Lyhyt ja kevyt jouluarvoitus Marklundilta. Kuka onkaan vienyt halot?

Revonlahden pikkujoulumiittiin vein, Joika taisi napata. Lukuiloa!

Kyllä se olin minä joka nappasi. Olipas hauskannäköinen opus, varaan tämän joululomalle.

Ihan jännä. Hieman arvelinkin tällaista ratkaisua (miksi ihmeessä halkoja muuten varastetaan?). Meidän kotoa yritettiin kerran pölliä halkomakone. Se tapahtui ennen joulua muutamia vuosia sitten. Isä sattumalta oli ulkona aamuhämärissä ja huomasi pakettiauton hiukan kauempana talostamme. Se ei päässyt mäkeä ylös, kun oli liukasta (ja liikaa painoa ilmeisesti), joten peruutti ja nosti halkomakoneen takaisin pellon reunaan klapipinon viereen. No, mutta eihän minun nyt sitä pitänyt kirjoittaa, tulipahan tässä vaan mieleeni.

Jotenkin aidontuntuinen tarina loppua lukuunottamatta.

Sain Joikalata luettavaksi.

Aito ja todentuntuinen tarina todella oli. Joulunkin tunnelma nousi mieleen. Kirja vapautuu tänä iltana Teatteri Riossa kun menen ystäväni kanssa menossa katsomaan Ulla Tapanisen lava-ammuntaa esitystä. Päätin lukea tämän kirjan juurikin nopeasti, koska kirja mahtuu pienen kokonsa asiosta taskuun ja tällöin ehkä saan kirjan vapautettua huomaamattomasti. Jotenkin haluan vapauttaa kirjan kyseiseen paikkaan koska Teatteri Rio on suosittu paikka.

Kirja jäi lavan eteen eräälle pöydälle.