, rakastihan hän Maikkua. Rosa oli vain aina ollut huono ilmaisemaan tunteitaan. Hänestä tuntui kiusalliselta sanoa ”rakastan sinua”, vaikka Maikku oli hänelle kaikki kaikessa. Rosalta sujui helpommin yleisellä tasolla ajattelu: kihlautuminen ja naimisiinmeno olisivat hieno kannanotto. Vaikka keekoilujuhlia ei sitten järjestettäisi, siitä pitsejä ja rimpsuja inhoava Rosa pitäisi kiinni.

Maikku oli aluksi ollut samaa mieltä. Mutta sitten Dodo oli ilmaantunut kaupunkiin, kuullut asiasta ja rientänyt suunnittelemaan jos ei häitä, niin ainakin kihlajaisia. Ja tässä sitä nyt oltiin, maaliskuussa, keskellä juhlajärjestelyjä. Onneksi Dodo ja Maisa hoitivat suurimman osan järjestelyistä ja Rosa teki kaikki vapaa-ajat ruokia pakkaseen. Jääkaapin ovessa maapallomagneetin alla oli silti vielä pitkä lista hoidettavia asioita.

Maikku kohotti päätään: jostain kuului jo sepelkyyhkyn kujerrusta. Kaupungin keskustassakin kuuli sentään luonnon ääniä. Kai tätä voi sanoa jo kevääksi, mietti Maikku ja kantoi tyhjän pakasterasian tiskipöydälle.

 

NELJÄS LUKU

Seljan talo oli harmaaksi rapattu kaksikerroksinen omakotitalo vehreän puutarhan keskellä. Tontti jatkui hurmaavan rehevänä metsänä, joka oli aina kutkuttanut seljalaisten mielikuvitusta. Kristiinan mielestä mikään ”suurin ja kaunein” Yhdysvalloissa ei voinut vetää vertoja tälle metsikölle ja näille varjoisille maisemille. Oli huhtikuu, mutta tänä vuonna kevät oli myöhässä. Metsän puut notkuivat vielä lumesta, pihassa oli pälviä ja vieno tuuli kiidätti sädehtiviä lumikiteitä laskevan auringon punassa...

— Autuaallista. Kristiina sulki autossa silmänsä ja yritti imeä sisäänsä menneiden aikojen värejä ja ääniä.

Kris, Rita ja Stephen olivat saapuneet Tampereelle aamulla. Rosa oli hakenut heidät lentokentältä. Oli syöty kevyt lounas Rosan ja Maikun luona, nukuttu suurimpia matkaväsymyksiä ja turistu kuulumisia. Nyt matkalaisia tuotiin Seljalle, jossa he voisivat käydä taloksi muutamaa vuorokautta ennen varsinaista juhlaa.

Seljaa isännöi Kain poika Johannes Maisa-vaimoineen.

Riku ja Rea olivat asuneet Seljassa kuolemaansa asti, loppuajat pojanpoikansa Johanneksen, Maisan ja pikkunaperoiden kanssa. Maisasta tuli pystyvä emäntä, jolle Rea mielellään saneli ruokaohjeitaan ja joka sai Rikun haaveilemaan vielä yhden romaanin kirjoittamisesta... Uuden sukupolven uskonnollisuus vain sai Rikun muhkeat kulmakarvat kohoamaan kerran jos toisenkin. Aika aikaansa kutakin, oli Rea hymyillyt. Kai, entinen Agit-Graafilainen, taiteilijakommuunin jäsen ja tulisieluinen maailmanparantaja, oli löytänyt Annelen opastuksella Jeesuksen. Yhdessä he olivat kasvattaneet kaikki kolme poikaansa vankkaan uskoon. Nyt Johannes jatkoi perinnettä.

Kirjailija Riku Selja oli elänyt pitkän elämän ja nukkunut rauhallisesti pois 92 vuoden iässä. Vuoden kuluttua häntä oli seurannut Rea Selja. Rosa muisti mummin ja vaarin hyvin, olihan hän asunut näiden kanssa vuosikaudet.

— Dodo! Voi rakas ihana pikku Dodo!

Dodo oli ajanut Seljalle hetkeä aiemmin ja heilutteli nyt pihalta Maisan kanssa. Rita juoksi sisarensa luo ja halasi tätä halaamasta päästyäänkin.

— Rita! Kris! And Stephen, how wonderful to finally meet you!
— Onneksi olkoon anopille, Rita huusi ja takoi Dodoa selkään.
— Montako vuotta siitä oikein on? Tuntuu kuin vasta Seljalla heräisin eloon, Kristiina jatkoi päivittelyä.

Hillitty Maisakin liittyi iloisen jälleennäkemisen puhetulvaan ja toivotti kaikki tervetulleiksi. Äänekäs joukko pajatti niin, että suomea osaamaton Stephen aivan häkeltyi. Maisa paimensi Kristiinan, Ritan ja Dodon suurelle kuistille ja sitten hyvässä järjestyksessä ovesta sisään. Rosa ja Stephen jäivät purkamaan matkalaukkuja auton täpötäydestä takaluukusta.

Johannes oli paperoinut eteisen rohkealla punakuvioisella tapetilla. Lattiat olivat leveälankkuiset uusvanhaan tyyliin, jota ei ollut suosittu talon rakennusaikaan, mutta joka Maisan mukaan sopi hyvin miljööseen. Ja miksipä ei, huomasi Rita ajattelevansa. Nykyaikahan yhdistelee ennakkoluulottomasti elementtejä vähän samaan tapaan kuin moderni tanssi, se, mitä he yrittivät Palomita-ryhmässä panna alulle Chilessä ja mikä paljon myöhemmin onnistui toisessa muodossa Méridan taiteilijayhteisössä Meksikossa. Suurena erona oli se, että nykyajan eklektisismillä ei näyttänyt olevan ideologista sanomaa, yhtä yhteistä innostajaa. Kaikki toimi ikäänkuin sarkasmin tasolla. Rita oli ammattitanssijana jäänyt eläkkeelle hyvin nuorena, mutta oli jo vuosikymmenten ajan vetänyt ja ideoinut erilaisia tanssi-ilmaisuproduktioita. Tätä nykyä erittäin vakavarainen, mutta edelleen taiteellisen ailahtelevainen Rita oli taas kasaamassa nuorten tanssijoiden ryhmää uudessa kotikaupungissaan Québecissä. Yhdisteltäisiin hiphoppia, streetiä ja ranskalaista balettia.

Maisa johdatti joukon yläkertaan. Kristiina, Rita ja Dodo tunsivat vavahduksenkaltaisen. Vintin kodikkaat huoneet, jotka kerran oli rakennettu neljän sisaruksen valtakunnaksi, olivat kokeneet aikojen kuluessa useampiakin muodonmuutoksia. Krisin, Ritan, Virvan ja Dodon jälkeen ne olivat Akin ja Kain, sitten sisarussarjan nuorimman, Tulin, käytössä. Chilestä takaisin kotiin palannut Dodo asui Rosa-vauvan kanssa pitkään Virvan entistä huonetta. Tulin muutettua kotoa ja Dodon lähdettyä vauvaloman jälkeen opiskelemaan yläkerta muuttui kokonaan Rosa-prinsessan valtakunnaksi.

Nyt yläkerrassa asuivat Johanneksen ja Maisan lapset Lassi ja Liinu. Aulassa oli kaksi koripallokoria ja lattiaan teipatut siniset, punaiset ja valkoiset peliviivat. Viistokattoon puhkaistu ikkuna antoi valoa lumikerroksenkin läpi. Liinun huoneen ovi oli auki. Dodo näki nopealla silmäyksellä paljon vaaleanviolettia ja valkoista ja ristin seinällä. Kuin modernisoitu versio hänen lapsuudenaikaisesta huoneestaan, juuri tästä samasta. Dodon teinivuosina herttaiset kukkatapetit olivat peittyneet vallankumoussankarien kuviin, ja tyttö oli anellut Rea-äidiltä graafisia mustavalkoisia verhoja iänikuisten sintsilaskosten sijaan. Dodo hymähti.

Lassi ja Liinu olivat lähteneet viikonlopuksi partioleirille. Maisa oli siistinyt paitsi kaksi vapaata makuuhuonetta, myös lastenhuoneet vieraskuntoon: Amerikan-vieraiden lisäksi liuta muitakin seljalaisia piti mahduttaa yövieraiksi.

[jatkuu]

 

NELJÄS LUKU (jatkuu)

Kun matkatavarat oli aseteltu paikoilleen, sisarukset istuutuivat yläaulaan. Alettiin vaihtaa kuulumisia ja kommentoida talon uusimpia muutostöitä. Ovatko nuo verhot uudet? Näittekö keittiön uuden valtavan lankkupöydän? Huvittaisi tietää, miten Maisa on raahannut sen sisään! Huomasitteko, että Johannes on purkanut kirjastohuoneen seinän? Ja miten siististi lapset pitävät huoneitaan!

— Kris, oliko se niin, että sinun vanhin tyttäresi täyttää ensi vuonna pyöreitä?

Kristiina alkoi kertoa uutisia Valloista. Kristi Roselle oli jo alettu puuhata isoja 50-vuotispirskeitä. Olikohan seljalaisissa jotain yhdysvaltalaista: sekä Seljalla että Valloissa rakastetaan isoja, rentoja pitoja. Jos ei tavata yksissä juhlissa, niin ehkä sitten toisissa! Kristiina ei ollut viime vuosina enää jaksanut matkustaa kaikkiin juhliin; oikeastaan vain niihin, jotka oli pidetty saman piirikunnan alueella. Onneksi Kristi Rose ja Matt asuivat San Franciscossa.

— Heidän vanhin tyttärensä Jen, minun ensimmäinen lapsenlapseni, valmistui viime vuonna opettajaksi. Em ja Rebecca ovat vielä collegessa. Kristi Rosella on kyllä jo kova mummokuume päällä! Taitaa häntäkin lääkärintyö väsyttää. Kyllä minä muistan, millaista praktiikalla oli, Kristiina huokasi.

— Richard perusti yksityispraktiikan viime vuonna. Joelyn ja Mackenzie ovat jo teini-ikäisiä, mutta heitä en oikeastaan edes tunne. Richard ja Alysonhan erosivat varhain ja tytöt asuvat Alysonin kanssa itärannikolla.

— Arlo ja Tiff erosivat alkuvuodesta. Sylvi ja Elsi asuvat vuoroin isällään, vuoroin äidillään Carson Cityssä. Arlon ja Tiffin välit ovat kyllä hyvät, he käyvät edelleen monissa tapahtumissa perheenä. Mutta Mary Rea ja Adam... Kristiina ei löytänyt sanoja.

Kristiina kertoi sisarilleen Mary Rean tammikuisesta vierailusta. Tämä oli tupsahtanut vierailulle, työmatkalla kuulemma, ja jäänyt seuraavaan aamuun. Oli selvää, että Mary Rean mieltä painoi jokin. Mistään ongelmaan viittaavasta ei kuitenkaan ollut keskusteltu, ja Kristiina oli ymmärtänyt olla ilmaisematta huolestumistaan. Vierailun jälkeen ei ollut juteltu. Kun Rea-tyttö viimeksi skypetti, Kris oli nähnyt ruudulta selvästi, miten tyttö oli ollut vaitonainen ja purrut huultaan. Henkistä laatua olevat ongelmat eivät olleet Kristiinan alaa: hänhän oli sisätautilääkäri. Liioin hän ei pystynyt ymmärtämään, mikä voisi olla pielessä, ellei sitten Adam... Kristiina puristi käsilaukkuaan ja vaikeni.

Dodo otti hienotunteisesti lehtitelineestä päivän Aamulehden ja ojensi sen Ritalle. Paikallisuutisia oli hellyttävä lukea, vaikka useimmista asioista Rita oli tietenkin täysin ulkona. Lehti oli ohut ja se uutisoi hyvin vähän tanssitaiteesta. Mutta eihän Ritalla ollut mitään tietoa, uutisoiko Suomen sanomalehdistö yleensäkään tanssista. Ritan ajatus keskeytyi, Dodon kysyessä hänen kuulumisiaan. Puhe siirtyi Ritan kahteen poikaan ja näiden perheisiin.

Pojat edelleen Ranskassa. Matias ja Vanessa jossain pohjoisessa ja Marius Cannesissa. Audrey opiskelee, Reimsissä kai. Mariuksen uusi vaimo on Suomesta. Suomenruotsalainen. Bella on leikkikouluikäinen. Matias muuten lentää tänne juhliin. En tiedä, tulevatko Vanessa ja Audrey. Me olemme katsos kaikki mahdottoman meneväistä sorttia! Rita huiskautti kättään niin, että isot, elegantit rannekorut helisivät.

Dodo huomasi, että Ritan puheessa oli vahva, määrittelemätön aksentti. Kai se oli tulosta maailmankansalaisuudesta. Rita itse ei pienestä kankeudesta välittänyt, vaan pulppusi puhetta niin, että se kuulosti laululta. Sama suurpiirteisyys oli aina pätenyt Ritan perhesuhteisiin, huomasi Dodo ajattelevansa hieman kärkevästi. Oikeastaan Kris puhui ihmeen virheettömästi suomea, olihan hän muuttanut Yhdysvaltoihin jo 1960-luvun puolivälissä. Dodo itse puhui suomea ja espanjaa, hän oli ikäänkuin kaiken aikaa läsnä molemmissa eikä siksi päässyt unohtamaan kumpaakaan. Rosan kanssa kielenä oli suomi, Teneriffalla kasvaneen Camilon kanssa suomi ja espanja.

— Tanjakin on tulossa juhliin. Muistatteko, Joutselan Karin tytär, Rosaa vuotta nuorempi.

— Sekö pieni kovaääninen tyttö, jolle Kari osti ison koiran? Ja se haukkui ja haukkui ja Tanja halusi lähettää sen takaisin... Sitten Kari ja Kaarinakin halusivat lähettää se takaisin, mutta Tanjapa oli jo tottunut... Voi voi, Karia olisi mukava tavata vuosien jälkeen.

— Tanja on maakuntaliiton johtoryhmän sihteeri. Mahdottoman pystyvä ihminen.

Tanjan ammatti ei sanonut Ritalle mitään. Pienistä ymmärtämisvaikeuksista huolimatta Rita ja Dodo olivat kuitenkin sukkelia keskustelijoita. Kristiina huomasi taas hämmästyvänsä jmyös Dodon itsevarmaa olemusta. Hiljaisesta ja herttaisesta siskosta oli keski-iässä alkanut varttua Ritan veroinen näyttävä ilmestys. Vaaleat kiharat olivat tallella — Teneriffalla suomalainen vaaleus herätti mairittelevaa huomiota, sen verran turhamainen Dodo oli —, mutta pukeutumistyyli oli värikästä ja varmaa. Dodo oli hoikka, häntä pukivat rohkeatkin leikkaukset. Kristiina vilkaisi kauniissa antiikkituolissa istuvaan Ritaan, jonka mustat hiukset olivat muuttuneet (tai värjätty?) dramaattisen lumivalkoisiksi. Hiukset hajallaan, suuret filmitähtilasit otsalla ja punaiseen kimonoon pukeutuneena hän näytti prikulleen siltä, mikä oli: suuri taiteilija, jolla oli suuri ego. Sisarussarjan harmaavarpusia olivat nyt entiset punapäät, Virva ja ennen aikojaan värinsä menettänyt nuorin sisko Tuli, joka oli vasta puolivälissä viittäkymmentä. Ja hyvänen aika, tietysti hän itse. Kristiina sipaisi järkevän lyhyttä, teräksenharmaata tukkaansa.

 

— Onko kukaan kuullut mitään Akista?

— Tulilla hän käy edelleen usein syömässä, melkein naapuruksia kun ovat. Tuli taisi maaliskussa mainita jotain Akin terveysongelmista. Oliko selkä taas reistaillut? Vai ranteet, Dodo muisteli edellistä Suomen-vierailuaan.

— Velipoika on kumma mies, ei koskaan soita eikä meilaile. Minä ihan tosissani kaipaan häntä! Rita jatkoi.

— Aki palaa jotenkin pienellä liekillä yksityiselämässään. Ja mikäs ihme se on, yksinäinen muusikkoukko. Dodo vaikeni.

Siirryttiin juttelemaan Kai-veljestä. Tämä painoi vielä täysillä Helsingin liike-elämässä; eläkeikään oli muutama vuosi aikaa. Yksityiselämässä mies oli viime vuosina selvästi hellittänyt suvun päämiehen roolistaan ja häipynyt taka-alalle. Kain vanhin poika, Seljan nuori isäntä Johannes, oli monessa suhteessa kuin kopio isästään — sillä erotuksella, ettei Johanneksella ollut koskaan ollut radikaalia vaihetta. Seljalla elettiin tasaista elämää. Kain nuoremmat pojat asuivat perheineen Turussa.

— Muistatteko kaikkien Kain klaanilaisten nimet?

Kristiina säikähti, mutta sitten Dodo nauroi ja tunnusti, että tarvitsi itsekin siihen touhuun paperin ja kynän.

— Mutta Kris, sinähän olet suvun vanhin. Viet myös voiton jälkeläisten määrässä!

— Sinä olet meidän matriarkkamme, heitti Rita hauskaksi tarkoitetun loppukaneetin. Rita ei vieläkään tiedä rajaa leikin ja hevosenleikin välillä, ajatteli Kristiina ja vaipui ajatuksiinsa.

Hetken kuluttua Kristiina huomasi, että hänen nilkkojaan alkoi pakottaa. Hän otti lääkkeen ja meni pitkäkseen aulan sohvalle. Sohvalla oli vanha, kirjavista isöidinneliöistä virkattu viltti. Kristiina ei muistanut, oliko viltti sama, jonka he sisarukset olivat väkertäneet yhteistyönä eräänä paukkupakkastalvena kauan sitten... Miten Rita oli inhonnut käsitöitä ja aloillaan istumista! Tietysti Maisa oli voinut tehdä uuden, tuollaiset viltithän näyttivät taas olevan muotia Suomessa. Isoäidinneliöitä ajatellen Kris vaipui uneen. Dodo katsahti Ritaan huolestuneena, mutta tämä oli juuri keskellä hersyvää juttua Stephenin kirjastohuoneprojektista. Ritassa aikaerorasitus ei näkynyt — vielä.

***

Alakerrassa Stephen ja Johannes olivat vallanneet salin viihtyisän takkanurkkauksen. Keskustelu kangerteli kielivaikeuksien vuoksi, mutta miehet pitivät selvästi toisistaan. Molemmat olivat samantyyppisiä, ”isoja karhuja”, kuten Maisalla oli tapana sanoa miehestään. Stephen olisi tosiaan voinut olla Johanneksen isoisä.

Rosa ja Maisa laittoivat salaattia suuressa tupakeittiössä. Silloin tällöin huikattiin keskusteluapuja saliin. Naiset pitivät ruoanlaitosta, ja naurunpurskahdukset säestivät tuttua yhteistyötä. Käytössä olivat Rea-mummilta perityt reseptit: illaksi saataisiin smetanalammasta kaikkine höysteineen.

— Johannes? Haepa työhuoneesta kännykkäni. Se uusi sanakirjaohjelma on tosi kätevä.

Maisa pyyhkäisi kätensä esiliinaan ja lähti varmistamaan, että Johannes löytää kännykän. Rosaa nauratti. Hauska havaita, että muillakin pareilla oli samanlaisia käytännön ongelmia. Maikkuhan oli hellyttävä tavaroiden hukkaaja ja aivan toivoton kokkaaja. Rosa ja Maikku nähtiin usein sunnuntaivieraina Seljalla. Silloinkin keittiötiimi operoi tuvassa samalla, kun urheilutiimi (Maikku ja lapset) otti toisistaan mittaa pihalla.


[jatkuu]

 

VIIDES LUKU

Virva Selja-Saarni oli käpertynyt pieneen, kuhmuraiseen sohvaan olohuoneen nurkassa. Huone palveli samalla työ-, vieras-, kirjasto- ja arkistotilana: siellä vallitsi ikuinen kaaos. Sohvan vieressä lattialla kohosivat kirjapinot. Virvalla oli tapana ottaa pienet nokoset iltapäiväteen jälkeen, samalla kun Ari siivosi ruokailun jäljet.

Olohuoneen iso ikkuna oli pohjoisen puolella. Kirkas kevätaurinko ei siis häirinnyt Virvaa; pikemminkin huoneessa vallitsi harmaa hämärä. Viidennen kerroksen kaksiossa valon ja varjon säätely olivat Virvan mielestä tärkeitä; hän oli aina viihtynyt parhaiten puolivarjossa. Sitäpaitsi, mitä vanhemmaksi ihminen kävi, sitä vähemmän kontrastit kiinnostivat.

— Missä ihmeessä se taas on? Ari manaili keittokomerossa. Sitten kuului särkyvän lasin helinää.

Virva ähkäisi ja kömpi sohvasta. Hän tiesi, mikä Arilta oli hukassa. Ainahan hän tiesi, ja päivätorkut olivat joka tapauksessa piloilla. Elämä Arin kanssa oli monella tasolla raskasta. Oli kuin Ari olisi jotenkin jäänyt kesken. Virva ei osannut selittää, miten. Kirjoittaminen oli ikuista keskenjääntiä, keskenjäännin ymmärtämistä ja kunnioittamista; mutta Ari oli eri tavalla puolitekoinen.

— Närästyslääke on oikeanpuoleisessa yläkaapissa, pidän sen aina siellä, alimmalla hyllyllä.

— Mutta kun EI OLE, Ari intti. Hän huojui epävarmasti keittiötikkaan päällä ja yritti kurkistella kaappiin. Virva harppoi juomalasin sirpaleiden yli pelastamaan kissan ruokakupin mahdollisilta lisävahingoilta. Hän nosti sen tiskipöydän toiselle syrjälle, jossa jo tasapainotteli sanaristikon kohdalta avattu lehti. Samassa hän vilkaisi seinäkalenteriin ja vetäisi henkeä.

— Ei voi olla totta.

—Johan minä sanoin että kaappi on tyhjää täynnä! Rasia on takuulla pudonnut tuonne kirottuun rakoon, Ari elämöi.

— Kihlajaiset Seljalla, Ari! Huomenna! Ne minä olin tykkänään unohtanut.

— ”Päivä
joka sykähtelee ihmisen
unista, hurja
vilja on puhjennut
jäytävään yöhöni
jotta minun sudenaskeleeni
yhtyisivät ihmisen askeliin.
Ja liitossa,
keskihakuisesti, en etsi pakoa
itkun luoliin...”

alkoi tikkailta kuulua.

Alue, jolla Virva ja Ari edelleen kohtasivat parhaiten, oli runous. Arin siteeratessa tuttua runoa Virvan kasvoille kohosi hymy. Ilmeikkäät silmät alkoivat tuikkia.

 

Sarja B. B-9.
Uusi kohtaus P. G. Wodehousen romaaniin Aina vain paranee http://www.bookcrossing.com/---/11646811/

Taustaa: Barmy on nuori mies, joka on äskettäin muuttanut New Yorkiin, eikä tunne sieltä juuri ketään. Hän on edellisenä päivänä törmännyt sattumalta nuoreen viehättävään naiseen ja heillä on ollut oikein miellyttävä keskustelutuokio.

***
No voi peijakas, mietti Barmy kävellessään kohti puistoa. Maailman hurmaavin tyttö, eikä hän tomppelien tomppeli ollut tajunnut kysyä edes tämän nimeä, osoitteesta puhumattakaan. Hänen oli kuitenkin löydettävä tyttö, siitä hän oli aivan varma. Mutta miten?

Kadun kulmasta käännyttyään hän törmäsi kerrassaan kummalliseen näkyyn. Kaksi poikaa hyöri puiston reunassa tehden kummallisia liikkeitä ja vielä kummallisempia äännähdyksiä. Toinen poika varsinkin teki jotain aivan käsittämätöntä.
– Eteenpäin ylähangan siipirattaalla! Ting-e-ling! Ting-e-ling-ling! Tshuu! poika kailotti ja huitoi käsillään kuin mielipuolinen marakatti.
Ensi hämmennyksestä toivuttuaan Barmy huomasi poikien vieressä puuhun ripustetun pahvikyltin, jossa luki: “Etsiväpalvelu Rogers & Harper. Kaupungin paras ja salaisin.”
No mutta, Barmy ajatteli. Tämäpäs sattui. Juuri sitä, mitä hän nyt tarvitsi. Nuo kummalliset pojat varmaan osaisivat kertoa enemmän kaupungin parhaasta etsivätoimistosta.

Toinen poika oli huomannut heidän viereensä pysähtyneen Barmyn ja nyki ting-e-ling -huitojaa hihasta:
– Ben, lopeta. Laiva seis. Ben!
Parin ting-e-lingin ja hidastuneiden pyöräytysten jälkeen Beniksi kutsuttu poika viimein pysähtyi ja sanoin reippaasti:
– Päivää herra. Tarvitsetteko etsiväpalvelua. Parasta ja salaisinta?
– Niin, kyllä minulla olisi eräs pulma, Barmy varovaisesti aloitti.
– Palveluksessanne, Rogers, sanoi ensimmäinen poika
– Ja Harper, jatkoi toinen.
– Kaupungin paras ja salaisin etsivätoimisto, pojat sanoivat yhteen ääneen ja asettuivat vierekkäin hyvin virallisen näköisinä.
– Jaa, minä luulin. Voi peijakas, Barmy ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut. Hän oli selvästikin vielä aika pihalla suuren kaupungin tavoista ja kummallisuuksista.
– Maksun voi suorittaa myös marmorikuulissa, ongenkoukuissa tai vastaavissa, sanoi Ben Rogers.
– Kissanraato, se käy myös maksuksi, muistakaa se. Kissanraato, siinä vasta olisi, jatkoi Harper, jonka etunimi muutoin oli Joe, mainittakoon se lukijalle tässä vaiheessa.
– Unohda nyt ne syylät hetkeksi ääliö, Ben tiuskaisi Joelle ja jatkoi sitten Barmyyn päin kääntyen: – Niin maksusta kyllä päästään yhteisymmärrykseen, kertokaa vain nyt mihin liemeen olette joutunut.
Barmy sitten selitti vähän takellellen pojille ongelmansa, ei nyt mistään liemestä ollut varsinaisesti kyse vaan maailman hurmaavimmasta tyttölapsesta.
– Siinä Madison Avenuen hattuliikkeen edustalla me siis tapasimme. Eikä minulla siis tuntomerkkien lisäksi ole muuta tietoa, lopetti Barmy sekavan selostuksensa.
– Asetamme siis kaupungin salaisimman vartion hattuliikkeen lähistölle, asia selvä, Ben Rogers vastasi.

Barmyn lähdettyä pojat aloittivat suunnittelun. Ensinnäkin he päätyivät siihen, ettei Barmy ollut kertonut heille aivan kaikkea. Kun etsivätoimiston palveluja tarvittiin, jutussa oli mukana aina pari gangsteria ja sen semmoista. Kyllä he sen tiesivät, kaikissa etsiväkirjoissa, mitä he olivat ahmineet, oli aina gangstereita ja joskus toki myös kauniita neitojakin.

– Me olemme rohkeita, me emme pelkää, sanoi Ben Rogers.
– Aivan niin, me emme pelkää, toisti Joe Harper.
Ja pojat lähtivät höyrylaivaa matkien kohti hattuliikettä. Määränpään saavutettuaan he alkoivat tarkkailla ympäristöä. Mitään tyttöä ei näkynyt, mutta lähistöllä kuljeskeli edes takaisin epäilyttävän näköinen mies epäilyttävän näköinen musta kotelo kainalossaan.
– Siinä on kohde X. Selvästi sekaantunut tapaukseen. Ehdottomasti vaarallisen näköinen, sanoi Ben Rogers.
– Ehdottomasti. Mutta mitä sillä on tuossa kotelossa? kysyi Joe Harper.
– Ase, ehdottomasti ase.
– Mu-mutta, onko se vaarallinen?
– Ehdottomasti. Aseet ovat aina vaarallisia.
– Mi-minusta tuntuu, että tämä on meidän etsivätoimistollemme aivan liian vaarallinen juttu, sanoi Joe Harper ääni väristen.
– Älä ole vauva, Ben Rogers kivahti.

Tällä välin epäilyttävän näköinen mies oli hypistellyt koteloaan miettien uskaltaisiko avata sen vai eikö uskaltaisi. Hänen kasvojen ilmeensä olivat vuoroin kauhistuneet, rakastuneen lehmän kaltaiset, sitten taas päättäväiset ja näitä ilmeitä hän vaihteli holtittomasti kuin ensilennolle lähtenyt pöllönpoikanen. Hänellä oli ongelma. Hän halusi soittaa erään kauniin neitosen ikkunan alla viuluserenadia, mutta hän ei uskaltanut. Muuta maailmaa hän ei huomannut nyt ollenkaan.

Ben Rogers oli jatkanut uhoamistaan. Hän ei ainakaan olisi sellainen vauva, että pelkäisi kaikkia kauheuksia, mitä arvaamattoman näköinen mies voisi heille tehdä, kiduttaa ehkä ja sen semmoista. Mitä enemmän hän uhosi, sitä enemmän hänestä alkoi tuntua, että etsivätoimiston muut keskeneräiset tehtävät, kuten esimerkiksi heille sopivien lisänimien keksiminen, olivat niin kiireisiä ja suuritöisiä, että oikeastaan he olivat tehneet hieman harkitsemattomasti, kun olivat lupautuneet suin päin tähän työhön, jonka toimeksiannossa heiltä vieläpä oli selvästi pimitetty hyvin olennaisia asioita. Niinpä hän ehdotti Joelle, että oikeastaan he voisivat siirtää etsivätoimiston toiminnan hetkeksi heidän kellariinsa, minne Barmy ei ikinä osaisi tulla ja jatkaa muiden, paljon tärkeämpien asioiden parissa.

Joe Harper ei enempiä perusteluja kaivannut ja niinpä pojat lähtivät jättäen Barmy-paran oman onnensa nojaan, vaikkei hän vielä sitä itse tiennytkään.

 

Päivittelin omaa listaani ja samalla nostelen ketjua takaisin ykkössivulle :)

 

Mulla taitaa olla suurin osa kirjoista vapautettu (tai vapautumassa). Niitä kertyikin yllättävän pitkä lista. Vaikka vielähän tässä jokusen ehtisi, jos vain sattuisi tulemaan sopiva kirja vastaan ;) Tämä on ollut kiva haaste, kiitos CL ja Tarna!

 

Mulla taitaa olla suurin osa kirjoista vapautettu (tai vapautumassa). Niitä kertyikin yllättävän pitkä lista. Vaikka vielähän tässä jokusen ehtisi, jos vain sattuisi tulemaan sopiva kirja vastaan ;) Tämä on ollut kiva haaste, kiitos CL ja Tarna!


Oletpas sinä ehtinyt! Lista näyttää todella vaikuttavalta. Ja melkein kuukausi vielä aikaakin...

 

 

Sarja B. B-15.
Uusi kohtaus teokseen Nalle Puh ja filosofit. http://www.bookcrossing.com/---/11658929 NAPATTU

Jos tarkkoja ollaan, minun pitäisi varmaan vapauttaa em. kirjan lisäksi joku varsinainen Nalle Puh -kirjakin, koska keksimäni kohtaus sisältää myös keksimiäni pätkiä Nalle Puhista. Oikeastaanhan minun olisi pitänyt käyttää 'filosofeina' joitain muita B-nimiluettelon henkilöitä, niin olisin saanut kaksi B-kohtaa samaan tekstiin ;) Mutta tällä kertaa siis tämä tarina ja yksi vapautus.

Oletan, että osa lukijoista kuuluu niihin harvoihin etuoikeutettuihin henkilöihin, jotka ovat päässeet tutustumaan myös harvinaisimpiin Nalle Puh -teoksiin. Teoksessa Nalle Puh ja jättiolennot pääsemme nimittäin tutustumaan lyhyesti Puhin opetuksiin mm. Søren Kierkegaardin ja Simone de Beauvoirin filosofioista.

Tässä mehukkaassa teoksessahan Nalle Puh tapaa jättikastemadon. Karhuystävämme on kaikessa rauhassa lekottelemassa rantatöyrään alla ja haaveilemassa kauniista hunajapurkkirivistöstä, kun hänen viereensä kierii rinnettä alas jättikastemato.

- Onpas melkoisen pulska mato, Puh hämmästyi.
- Tyypillistä minun tuuriani. Vihdoin kun pyöriminen lakkaa, niin heti aletaan ulkonäöstä arvostella, kastemato sanoi loukkaantuneena.
- Anteeksi vaan, en minä tarkoittanut, vaan kun en ole ennen noin isoa matoa nähnyt. Mistäs sinä siihen oikein putkahdit?
- Putkahdin ja putkahdin. Ei sitä kastemadon elämässä voi luottaa mihinkään putkahteluihin. Sitä on oltava selvä suunta elämällä. Ja nyt minun suuntani on tuo joki.
- Mu-mutta eikös se ole aika vaarallista? Joessa on kaloja ja kalat syövät kastematoja. Tiedän sen, koska ystäväni Risto Reipas käy aina joskus ongella.
- Puhut toki totta. Mutta elämähän on vaarallista. Ja usein lyhyttä meille maan matosille. Huoh. Mutta tässä tapauksessa ei syytä huoleen. Totta on nimittäin sekin, että olen kaloja isompi. Ja se, että kuivun vaarallisesti, jos en pääse kastautumaan.
- Jaa, Puh sanoi ja raapi päätään. Totuuksia tuli niin monia peräkkäin, ettei hän oikein pysynyt mukana.

Hahmottaaksemme Kierkegaardin filosofian ydinkohtia, meidän kannattaa tästä otteesta tarkastella ensin ihan loppua ja sitten ihan alkua. Lopussahan viitataan Puhin vaikeuteen ymmärtää useita totuuksia. Alussa taas kerrotaan hänen haaveilutaipumuksistaan ja vieläpä haaveilusta esteettiseen hunajapurkkirivistöön. Tässä näemme osuvan esimerkin Kierkegaardin ajatuksista romanttisen haaveilun haittaamisesta oikeiden totuuksien löytämisessä.

Kastemato puolestaan tiivistää vivahteikkaasti Kierkegaardin totuusfilosofiaa, nimittäin sitä, että yksilöiden tulee keskittyä löytämään itsensä kannalta tärkeitä totuuksia. Ja, apropo, tässä totuudessa on tosiaankin kyse elämästä ja kuolemasta.

Lyhyestä otteesta voidaan löytää lisäksi vihjaus Kierkegaardin tasoajatteluun. Yhdeltä tasolta pitäisi pyrkiä siirtymään seuraavalle tasolle, joka on korkeampi taso. Tässä lukija selvästi haastetaan pohtimaan tasoja siinä mielessä, että kun puhutaan korkeammista tasoista, pitääkö meidän aina automaattisesti ajatella näiden olevan myös fyysisesti korkeammalla. Tässähän kastemato putoaa rinnettä alas, mutta voisiko fyysisesti alempi taso kuitenkin tarkoittaa henkisesti ylempää tasoa.

Lukijalle tarjoutuu tässä oiva ajatuspähkinä itsenäiseksi purtavaksi, hunajamanteleitakin voi toki käyttää, jos ne maistuvat lukijan suussa paremmille. Siirrymme kuitenkin yhteisessä pohdiskelussamme Simone de Beauvoiriin ja siihen, kuinka Puh tapaa neiti Hämähäkin.

Puh on siis kiivennyt puuhun etsimään hunajaa, epäonnekseen putoaa, mutta onnekseen putoaa pehmeästi. Neiti Hämähäkki on nimittäin käynyt kutomassa puun alle turvaverkon. Puh ei vielä kirjan tässä vaiheessa ole tottunut jättikokoisiin pikkuolentoihin ja säikähtäessään neiti Hämähäkkiä hän tulee kommentoineeksi tämänkin ulkonäköä ja erehtyy vielä sukupuolessakin.

- Anteeksi, minä olen kylläkin neiti, neiti Hämähäkki sanoo ja jatkaa: - Anteeksi myös ulkonäköni.
- Anteeksi en minä sitä tarkoittanut. Enkä sitä, Puh sanoo vielä päästään pyörällä.
- Niin, kyllä minä tiedän, että ulkonäkööni kiinnitetään enemmän huomiota, koska olen neiti. Toivoisin, että joku joskus huomaisi sen, mitä olen ystävällisyyksissäni tehnyt, kuten nämä tuhannet turvaverkot.
- Kiitos, se meinasi unohtua. Se oli tietysti minun kannaltani onnekasta, että olet urakoinut turvaverkkoja, mutta hmmm... pitäisikö sinun kuitenkin keskittyä puolison valintaan, miljoonien ja biljoonien jälkeläisten hankintaan ja hoivaamiseen sekä kodin sisustamiseen, Puh sanoi ja oli vielä enemmän pyörällä päästään, kun oli päästänyt suustaan näin pitkän ja monimutkaisen lauseen.
- Aah. Ja koko tuo pitkä lausekammotus vain siksi, että olen neiti. Mutta sinähän olet eri sukupuolta, joten en voi olettaa, että voisit tulla koskaan täysin tietoiseksi neiti-hämähäkkien todellisesta tilanteesta.
- Täh?

Lopetamme kohtauksen siteerauksen tässä vaiheessa tuohon Puhin kaiken kiteyttävään, ja usein niin aliarvostettuun lausahdukseen ja nostamme kohtauksesta esiin pari huomionarvoista seikkaa. Osa de Beauvoiriin liittyvistä viittauksistahan on niin ilmeisiä, ettei niihin kannata tässä sen paremmin perehtyä.

Tarkastelkaamme sen sijaan vaikkapa sitä, että vaikka Puh onkin yllätyksestä ällistynyt, reagoi hän heti vaistonvaraisesti naissukupuolen edustajan pyrkimyksiin olla aktiivinen toimija, vieläpä mahdollinen teollinen toimija, miehen rinnalla. Puh takertuu vanhoihin moraalikäsitteisiin kuin kärpänen hunajaan.

Lisäksi Puhin ja neiti Hämähäkin kohtaamisen herättämät ajatukset tuovat ihan uusia ulottuvuuksia suhteisiin, jotka ovat korviavihlovasti vallinneet naisten ja hämähäkkien välillä kautta aikojen. Kaikkien, niin kaksi-, kolmi- kuin kahdeksanjalkaistenkin, tulee pyrkiä kohti uusia vapaita päämääriä!

 

Sarja B. B-2.
Uusi kohtaus Janet ja Isaac Asimovin nuortenkirjaan Norby seonnut robotti. http://www.bookcrossing.com/---/11494091

Taustaa:
14-vuotias Jeff Wells on joutunut lähtemään Avaruusoppilaitoksesta vähän ennen lukukauden loppua. Hän on ostanut itselleen robotin, Norbyn ja joutuu tämän kanssa erinäisiin seikkailuihin.

*

Kesken aurinkokunnan pelastuksen, Jeff ja Norby lähtevät käymään Avaruusoppilaitoksessa, koska Jeff muistaa rakentaneensa robottimekaanikan alkeiskurssilla aikonaan hypermateriavakauttimen ja hoksaa, että nyt sille olisi tarvetta. Kaverukset tupsahtavat keskelle Mr. Davisin oppituntia, sillä vakautin on varastohuoneessa, jonne pääsee vain kyseisen luokkahuoneen kautta. Oppitunnilla ovat läsnä mm. oppilaat Ned Moffat ja Fred Vaughan.

- No mutta nuori Wells, mistäs te siihen ilmestyitte? Teidäthän lähetettiin kotiin loppulukukaudeksi, Mr. Davis ärähti, koska opettajanhuoneen kahvi on taas kerran ollut aivan liian vahvaa.
- Anteeksi opettaja. Minä, tuota, unohdin yhden tärkeän esineeni varastoon. Minun olisi välttämätöntä saada se mukaani, Jeff yritti kuulostaa vakuuttavalta.
- Opettaja! Jeffillä on mukana joku muu. Se meni piiloon tuonne kaapin taakse, Ned Moffat sanoi avuliaasti.

- Hei, näpit irti, Norby ärjäisi ja hyppäsi esiin.

Pahankurinen ja vikkelä Fred Vaughan oli nimittäin ehtinyt kenenkään huomaamatta Norbyn taakse ja alkanut testailla robotin refleksejä.

- Jätä robottini rauhaan, Fred! Jeff sanoi tiukasti.
- Sinun robottisi, miten sinulla muka voi olla oma robotti, Fred ihmetteli.
- No ei tuo kyllä kaksiselta näytä, Ned puolestaan sanoi.
- Jos minulla olisi oma robotti, se olisi takuulla paljon hienompi ja uudenaikaisempi, Fred jatkoi.
- Niin, tuo näyttää kyllä ennemminkin roskapöntöltä. Anteeksi vaan Jeff, mutta se on totuus, Ned sanoi.

- Hiljaisuus! Mr. Davis karjaisi, kun oli ensijärkytykseltään toipunut tästä yllättävästä välikohtauksesta ja jatkoi: - Sinulla on nyt selityksen paikka, Jeff.

Mr. Davis lähestyi pahaenteisesti Jeffiä käsi ojossa. Vielä pari askelta ja hänellä olisi tiukka ote Jeffin korvanlehdestä, joka kerrassaan houkuttelevasti keikkui hieman ulkonevasti päässä kiinni.

- Anteeksi kun keskeytän, mutta katsokaapa kaikki tänne, Norby huudahti.

Samassa kuului tössähtävä sähähdys, ilmassa leijui jotain epämääräisen sinistä, kaikki luokassa olijat jähmettyivät paikoilleen ja vaikuttivat ihan hypnotisoiduilta. Paitsi tietenkin Norby ja Jeff.

- Mitä sinä teit? Jeff kysyi hämmästyneenä.
- Se oli vain taikatemppu. Meillä on viisi minuuttia aikaa hakea se sinun vakauttimesi, Norby vastasi.
- Oliko se varmasti turvallista?
- Kyllä, kyllä. Usko nyt vain minua. Nyt töpinäksi, Norby sanoi itsevarmasti.

Kun he olivat lähteneet Avaruusoppilaitoksesta, Norbylla oli paremmin aikaa selittää taikatemppuaan. Hän kertoi löytäneensä aikonaan lasten taikuripakkauksen roskien joukosta ja havainnut hämäytystössähdykset hyvin käyttökelpoisiksi, kun hän oli ensin vähän parannellut niitä.

- Ihan takuulla ne ovat turvallisia. Kun he heräävät tössähdyksestä, he eivä muista edellisestä kymmenestä minuutista mitään ja jatkavat toimintaansa täysin normaalisti, Norby vakuutti.
- Toivotaan todella, että olet oikeassa. Minä haluan palata kouluun ensi syksynä, enkä haluaisi joutua heti ensi töikseni selittelemään sinun lässähdyksiäsi, Jeff huokaisi.
- Se oli tössähdys, Norby sanoi hieman happamasti.

 

Puoleen yöhön saakka on aikaa osallistua, kirjata/korjata suorituksia ja semmoista.

 

Tulosten tarkistuksessa menee varmaan muutamakin tovi. Palaamme CL:n kanssa asiaan aikanaan. Maltattehan te odottaa.

 

CatharinaL 6 yrs ago
Ta-daa
Raati on kokoontunut ja suoritukset arvovaltaisesti arvioinut. Tuloksiksi julistamme seuraavaa:

Halonhakkaaja voitti arvonnassa kaksi palkintoa. Lisäksi hän saa raadin päätöksellä ansiokkaista/hauskoista suorituksista viisi palkintoa. Yhteensä seitsemän palkintoa.

Duffelin kohdalle osui arvonnassa kaksi palkintoa. Lisäksi raati päätti palkita hänet yhdellä lisäpalkinnolla. Yhteensä kolme palkintoa.

Miuskiksella oli arpaonnea yhden palkinnon verran. Raadin päätöksellä hänelle ojennetaan myös yksi lisäpalkinto. Yhteensä kaksi palkintoa.

Onnea voittajille ja ihan hurjasti kiitoksia kaikille haasteeseen osallistuneille! Tarna ottaa palkintojen merkeissä yhteyttä lähiaikoina ja kertoo enemmän sekä itse salaperäisistä palkinnoista että niiden luovutustavasta.

 

CL sanoi jättävänsä ne minun tehtäväkseni.

Arvonnan suoritimme yhdessä. Kyseessä oli lappuarvonta vanhaan hämäläiseen partiopoikatyyliin, se kun on niin helppo ja yksinkertainen. Sillä on arvottu voittajat satojen osallistujien joukosta tiukan paikan tullen kymmenen paperilipun avulla. Tarkoituksenamme oli kyllä käyttää onnettarina CL:n ja cazfin uudistettuja (ja parannettuja?) painoksia, mutta ne karkasivat.

halonhakkaaja valloitti tuomariston ensinnäkin kaikilla kolmella B-sarjan tarinallaan. Niistä jokainen katsottiin palkitsemisen arvoiseksi. Meitä viehätti mm. se, että kirjoittaja oli selvästi miettinyt myös tarinoidensa henkilöhahmojen luonnetta. Esimerkiksi tarinan B-2 (Norby, seonnut robotti) Mr. Davis toimi juuri kuin Pikku naisissa Amylle karamellien takia viivoitinrangaistuksen antaneen opettajan voi odottavankin toimivan. Jaakossa ja jättipersikassa (B-15) neiti Hämähäkki ja Kastemato ovat hekin aika herkkiä ulkonäkönsä suhteen. (Syystäkin. Jaakon ideanahan on mm. Kastemadon peräpään gastronominen hyväksikäyttö. Vaikka sillä konstilla pelastettiin koko porukka haiden suusta, on ratkaisun eettisyys silti varsin kyseenalaista.) Tuomaristo vaikuttui myös siitä, että B-15-hahmot oli sijoitettu filosofiseen opukseen. Wodehousen romaaniin halonhakkaaja kirjoitti uuden kohtauksen hyödyntäen kirjan B-9 henkilöitä. Ainakin tätä tuomariston puolikasta tarinan loppu vaivaa kovasti. Voisitko, halonhakkaaja, mitenkään kirjoittaa siihen jatkoa tai antaa ainakin lyhyen referaatin tarinan lopusta? Ennen kaikkea minua kalvaa kysymys siitä, ovatko Barmy-parka ja rakastunut viulisti kilpakosijoita eli onko heidän haaveidensa kohde mahdollisesti yksi ja sama neitokainen? Ja miten heidän oikein käy?
Kaksi muuta lisäpalkintoa halonhakkaaja nappasi Jali/Sulo ja suklaatehdas -vapautuksillaan. Mitä sydän halajaa ja Geishan muistelmat tuntuivat meistä jostain syystä aivan osuvan suklaisilta kirjoilta.

duffeli lumosi tuomariston vapauttamalla A12 (Vihreä tukka) -kirjansa TukkaTaiga-kampaamon edustalle. Kun vapautetun kirjan nimi vielä on Rakkaustesti, on pakko kysyä: duffeli, onko sinulla ehkä (mahdollisesti huonoja) kokemuksia ko. kampaamosta?

Miuskis tienasi lisäpalkintonsa puheenporinalla. Joka ainoassa vapautuksessaan hän nimittäin haki listakirjaan yhdistävän sanan sekä vapautettavasta kirjasta että vapautuspaikasta. Tokihan siinä välillä kopsuteltiin aasinsiltaa pitkin, mutta silti. Hän mm. onnistui tyylikkäästi yhdistämään kristillispohjaisen Narnia-sarjan jeesushahmon (leijona Aslanin) ja Alkon kaupitteleman Leijona-viinan.

 

wingduffeliwing 6 yrs ago
Kiitos!
Kauheasti palkintoja vähän kaikille, kivaa! Arvattiinko me kaikki A-sarjan kirjat oikein?

 

Kaikista vastauksista (ja niitä oli paljon!) kahden kohdalla alkuperäinen peruste oli väärä, mutta tuomaristo pystyi löytämään vaihtoehtoisen perusteen ja hyväksyi siis molemmat suoritukset :-)

Haluatteko, että kirjojen nimet julkistetaan?

 

Kiitoksia superhauskasta haasteesta! Ja arvonnasta ja raadin päätöksistä toki myös :)

A-sarjasta luulen tunnistaneeni 14 kirjaa. A13:n osalta ei sattunut sopivaa kirjaa vapautettavaksi. A14:n kohdalla luulen tunnistaneeni sarjan, mutta en mistä osasta on kyse. A16 jäi mysteeriksi. A10:n kohdalla en olisi hoksannut pidempää kirjan nimeä ja ihmettelin, että miten voin vapauttaa siihen liittyvän kirjan paljastamatta nimeä. Kiitos Duffelin, hoksasin sitten sen pidemmän nimenkin. A9 meni muuten lukuvinkkilistalle; uusi tuttavuus, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta.

B-sarjaan jäi enemmän aukkoja. B3:sta tunnistin vain sarjan. B10, B11, B12 ja B16 jäivät tunnistamatta.

Mielellään siis kuulisin oikeat vastaukset.

 

Tässä oikeat vastaukset ja toivottavasti myös mukavia lukuvinkkejä!

A-1: Louisa M. Alcott: Pikku miehiä (Pikku naisia -sarjaa)
A-2: Jalmari Finne: Kiljusen herrasväki partiolaisina (Kiljus-sarjaa)
A-3: Edgar Rice Burroughs: Tarzan, apinain kuningas / Apinoiden Tarzan (Tarzan-sarjaa)
A-4: L. M. Montgomery: Pieni runotyttö (Runotyttö-sarjaa)
A-5: Tove Jansson: Taikatalvi
A-6: C. S. Lewis: Velho ja leijona (Narnia-sarjaa)
A-7: Enid Blyton: Metsästysmajan salaisuus (Salaisuus-sarjaa)
A-8: Roald Dahl: Sulo ja suklaatehdas / Jali ja suklaatehdas
A-9: Martha Sandwall-Bergström: Gullan ensi tanssiaiset (Gulla-sarjaa)
A-10: Michael Ende: Momo. Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä joka antoi ihmisille takaisin ajan
A-11: C. S. Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin (Narnia-sarjaa)
A-12: Aila Meriluoto: Vihreä tukka
A-13: Merri Vik: Homma hanskassa, Lotta! (Lotta-sarjaa)
A-14: Kaisa Ikola: Hullu luokka ja salaiset kansiot (Hullu luokka -sarjaa)
A-15: Rauha S. Virtanen: Seljan Tuli ja Lumi (Selja-sarjaa)
A-16: Merja Jalo: Aavekartanon salaisuus (Nummelan ponitalli -sarjaa)

B-1: Francis Hodgson Burnett: Pikku prinsessa
B-2: Louisa May Alcott: Pikku naisia (Pikku naisia -sarjaa)
B-3: Mary Marck: Luokan ikävin tyttö
B-4: Anni Swan: Sara ja Sarri matkustavat (Saran ja Sarrin jatko-osa)
B-5: Johanna Spyri: Pikku Heidi (Heidi-sarjaa)
B-6: C. S. Lewis: Prinssi Kaspian. Paluu Narniaan (Narnia-sarjaa)
B-7: Anni Polva: Tiina toimii (Tiina-sarjaa)
B-8: Astrid Lindgren: Saariston lapset
B-9: Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut
B-10: Nan Inger: Perheeseen tuli poni (Piglet Ek -sarjaa. Ilm. myös kokoomateoksessa Piglet kotona ja kilpailuissa)
B-11: Gretha Stevns: Susy ja mustalaistyttö (Susy-sarjaa)
B-12: Merri Vik: Liselott, Lotan tytär (Lotta-sarjaa)
B-13: Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja paha enne (Neiti Etsivä -sarjaa)
B-14: Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
B-15: Roald Dahl: Jaakko ja jättipersikka
B-16: P. L. Travers: Maija Poppanen (Jaana Kapari-Jatan uusi suomennos)

 

Ai niin, en muistanutkaan, että tunnistinhan tuon A16 sarjan, mutta en onnistunut löytämään, mistä osasta oli kyse. En muista, mitä kaikkia osia kirjastossa selailin, mutta moni oli kyllä lainassa (hyvä Suomen lukeva nuoriso!).

B3:sta en ollutkaan tunnistanut sarjaa, olin itselleni merkinnyt, että olisi Tiina-sarjaa, hmmm.... vai onko ollut merkintävirhe. Tiina-kirjoista en muuten lapsena erityisesti pitänyt, ehkä muutaman luin kokeeksi, mutten muistaakseni päässyt mitenkään erityiseen imuun. Mary Marckin Luokan ikävimmän tytön olen kyllä melko varmasti lukenut silloin joskus.

B11 harmittaa, koska Susy-kirjat olivat yksi suurista suosikeistani ja minulla oli niitä monta osaa itselläni. Missäköhän ne nyt muuten ovat...

Meriluodon Vihreä tukka oli muuten myös sellainen kirja, joka menee nyt lukulistalle. Ja Pikku Heidin voisi lukea uudestaan.

 

CatharinaL 6 yrs ago
Susyt
Susyt olivat minunkin lemppareitani!

Tarkennukseksi vielä, että haasteen Susy-kirja on nimenomaan uudempi laitos. (Kirjathan ovat ilmestyneet Suomessakin kahdesti, ensin 50-luvulla, sitten 70-luvun lopulla. Sarjan kirjoista on suomennettu vain yhdeksän, tanskaksi niitä on ilmestynyt rutkasti enemmän.)

Olen onnistunut löytämään tämän kyseisen Susy ja mustalaistyttö -kirjan 50-luvun laitoksen kirpputorilta. Siinä paitsi yksityiskohtia on nykyaikaistettu, myös monet henkilöt esiintyvät eri nimellä, esim. Mikkel = vanha Mikko, Solveig Falck = Solveig Mylius, Vibeke = pikkukreivitär Vibeke, Kristian = Aksel.

 

Aloite ainakin on tehty. Olen toisin sanoen lähettänyt viestin niin halonhakkaajalle, duffelille kuin Miuskiksellekin. Neuvotteluvaraahan löytyy ainakin jonkin verran. Toivottavasti neuvottelut eivät veny kohtuuttoman pitkiksi eivätkä vie kenenkään yöunia.
Alanpa odotella komentteja/vastauksia voittajilta.

 

miumaumou 6 yrs ago
Kappas!
Olen jotenkin onnistunut sivuuttamaan tämän voiton. En toki tarkoituksella. ;)
Kirjanmerkin otan vastaan, kiitos jo etukäteen. Jos palkintoon välttämättä sisältyy kirja, niin se jää sitten haastajien harteille. Yllätykset ovat aina tervetulleita.

Kiitoksia tietenkin arvontatuloksesta, mutta myös mukavasta haasteesta, johon en aikomuksistani huolimatta kuitenkaan ehtinyt osallistua niin paljon kuin olisin halunnut.

 

Se tarkoittaa sitä, että vein halonhakkaajan paketin tänään Marttipostiin. (Taas kerran ruzenalle kiitokset sanasta!) duffeli on pakettinsa saanut, ja Miuskiksen pikkulaatikko odottanee postilaatikossa saajansa paluuta ties mistä. (Kunhan arvailen; kovin on ollut hiljaista foorumilla viime aikoina.)

 

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.