Kirjoliina. Kertomuksia nuorille
by Ester Ahokainen | Children's Books | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
ISBN: Global Overview for this book
Registered by Kemppu of Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on 6/16/2011
This Book is Currently in the Wild!
4 journalers for this copy...
Löysin tämän vihkosmaisen kirjan Tampereen yliopiston päärakennuksen kirjanvaihtohyllystä. Otin mukaan ihan uteliaisuudesta.
Kirjanen on Suomen opettajain raittiusliiton julkaisu vuodelta 1963. Se on nähtävästi ollut palkintokirjana Kansakoulun raittiuskirjoituskilpailussa. Se sisältää neljätoista lyhyttä ja - kuten arvata saattaa - opettavaista ja puhtoisen pirteää kertomusta pääasiassa nuorten tyttöjen arkielämästä. Parissa kertomuksessa on uskonnollinen sävy. Viimeinen kertomus on satu.
Taidanpa tarjota tätä kuriositeettina eteenpäinkin, vaikka miitissä.
Kirjanen on Suomen opettajain raittiusliiton julkaisu vuodelta 1963. Se on nähtävästi ollut palkintokirjana Kansakoulun raittiuskirjoituskilpailussa. Se sisältää neljätoista lyhyttä ja - kuten arvata saattaa - opettavaista ja puhtoisen pirteää kertomusta pääasiassa nuorten tyttöjen arkielämästä. Parissa kertomuksessa on uskonnollinen sävy. Viimeinen kertomus on satu.
Taidanpa tarjota tätä kuriositeettina eteenpäinkin, vaikka miitissä.
Ei se itse asiassa ole yhtään hassumpi tarinakokoelma. Maalla yleensä ollaan ja kovasti kilttejä — ja jos ei olla niin sitten kadutaan ja tehdään parannus. Totta puhuen olen kuvitellut näitä raittiuskirjoituspalkintoja huomattavasti saarnaavammiksi. Tämähän ei julistanut juuri lankaan, ei ainakaan kovin kovalla äänellä. Riisutuissa siivissä tosin luin sen sortin henkevyyttä, että melkein pelottamaan rupesi. Sitä seuraava Kaunein joulukynttilä sitten ajoi herttaisuudellaan pelon peikot piiloon.
Olen tosissani: Kirjoliina on vallan mukavaa luettavaa. Ei se nyt mitään Nobel-kirjallisuutta ole, mutta mikä sitten on. Lyhyet jutut ja iso teksti tuntuivat sitä paitsi miellyttäviltä. Kansikuvasta puhumattakaan.
Olen tosissani: Kirjoliina on vallan mukavaa luettavaa. Ei se nyt mitään Nobel-kirjallisuutta ole, mutta mikä sitten on. Lyhyet jutut ja iso teksti tuntuivat sitä paitsi miellyttäviltä. Kansikuvasta puhumattakaan.
Released 12 yrs ago (7/13/2011 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Jos tämä ei yllätä niin ei sitten mikään. Toivottavasti se kuitenkin tekee sen myönteisesti.
Vau, tällaista kirjaa en ole tainnut nähdäkään. Ihan kesäkamaa kun lomakin alkaa. Kiitos.
Tämä oli pakko lukea heti. Voi ihanuus, olisin voinut kuvitella, että tämä on kirjoitettu jo ennen 50-lukua, niin ihanan harrasta oli. Varsinkin se pieni kyttyräselkäinen enkeli ja paketin viimeinen kynttilä sulattivat ihan sydämeni.
Lähtee eteenpäin kesäkilpavoittona.
Tämähän oli pahempaa kuin osasin kuvitellakaan. Tarinat tuntuivat tytöille suunnatuilta. Liekö pojille ollut oma palkintokirjasensa, jossa on ollut hitusen reippaampia kertomuksia. Tuntuu uskomattomalta, että näitä 1800-luvulta kalskahtavia tarinoita on annettu koulussa lasten luettavaksi omana elinaikanani. Tällaiset välähdykset 1960-luvun alun henkisestä ilmapiiristä auttavat ymmärtämään 1960-luvun radikalismin syntyä ja kulttuurin murrosta.
Erityisesti inhosin Riisutut siivet -kertomusta, jossa kyttyräselkäinen tyttö ymmärtää olevansa koko elämänsä syrjästäkatsoja. Se rooli kuuluu hänelle, koska hänellä on fyysinen vamma. Opettaja ei suinkaan kannusta lasta elämään, vaan odottamaan kuolemaa ja sen jälkeistä elämää, jossa hän saa oikeat, ikuiset siivet.
Mielenkiintoista on sekin, miten Ahokainen kirjoittaa saamelaisista, "Lapin lapsista". Kirstin ja Jounin hän on sijoittanut lakkasuolle. Mielenkiintoisin on Kaunein joulukynttilä, jossa Uula (varmaan yksi 1940-1959 syntyneistä 24 Uulasta) viettää joulua sairaalassa ja saa sinne yllätyslahjan. Sairaalassa, joka poikkeaa hänen kotioloistaan puhtaudellaan ja rauhallisuudellaan. Kirjailija ei siis väitä, että saamelaiset ovat likaisia ja räyhääviä juoppoja, mutta helppohan se on tuosta ymmärtää. Uulan vähäosaisuutta = köyhyyttä Ahokainen ei myöskään mainitse, mutta sairaanhoitaja kuitenkin kertoo hänelle joulupaketin tulleen "Etelä-Suomesta, varmaan joltain parempiosaiselta". Minun ei varmaankaan tarvitsisi mainita, että inhosin Kauneinta joulukynttilää vielä enemmän kuin Riisuttuja siipiä.
Erityisesti inhosin Riisutut siivet -kertomusta, jossa kyttyräselkäinen tyttö ymmärtää olevansa koko elämänsä syrjästäkatsoja. Se rooli kuuluu hänelle, koska hänellä on fyysinen vamma. Opettaja ei suinkaan kannusta lasta elämään, vaan odottamaan kuolemaa ja sen jälkeistä elämää, jossa hän saa oikeat, ikuiset siivet.
Mielenkiintoista on sekin, miten Ahokainen kirjoittaa saamelaisista, "Lapin lapsista". Kirstin ja Jounin hän on sijoittanut lakkasuolle. Mielenkiintoisin on Kaunein joulukynttilä, jossa Uula (varmaan yksi 1940-1959 syntyneistä 24 Uulasta) viettää joulua sairaalassa ja saa sinne yllätyslahjan. Sairaalassa, joka poikkeaa hänen kotioloistaan puhtaudellaan ja rauhallisuudellaan. Kirjailija ei siis väitä, että saamelaiset ovat likaisia ja räyhääviä juoppoja, mutta helppohan se on tuosta ymmärtää. Uulan vähäosaisuutta = köyhyyttä Ahokainen ei myöskään mainitse, mutta sairaanhoitaja kuitenkin kertoo hänelle joulupaketin tulleen "Etelä-Suomesta, varmaan joltain parempiosaiselta". Minun ei varmaankaan tarvitsisi mainita, että inhosin Kauneinta joulukynttilää vielä enemmän kuin Riisuttuja siipiä.
Journal Entry 10 by dotdot at Kallion kirjasto in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Tuesday, January 31, 2017
Released 7 yrs ago (1/31/2017 UTC) at Kallion kirjasto in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland
WILD RELEASE NOTES:
Satavuotiaan Suomen valtion kunniaksi päätin vapauttaa sata suomalaista kirjaa lahjaksi uusille lukijoille. Kirjoliina on niistä kymmenes. Se jää Kallion kirjaston vaihtohyllyyn uutta lukijaa odottamaan noin klo 11.30.
Lista Suomen satavuotissynttärilahjakirjoistani on täällä http://dotdot7.livejournal.com/3762.html
Lista Suomen satavuotissynttärilahjakirjoistani on täällä http://dotdot7.livejournal.com/3762.html