Atena 2008. 168 sivua. Siisti kovakantinen kirjaston poistokirja.

Vaikea sanoa tälle kirjalle luokitusta suoraan. Kirjastossa kirja on luokassa 30.12 "Elämäntapojen sosiologia. Kulttuurisosiologia". No, BC-ssä se on "muut".

Takakanstiteksti:
"Voi änkeröinen ja tilipitappi! Antaudu nostalgialle ja kohtaa uudelleen vanhat tutut Pelle Hermannista Ritari Ässään ja vohvelikankaasta Commodoreen. Maista suussasi perunat ja tilliliha, tunne liikuntatuntien häpeä ja polskahda Ruotsin-laivan pallomereen. Sifonkihuivi ranteeseen, toppahaalari rohkeasti päälle ja rimpati rei! Mitäs läksit? Kasarikirja vie sanoin ja kuvin värikkäälle matkalle 1980-luvulle. Voi, toivottavasti tämä aika ei enää koskaan palaa!"

Kirjaston asiasanalista tälle kirjalle on mittava:
kirjallisuus
koulu
kulttuurihistoria 1980-luku
lastenkirjallisuus
lastenlehdet
leikit
leikkikalut
muistelu
muoti
musiikki
nostalgia 1980-luku
nuortenkirjallisuus
nuortenlehdet
perhe-elämä
populaarikulttuuri historia 1980-luku
tapakulttuuri
televisio-ohjelmat
tyyli
vapaa-aika

ja kirjasta löytyy useita artikkeleita googlaamalla...

Ihan kivaa luettavaa ja katseltavaa. Kirjan muistelijat ovat 1975-1985 syntyneitä, joten nuorin on ollut vuosikymmenen lopussa vasta 5-vuotias ja vanhin 15-vuotias. Kirjassa muistellaan 80-luvun leluja, kirjoja, leikkejä, kotiruokia, musiikkia, elokuvia, muotia... Itse olen ollut lapsi jo 60-luvulla, mutta yllättävän paljon tuttua näissä kasarin jutuissa silti oli - varsinkin pihaleikeissä ja kotien tavoissa ja perinteissä.

Onnea kirja päivässä kesäkuussa -haasteen parikisan voittajalle!

Parikisan toinen osapuoli kiittää ja kumartaa! Luin tietenkin ensin kirjan journaalit, ja siellä sinä lii5a olit kirjoittanut, että kirjan muistelijat ovat 1975-1985 syntyneitä. No, sehän passaa mainiosti, kun itsekin livahdan tuohon kategoriaan. Voi vihvilä, on tässä varmaan maan mainioita juttuja! Ihan nyt jo hykerryttää! Varaan tämän nyt heti arjamaarialle, joka myöskin toivoi kirjaa palkinnoksi. Annan tämän sitten hänelle seuraavaksi luettavaksi.

Niin, sain siis kirjan käsiin Tampereen minimiitistä, joka järjestettiin Pikku Peikossa. Olin krumeluun kanssa reissussa ja miitteilimme pikaisesti samalla kaffetellen ja karjalanpiirakoitellen. Kiitos siis, lii5a, sekä miittiseurasta että ihanasta palkinnosta! Kivaa!

Ihan ensteks, tämä kirjahan oli siis palkintona lii5an Kirja päivässä kesäkuussa - haasteessa.

Ihana kirja! Lapsuus levitettiin kaikessa komeudessaan eteeni tämän kirjan lehdillä. Niin paljon samoja juttuja, mutta myöskin erilaisia lapsuudenmuistoja. Minä en esimerkiksi koskaan leikkinyt nukeilla (paitsi barbeilla), joten nuo nukkejutut ovat ihan outoja, ja nuo mailittleponit olivat ehkä ihan vähän nuorempien juttu. Mutta mutta! Neonvärit! Dingo! Olkatoppaukset! Poikien Mikkihiirihäntäkampaukset! Voi ei... :D

Nuorena tuli juuri pukeuduttua noin: stretchfarkut, jotka olivat niin kireät, että ne täytyi vetää päälle lattialla maaten (ja olin alle 50 kg), neonkeltainen paita, tupeerattu pehmennyskampaus (raitoineen, tietty), baseball takki (siis tämmönen: http://www3.jkl.fi/ksmuseo/haloo/teknologia/nuorisomuoti4.htm) ja vaikka mitä! Töllön ehdottomat huiput olivat Pikku Kakkonen, Pätkis, Maailman ympäri 80 päivässä ja mitä vanhemmaksi tuli, niin tietenkin Ritari Ässä, McGyver, Dallas ja Dynastia (hei, kuinka paljon noistakin tajusi...). Kirja sisälsi niin paljon lapsuutta, että en osaa edes paremmin sanoa. En osaa mutta sanoa kuin KIITOS LII5A!!! Ihan huippu kirja!

Pakko varata arjamaarialle. Uskoisin, että myös tuo nuori tyttönen saa jotain irti opuksesta. :)

Arjalle. Kun kerran tätäkin lii5alta toivoit... Ja pääsit kuin pääsitkin osallistumaan miittiin. Kiva! Ja kiva oli kirjakin. :)

Haa se on mulla, haaseonmulla, haaseonmulla... ihanaa. kiitos kaikille ihanuuksille siis lol.

Voi ei, mä olin unohtanut kokonaan sen leijonan, joka tehtiin ekaluokalla. Pikkaraisen perheen muistin, asui meidän nukkekodissa. Voih, missähän ne nyt on, serkun lapsille annettiin joskus. Ja joo, meillä syötiin saunan jälkeen makkaraa, grillaatiin vanhassa pöytägrillissä, toiminnassa edelleen, vähän kulunut ja korjattu.

Vaihtaakohan koululaiset vielä kyniä yms? Meillä meni joskus niin pitkälle, että opettajat kielsi, kun tuli jotain itkua, kun jotain huijattiin. Ystäväkirjat ja päiväkirjat oli kova juttu. Mun oli ekalla hankala muistaa omaa syntymäpäivää.

Aivan ihana kirja. Ettehän tykkää kyttyrää, jos se jää mulle hetkeksi pc.

Kiitos arjamaaria. Palautan luettuani.

Olen lueskellut kirjaa täällä Alella oleskellessa. Aivan ihana nostalgiatrippi lapsuuteen. Kaikkia en muistanutkaan kuin vasta tämän kirjan sivuilta, kuten esim. Hakki-hamsterin. Ihana!

Takaisin Alelle.

Täytyykin muistaa antaa tämä takaisin arjamaarialle. Olen kans lueskellut tätä useampaan otteeseen. Ihana aikamatka. Onkohan 70-luvusta ja 90-luvusta tehty samanlaista? 50-lukukin olisi kiva tsekata näin yksissä kansissa.

Arjamaarialle siis...

Kiitos. Lukaisin kyllä viikonloppuna uudelleen. Tää on ihana!

Kirja pääsee jatkamaan vihdoin matkaa. Tavalla tai toisella.

Kesäpäiville.

Kasarinostalgiaa, mahtavaa!

Oijoi millainen lukukokemus ja samalla sukellus omaan lapsuuteen ja nuoruuteen! Itse kun olin 80-luvulla 6-16-vuotias, eli elin herkät vuoteni tuolla ihanalla vuosikymmenellä. Tuntui siltä, että lähestulkoon kaikki muistelut olisivat voineet olla mun elämästä! "Perunoita ja kastiketta" meilläkin syötiin, ja kanaa sai kaupasta vain kokonaisena pakasteena, jonka äiti raksi palasiksi ja laittoi uunipataan herkkusienten kanssa. Muistan kyllä syöneeni simpukkapizzaa alle kymmenvuotiaana ravintolassa, ja kebabiakin ja hampurilaisia sain yläasteiässä. Poikkeuksia toki oli, olin esim. jo liian vanha My Little Ponyihin ja Rölliin, minkä lisäksi en omistanut barbeja enkä koskaan leikkinyt niillä kaverinkaan luona. Ne eivät vain kiinnostaneet, leikin mieluummin vaikka vauvanukeilla kotia tai pehmoeläimillä viidakon eläinlääkäriä, tai sitten koulutettiin superpalloja tai ulkoilutettiin muovipussikoiria (naru vain kahvaan, niin johan oli terhakka koira - joka tosin veti vain siihen suuntaan mihin tuuli vei). Varsinkin tuo luku Lelut ja leikit sai muistelmaan omia leikkejä, mahtavatko esim. taputusleikit olla täysin kadonnutta kansanperinnettä? Mä muistan vieläkin niitä pari, toinen alkoi "Aa-aa aana, alitulipaana" ja toinen "Oo makaroone, tee-ee-o". Narua ja vistiä tuli myös hypättyä ahkerasti, meillä ei ollut kissanviiksiä eikä banaaneja, vaan perhosia ja kahdeksikkoja.

Yksi villitys kirjasta puuttui kokonaan, nimittäin siinä vuoden 1986 paikkeilla kaikilla lapsilla oli sellaiset muoviset rinkula-avaimenperäsysteemit, joilla sai avaimet kiinni housunlenkkiin. Koulussa kiellettiin niiden esilläpitäminen ja niillä leikkiminen, sillä niillä sai pahaakin jälkeä aikaan jos niitä esim. pyöritettiin, jolloin oli vaarana että avaimet osuvat jonkun naamaan. Mullakin oli sellainen, neonvärinen tietysti. :-D

Jossain vaiheessa porukka jakaantui sen suhteen tykkäsikö Dingosta vai Bogart Co:sta. Itse tykkäsin molemmista, mutta eniten fanitin Pet Shop Boysia - ja fanitan heitä itse asiassa edelleen yli 25 vuoden jälkeenkin (olen ikääntynyt herrojen kanssa samaa tahtia :). Muodin suhteen oli vähän clueless, mutta olin ylpeä kun sain kuudennella kirkkaanoranssin collegepaidan jossa oli harmaita raitoja hihoissa - se oli ainoa kerta kun luokan esipissiksetkin kehuivat mun vaatteita!

Vuosikymmenen tapahtumista muistan myös joitakin, muun muassa Kekkosen valtakauden lopun ("Kenestä tulee uusi Kekkonen?" lapset kyselivät ja kertoivat kekkosvitsejä), Tsernobylin, Minihinnan palon (tavaratalo paloi maan tasalle Turussa 1983 vain pari päivää avajaisten jälkeen), Voyagerien planeettojen ohilennot, Olf Palmen murhan ja television uutisissa ikuisesti raivonneen Iranin ja Irakin sodan (80-88). Loskainen joulu 89 jäi myös mieleen Romanian tapahtumien takia, ja saksan tunnilla jäi opiskelu vähemmälle kun puhuttiin Berliinin muurin murtumisesta.

Kiitos tästä muisteluopuksesta kierrättäjille!

PS googlasin tuota Minihinnan paloa, siitä löytyy klippi Ylen Elävästä arkistosta:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tuhopoltto_tuhosi_turun_mini-hinta-tavaratalon_100080.html#media=100078

Miitin satoa.

EDIT: En jaksanutkaan lukea, selasin vain kuvat läpi. Vaihdettiinkin jonkun muunkin koulussa ihan oikeasti pipojen tupsulankoja?!? Hauska matka lapsuuteen; omat lapsenikin katselivat kuvia ihmeissään.

Hippakirja matkalle.

Osallistun tällä kirjalla toivelistakirjojen vapautushaasteeseen.

Kirja Porissa, kiitos.