Johanna Adorján kirjoittaa omista isovanhemmistaan, jotka tekivät yhteisitsemurhan. Adorján yrittää kuvitella minkälainen oli isovanhempien viimeinen elinpäivä ja mitkä syyt johtivat tapahtumiin.
Kirja on pääosin fiktiota, mutta Adórjan on myös haastatellut sukulaisia ja ystäviä selvitellessään isovanhempien elämää ja viimeisen päivän tapahtumia.
Kovin paljon hän ei ole mielestäni saanut selville. Minua kummastutti ennen kaikkea se, etteivät isovanhempien omat lapset olleet kertoneet juuri mitään elämästään vanhempiensa kanssa. Mutta ehkäpä he eivät olleet halunneet, monet asiat ovat varmaan olleet niin kipeitä, ettei niistä ole haluttu kertoa julkisuuteen.
Kirjasta sai käsityksen, että isovanhemmat elivät lähes vain toisilleen.
Niukasta annista huolimatta kirja oli kiehtova. Minusta on jotenkin uskomatonta, että toista voi rakastaa niin paljon, että ei halua jatkaa omaa elämäänsä toisen kuoltua.

************************************************************************************************************
Veralla ja Istvánilla oli menneisyys, josta he eivät puhuneet. He olivat selvinneet holokaustista, toimineet kommunismin hyväksi ja paenneet Unkarista vuoden 1956 kansannousun aikaan. Tanskassa he aloittivat uuden elämän eivätkä enää koskaan katsoneet taaksepäin. Tai siltä ainakin näytti.Kun István sairastui vakavasti, vaimo ei halunnut jäädä yksin. Sunnuntaina lokakuun 13. päivänä 1991 he toteuttivat suunnitelmansa. Heidät löydettiin käsi kädessä omasta vuoteestaan.Kuusitoista vuotta myöhemmin Johanna Adorján lähti etsimään isovanhempiensa tarinan puuttuvia palasia. Syntyi surullinen ja kaunis kertomus hurmaavan mutta monella tavalla eriskummallisen avioparin suuresta rakkaudesta - ja jännittävä matka kirjoittajan omaan historiaan.

Kirja lähtee postitse Appelsiinille, joka nappasi sen sikasäkistä.

Saapui tänään, kiitos Tyrnimarja! Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta ainakin toistaiseksi joudun hautaamaan sen TBR-pinoon. Kaivelen sen sieltä sitten kun saan pakolliset lukemiset ensin alta pois! :)

Otin kirjan lukupinosta vaikka olisi rinkikirjojakin luettavaksi vaikka kuinka. Halusin kuitenkin lukea vaihteeksi suomeksi ja tämä sattui olemaan sopivasti päällimmäisenä.

Kummallisella tavalla kiehtova kirja. Aluksi en pitänyt yhtään kirjan rakenteesta; olisin halunnut selkeän jaottelun isovanhempien viimeisen päivän ja muun elämäntarinan suhteen. Mutta ei tätä kuitenkaan voinut jättää kesken tai hyppiä joidenkin kohtien yli. Loppujen lopuksi todella kaunis tarina, miltä tuntuisi elää toiselle ihmiselle niin että ei halua enää jatkaa elämää ilman tätä ihmistä?

Kirja lähtee lokakuun kirja-arvonnan voittajalle!

Posti toi tänään kiinnostavan yllätyksen. Siirtynee luettavaksi piakkoin.